Viikko tyttären kanssa Dubrovnikissa. On nätti kaupunki! Mutta oli kyllä kuumaa. Teimme turistijuttuja: retki Lokrum -saareen, vanhassa kaupungissa kävelyä, myös muurikierros, uimme, kävimme melomassa ja söimme hyvin.
Melomassa
Kaupunkikuvia
Lokrum
Ruokaa ja juomaa
Sunnuntaina päädyin viimein Tampereelle. Alkuperäinen ajatus oli lähteä Suppaa Tampereen järjestämälle retkelle Pyhäjärven Viikinsaareen, mutta retki peruttiin vähäisen osaanottajamäärän vuoksi. Tämä oli jo toinen kerta, kun sattui peruutus kohdalle Tampereella. Hei Tamperelaiset, suppaaminen on kivaa seurassa, lähtekää retkille!
Paikka on kuitenkin tuttu Katjalle, niin päätimme lähteä Viikinsaareen brunssille ihan omatoimisesti. Ja hyvä niin, melontaretki oli mukava, ja brunssi loistava. Suosittelen!
Höytämönjärven supin jälkeen Katja ehdotti, että käydäänkö Valkeakoskella kävelemässä Riippusiltojem lenkki. Kuulosti mielenkiintoiselle, siltoja ja vettä, no mikä ettei, joten sinne siis. Tampereviikonlopun seuraavakaan kohde ei siis ollut Tampere, vaan itsellekin yllätykseksi Valkeakoski.
Mutta kyllä kannatti, aivan upea reitti! Miksi en ole kuullutkaan tällaisesta? Tuo kierros kannattaa käydä kävelemässä, jos vain lähimaisemissa liikkeellä. Reittin pituus 3,3 kilometriä ja avain upeita siltoja neljä kappaletta ja kauniita vesimaisemia. Katsokaapa vaikka.
Sillat
Näkymiä
Ruokaherkku
Suppauksen ja kävelyn jälkeen olikin jo nälkä. Ja minkä helmen löysimmekään Valkeakoskelta, Ravintola Stella, Italialaisia makuja. gremolata -perunoilla oli erinomaista!
Yöpyminen
Enkä päässyt edes yöpymään Tampereelle, koska Popedan konsertti oli täyttänyt hotellit siellä. Onneksi löytyi majapaikka Ilolan Maatilamatkailu -paikasta. Pääsi sitten tapaamaan muutamia kotieläimiä, Pipsa -koira on varsinainen sydäntenmurskaaja :).
Vapaapäivä. Joten pitempi retki mielessä, mutta lähiretki tällä kertaa. Varasin laudan kolmeksi tunniksi, ajatuksella tehdä ympyräreitti Kalastajatorpalta Seurasaaren vierestä Mustasaareen ja sieltä sopivasti takaisin. Siitä tulikin aika hieno isoympyrä, 9,36 km, yksi vesitauko pikkuisessa saaressa (15min) ja lounastauko Mustasaaressa (30 min).
Keli oli kuuma ja aurinkoinen, aika läkähdyttävää meloa, tuulta ei alkuun ollut ollenkaan, mutta onneksi sitäkin oli Seurasaaresta eteenpäin. Vesi maistui. Yleensä minulle ei tapahdu mitään kommelluksia, mutta tänään oli vähän dramatiikkaakin.
Huolimatta näistä kolmesta pikkuvastoinkäymisestä, retki oli todella onnistunut! Hyvä pituus, paljon nähtävää ja kunnon tauotkin. Ei aina tarvitse ajaa kauas tehdäkseen kelpo sup -retken.
Seurasaari
Pikkusaari (Porsas?)
Mustasaari
Lehtisaari
3.8. 2018 Opit ja ajatukset eilisestä. Tekevälle sattuu, mutta aina voi pohtia ja parantaa.
Mikä kesä! Näin työpäivänkin jälkeen on kuin lomalla olisi, kun lähtee aalloille. Tänään vuokrasimme Tiinan kanssa laudat TwentyKnotsilta Kalastajatorpalta kahdeksi tunniksi ja suuntasimme kohti Mustasaaren kahvilaa. Ja mitä herkkuja retki tarjosikaan koko matkan ajan, jopa niin, että ajanseuranta unohtui kokonaan ja olimme lopulta reippaasti yliajan. Mutta oli vaan niin ihanaa!
SUP -herkut
Oli mukavaa pikkuaaltoa lähtiessä. Ja Kuusisaaren toisella puolella olikin sitten kova tuuli ja aallokko, ensin vastainen ja sitten sivusta. Sai tehdä kunnolla töitä, että pääsi eteenpäin ja muutimme vähän reittiäkin, että pääsimme saaren suojiin loppumatkaksi. Takaisin tullessa oli sivumyötäistä, joka kuljettikin meidät nopeasti takaisin Kuusisaaren luo ja sitten sen toisella puolella oli niin tyyntä, että sai vain nautiskella kesäillasta. Monenlaista herkkua yhden parin tunnin retken aikana.
Kahvilaherkut
Nam, pulla ja munkki ja rauhaisa istuskelu.
Olen kerran aikaisemminkin yrittänyt päästä Mustasaaren kuuluisille korvapuusteille, mutta emme ihan onnistuneet yrityksessä. Mutta tänään minulla oli oppaana Salla, joka on kajakilla melonut sinne ennenkin, niin eipä ollut mitään ongelmaa. Joten tänään päädyimme hienosti perille, ja korvapuustit ovat kookkaita ja maistuvia. Kuvankin muistin ottaa vasta, kun olin jo syönyt puolet pullasta ja pyytänyt dogi bagin. Ainahan ruoka maistuu niin hyvälle merillä. Sää oli tänäänkin aiva upea melontaan. Mennessä oikein mukava vastatuuli ja tauon jälkeen oli lähinnä tyyntä. Olipa kiva retki, kiitos Salla seurasta, ja oppaana olosta!
Laiturikuva: Salla Iivanainen
This time in London I visited the very first time in Tate Modern. And it won’t be the last time for sure! Even approaching the museum was a joyable journey: first there were magnificent buildings on the street view and then the millennium bridge over the Thames to Tate. And the art in the museum are worth of seeing.
Approaching to museum
Some pictures of art pieces in the museum
P.S. And couple of pictures from my other favourite museum as well (British Museum) which I visited again
TwentyKnots järjesti kesän ensimmäiset viikkotreenit tänään. Noin kymmenen hengen porukka treenasi alkuun melontatekniikoita ja kiersi sitten kuusisaaren varsin reippaassa tuulessa. Oli sekä tiukkaa melontatreeniä vastatuuleen ja sitten tasapainoilua sivumyötäisessä vaahtopääaallokossa. Oli välistä rankkaa, mutta oli kyllä hauskaa. Päälle oli suppikansan ja purjelautailuväen yhteinen picnic Twentyknotsin kopilla. Tunnelma oli mainio, musiikki soi ja kaikilla oli pientä syötävää mukana. Äskeinen voimakas tuuli tuntui nyt niin leppeälle ja lämpimälle terassilla istuskellessa. Olipa kiva uutuus tälle kesälle, lisää vaan tällaisiä iltoja.
Ensiksi harmistus: ihana kamerani Olympus Tough on lakannut latautumasta. Ja tämähän selvisi vasta laudalla ollessa Töölönlahdella. Joten vain kännykuvia kuivalta maalta tänään. Saas nähdä miten ja milloin tuon kameran saa korjattua.
Lähdimme tänään SUP Finlandiin vuokralaudoilla. Oli mahtava sää, joten suppausretki oli oikein onnistunut. Sitä ei pilannut pätkääkään edes kiukutteleva mela, se tahtoi mennä kasaan ja pyöriäkin, mutta tuohan on vain tekniikkakysymys :). No joo kävinhän sen vaihtamassa. 1,5 tunnissa ehtii mukavasti meloa ja matkaakin kertyi yli neljä kilometriä todella kevyesti. Kyllä välillä on oikein mukava tehdä näitä urbaanisuppeja. Ja kun päälle käy aurinkoisella terassilla merimaisemalla, niin mikä voisi olla parempi tapa nauttia kesästä?
Maija ehdotti perjantai-illalle terassille menoa. Ja näillä säillähän se ihan ehdoton juttu, joten teimme treffit Keilalahteen Vesiurheilukeskus Laguunin terassille. Se onkin paikka, jossa heti tulee rento rantafiilis. Niin tänäänkin, aurinko paistoi, musiikki jammasi, väkeä vedettiin wakeboardilla, kyllähän mekin sitten menimme tunniksi laudoille. Tänäänkin tuli huomattua, että paikka ei ole ihan otollinen suppaamiseen, siinä vieressä on vilkas venereitti, jossa moottoriveneet ajavat sen verran lujaa, että hirvittää väylän ylitys. No selvisimme ihan vain sydämentykytyksillä ja palasimme muuten mukavan melonnan jälkeen yksille siidereille terassille. Siinä olikin mukava muistella viime kesän SUP poloa, sitähän tässä paikassa voi harrastaa. Siellä SUP- poloareenajo odottaa pelaajia. Tälle vuodelle on kuulemma saatavilla myös erityiset SUP -pololaudat, sellaisen näimmekin, näytti vakaalle. Pitää tulla tänäkin kesänä kokeilemaan lajia, oli se sen verran hauskaa, ja hurjaa, viimekin kesänä.
