Comboa aamuun! Kahdeksan kilometrin pyöräily, 30 minuutin SUP-pyörintä, kahdeksan kilometriä pyörällä takaisin. Päälle aamukahvi ja -jätski Matinkylän uimarannalla. Eipä päiväänsä juuri paremmin voisi aloittaa.
Samalla tuli testattua eilinen hankinta: Niken pitkähihainen kevyt tekninen urheilupaita. Hihat tarvitsen aurinkoihottuman takia. Toimii! oli mukava ja kevyt päällä, eikä aurinko aiheuttanut kutinaa tai punoitusta.
Juhannus oli rento ja mukava: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, elävää musiikkia ja tanssia, ja aamu-uintikin. Lauantaina merikoira Alfred lähti kotiinsa tyttären ja vävyn luokse Sveitsiin, niin sunnuntaina pystyi lähtemään hyvällä omalla tunnolla pidemmälle sup-retkelle.
Maijan kanssa oli ollut puhetta, että mennään tekemään pidempi jokisup Porvooseen, kahden auton -taktiikalla. Sinnekin luvattiin yli 30 lämpöastetta niin päätettiin vaihtaa paikka Itä-Helsinkiin, jossa helpompi muuttaa reittiä lennossa tarvittaessa.
Paljon aurinkorasvaa, lierillinen hattu, runsaasti vettä, pikkasen suolasta syötävää ja kunnon tauko varjossa niin hyvin meni!
Keli oli upea! Sininen, tyyni meri, kirkkaat värit auringossa. Oltiin kolme tuntia merillä ja melottiin 10 kilometriä. Yksi kunnon tauko ja maltillinen vauhti, leppoisaa lomafiilistä! Ei olisi voinut olla parempi päätöspäivä juhannuksen vietolla.
Lopuksi kävimme vielä kahvilla ja jäätelöllä Mainingissa. Olisi ollut tarjolla myös lounasbuffee ja elävää musiikkia! Ne jäi nyt tällä kertaa nauttimatta, ehkä ensi kerralla.
Tätä aamua on odotettu. Aurinko paistaa heti aamusta ja tuuli 2 m/s. Nyt pakataan aamiaiset laudalle ja melotaan Karhusaaren uimarannalle ne nauttimaan. Alfred on jo kuin vanha tekijä vaikka tämä hänelle vasta toinen kerta tänä kesänä ja ehkä neljäs kaiken kaikkiaan. Hän seuraa valmisteluja kotona tarkkaavaisena (molemmille melontaliivit esiin ja aamiaisen pakkaaminen) ja on selvästi innokas lähtemään.
Rantaan päästyämme odottaa nätisti kunhan valmistelut tehty ja malttaa tällä kertaa myös odottaa kunnes annetaan lupa mennä laudalle. Sen verran piti olla tietty omapäinen, että ehti vielä takaisin laiturille hypätä, ennen kuin irrottiin laiturista, niin treenattiin laudalle tulo sitten vielä uudestaan (kertaus on opintojen…).
Laudalla olo meni tosi hienosti. Ei edes lukuisat linnut, hanhet, lokit, joutsenet ja muut tunnistamattomat, saaneet häntä levottomaksi niin uskaltauduin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan ihan seisaaltaankin melomaan!
Aamiainen maistui niin hyvälle. Alfredille oli varattu erikoisherkku. Aikansa sitä ihmeteltyään, ja hiekkakuorrutuksen sille tehtyään, mussutti sitä oikein tyytyväisenä.
Tänäänkin Alfred herätti jo puoli kuuden maissa. Tuulitilanne: tyyni. Meriaamiainen kutsui. Koira jäi tällä kertaa kotiin, jotta pääsin ihan kunnolla seisten melomaan. Jogurtti ja appelsiinimehu mukaan kylmälaukkuun nautittavaksi Ison Vasikkasaaren uimarannalla. Kaunis jogurttiannos oli perille päästyä kuitenkin muisto vain, mutta maku oli edelleen kohdillaan. Ihana päivänaloitus!
Alfred herätti vähän jälkeen viiden. Olikin yllättäen valoisaa, aurinko paistoi! Ei kai sitä nyt vielä viitsi nousta. Mutta vilkaistaanpa sääennuste. Vain 3 m/s! Tuuli. Onhan tässä jo tarpeeksi nukuttu. Kamat kasaan ja laudalle. Sopivaa säätähän on odotettu, joten hop-hop!
Molemmille melontaliivit, minulle myös märkkäri ja neopreenia ylle. Seiskalta oltiin vesillä. Sininen meri, sininen taivas, aurinko kimaltelee aalloilla. Alfred taisi olla kolmatta kertaa laudalla ja molemmille eka kerta tänä vuonna, niin rauhallista totuttelua oli. Tosi rauhallista, reilu kilometri pyörittiin ja aikaa kului sellaiset 25 min. Oli kuitenkin superkivaa! Alfredkin viihtyi hyvin, kunnon merikoira :).
P.S. Rannalla ja laudalla meni hienosti. Kotona melontaliivien koekäyttö aiheutti täydellisen paikalleen jumituksen, ei edes herkkurivistö saanut hauvaa tassua liikuttamaan :D.
Pari viestiä päivällä Maijan kanssa ”Kävisikö tänään? Ainut sateeton päivä tällä viikolla. No mennään. Vanhankaupunginlahti klo 18.30, pari tuntia riittää ainakin valoa. Selvä, nähdään!”
Ihana, kun on aina valmiina -melojia kavereina! Tänään piti laittaa varulta märkkäri päälle, sen verran myöhään oli lähtö. Ja hyvä olikin, kun aurinko paistoi, niin kuuma oli, mutta kun meni pilveen ja varjoon kahdeksan maissa, niin oli juuri sopivan lämmin.
Seitsemän kilometrin lenkki oli just sopiva illalle töiden jälkeen. Kurkkasimme ensin Vanhankaupunginkosket ja sitten teimme kierroksen lahdella. Emme olleet yksin vesillä, tuhansia hanhia oli seuranamme. Muuten oli kyllä rauhallista.
Reitti 7,03 km
Kävin kipeästä peukalosta vähät välittäen heittämässä viimeisen puuttuvan Remote Race -suorituksen eli Technical Cup Special 1 km. Sen Technical pitäisi olla kolme tyylikästä pivot-käännöstä, mutta kyllä käännökset sai tehtyä ihan souda-huopaa -tekniikallakin :D.
Tänä kesänä suoritin siis kaikki varsinaiset kisamatkat, tämän lisäksi siis myös tavallinen 1km, Sami Laakkonen Special 5km, tavallinen 5km ja 10km. Tosi ylpeä itse olen tuon kympin heittämisestä. Toki olen tehnyt pidempiäkin päiväretkiä, mutta 1h 40 min tasaista nopeahkoa vauhtia oli kyllä saavutus.
Näiden lisäksi suoritin myös molemmat kuukausihaasteet, joista kesäkuun kuvahaaste oli erityisen hauska ja vaikea. Siinä kisassa nähtiin useita mestaripiirroksia!
Toivottavasti kisa jatkuu vielä ensi kesänäkin. Tämä viikko vielä aikaa osallistua, joten sinne vaan kaikki vesille!
Viime maanantaina tein koekakun 10 km kisamatkaa varten, ja se meni niin kivasti, että päätin tehdä varsinaisen kisasuorituksen. Tänään aamulla oli hyvät tuuliolosuhteet, ja aikaisin aamusta ajattelin olevan myös sopivan lämpötilan. On kyllä sanottava, että tänään oli aikamoinen paahde jo kello seitsemän, ja hiki virtasi sillä puolella otsaa mihin aurinko paistoi. Onneksi oli pieni tuuli (2 m/s), ei tyynessä olisi jaksanutkaan.
Lähdin pitämään tasaista 6 km/h nopeutta, ja se menikin helposti. Fanatic Ray Pure on kyllä ihana lauta. Reittisuunnitelma on jo pikkasen haastavaa näinkin pitkälle matkalle, kun maa tulee nopeasti vastaan, ja tarvitsee tehdä useampia käännöksiä. Ihan suoraan ulapalle en halua kuitenkaan lähteä. Mutta oli kyllä sitten lopulta ihan ok reitti.
Ensin ajattelin lähteä vesille jo kello kuusi, että vältän moottoriveneet, mutta enhän jaksanut niin aikaisin herätä, eli normi klo 7 mentiin tänäänkin. Takaisinpäin tullessa jouduin sitten väistelemään useampaakin moottorivenettä, ja reitti vähän rikkoontui, mutta ei onneksi niin että olisi suoritus katkennut tai minä uinut. Joten ok tältäkin osin.
Tasaisella 6 km/h olisi päätynyt loppuaikaan 1:40, nyt kello näytti maalissa 1:40:42, eli hyvin pysyin tavoitevauhdissa. Hieno fiilis näin itsensä ylittäminen, en ole oikein toisia vastaan kilpailuhenkinen, mutta itseäni haastan kyllä mielelläni. Voittajafiiliksen on saanut kaikista FSSF SUP Remote Race – matkoista! Vielä tekemättä Technical 1km, pitäisikö heittää sekin?
Pikkuperhosen vielä pelastin vedestä. Aikansa siipiään kuivattuaan lensi sitten omille teilleen.
Ajatuksena on tehdä tänä kesänä vielä FSSF SUP Remote Race 10 km. Sitä varten kokeilin tänä aamuna miten onnistuu kahden tunnin ajan pitää yllä 5 km/h nopeus. Reitin suunnittelin neljään 2,5 kilometrin suoraan, mutta muutin sen viiteen kahden kilometrin pätkään kun alkoi näyttää, että ranta tulee liian pian vastaan eka osuudella ja olisi myös hyvä juoda vettä vähän aikaisemmin. Niinpä kahden kilometrin välein join vettä (ja otin valokuvia).
Suuremman sähläyksen loppuun aiheutti se, ettei kymmenen kilometriä ollut tulossa täyteen Ison Vasikkasaaren uimarantaan ja sitten sahasin viimeisen kilometrin lyhyttä väliä. Se ei ollut ihan paras ratkaisu.
Mutta testi onnistui hyvin, noin 5 km/h tuli helposti pidettyä pari tuntia. Oli enemmänkin retki- kuin kisavauhti, kiristää voi jonkin verran tahtia. Kympin seisomisen jälkeen oli varpaat aivan tunnottomat, onneksi heräsivät henkiin, niitä olisi hyvä vähän huomata heilutella laudalla. Ja oli aivan hirveä nälkä!
Nyt voi hyvillä mielin suunnitella 10 km Remote Racen tekemistä. Kunhan sopivat olosuhteet täyttyvät joku aamu, riittävän tyyntä ja ei liian lämmintä, ja jaksan herätä hyvissä ajoin (ennen moottoriveneitä).
P.S. Alkumatkasta lautaani keikutti iso otus, pärskäytti itseään ilmaan, niin että hetken näkyi hopeanharmaa keho ja vettä lensi niin että jalkani kastuivat reisiä myöten ja pisarat kastelelivat silmälasitkin ( ja olin seisaallaan). Lajimääritystä en pystynyt tekemään, joten olkoon merihirviö.
Alfred pääsi tänään toista kertaa SUP-laudalle, ja oli niin innokas, että oli ennen miehistöä laudalla ja valmiina lähtöön vaikka peräpää edellä. Herkun avulla nuori koiraherra saatettiin oikeaan paikkaan laudalla, ja miehistökin nousi alukseen.
Alfred, joka ei tassujaan vapaaehtoisesti kastele suihkussa, lätäköissä tai isommissa vesialueissa, on oikein tyytyväinen laudalla. Katselee ja haistelee tarkaavaisesti kaikkea, mutta ei säntäile lintujenkaan perään niinkuin maissa.
Olimme parikymmentä minuuttia laudalla ja lahdenpohjukassa pyörimällä saatiin yksi täysi kilometri mittariin. Siihen oli toka kerta hyvä lopettaa ettei ehdi väsy tai tylsyys iskeä. Kyllä Alfred on ihan luonnostaa, jos ei merikarhu, niin merikoira ainakin.
Kotona pääsimme vielä parranpuhdistuspuuhiin. Alfred oli nokkansa takiaispensaaseen työntänyt alkuvalmistelujen aikana, niin kuusi palleroa oli irroitettava. Mutta hän niin nätisti antoi ne poistaa, ihana Alfred.
