Monimelainen aamuSUP

Loman ensimmäinen päivä, mikäs parempi tapa aloittaa loma kuin tehdä reipas aikainen aamuSUP. Tänään sain ihailla läheltä sekä silkkiuikkupariskuntaa ja yhtä heidän pikkaistaan sekä joutsenparia, joka teki hämäysliikkeitä, etten vaan huomaa heidän jälkikasvuaan.

Aamiaiseväät ajattelin ensin mennä syömään Länsiväylän ja Westendin uimarannan välissä olevaan poukamaan, mutta puskasta ryntäävä alaston mies sai minut muuttamaan suunnitelmaa ’tule tänne vaan’ huudostaan huolimatta ja jatkamaan varsinaiselle uimarannalle. Vaikka itse pystyn suhtautumaan asiaan varsin kevyesti, alueella liikkuu paljon myös lapsia ja nuoria, ja heille tällainen kokemus voi olla kovakin. Lopeta! -terveiset sinne puskaan vaan!

Aamiaisen jälkeen jatkoin rannan tuntumassa länteen ihaillen Westendin hulppeita taloja, terasseja ja veneitä. Varsasaaren kohdalla lähdin takaisin kohti lähtösatamaa. Takaisin meloessa näin edessä seisovan aallon. Paikallaan pysyvä korkkiruuvimainen aalto, en ole aikaisemmin niin selkeää, isoa ja hienoa nähnyt meloessani niin olihan se käytävä ylittämässä. Vaikka hienolle, isolle näytti, niin lauta meni sulavasti yli.

Mukava oli lomanaloitusSUP, ei sitä yksi itsensäpaljastaja pysty pilaamaan.

P.S. Iltapäivällä kävin saunassa ja uimassa Lonnassa. Isosuositus paikalle, hyvä sauna ja löylyt, ja runsaissa veneiden aalloissa oli kiva lillua ja kellua.

P.P.S. Länsiväylä teki jutun itsensäpaljastajasta 7.7.2021, jossa kerrotaan myös ohjeet kuinka toimia, jos kohtaa itsensäpaljastajan

Reitti 8,21 km

Tuulta, tyyntä ja vaahtopäitä

Vihdoin tuli käytyä SUPBOXRentalin vuokrapisteellä. Pyöräilin Westendin uimarannalle, katselin merelle ’okei, tuulta ja vaahtopäitä’, no äkkiäkös tuosta sujahtaa Otsolahden puolelle. Sinne olin joka tapauksessa suunnitellut meneväni, ja keli tuki hyvin tätä ajatusta.

Lauta boxista alle, muutama sananvaihto kivan boxipojan kanssa (kantoi laudankin rantaan) ja polvilleen etenemään. En ajatellutkaan yrittämistä seisomista ennen kuin Otsolahden puolella, jossa uskoin tyyntä olevan. Ja niinhän siellä oli.

Näin ne kelit vaihtelee samankin retken aikana. Otsolahdella ihastelin joutsenta ja silkkiuikkua, sekä vihreitä vehreitä Tapiolan näkymiä. Oli kaunista. Sitten suuntasin takaisin tuulen ja aaltojen puolelle, nyt menin lähempänä rantaa takaisin joten paluumatka sujui vauhdikkaammin.

Taas pyörän päälle ja rantaraittia takaisin kotiin. Pysähdyin kyllä Haukilahden venesataman jäätelökioskille herkuttelemaan mutakakkujäätelöllä.

Tuulen puolella

Ja sitten tyyntä

Reitti 2,72 km

Kaksi kisaa ja uinti päälle

Aamulla oli sellainen keli, että piti lähteä tekemään fssf remote race 1 km. Ja niin innostui, että teki päälle vielä #kesäkuunkuvio :n myös. Kuumahan noissa tuli niin leppoisa melonta läheiselle Westendin uimarannalle uimaan oli paikallaan, uinti kyllä virkisti.

On hehkutettava Fanatic Ray Pure lautaa. Sain kilsan sillä melottua yhdeksään minuuttiin (9.01)! Kun viime kesän aika oli noin hitusen alle kymmenen. Ja nyt oli vielä huonompi, painavampi mela käytössä. (Se meni rikkikin :D). Pitäisiköhän yrittää puristaa alle ysin, meni niin hitusen vain yli. Sain laudan aika kevyesti 7 km/h nopeuteen ja ylikin, enpä ole ennen sellaisia lukemia muilla laudoillani melonut.

Kesäkuun kuvan tekeminen oli hauskaa, ja vielä enemmän nauroin, kun näin lopputuloksen! Lähdin tekemään kukkaa, muutin mieleni jossain kesken tekemisen ja ajattelin, että tästä tuleekin neliapila. Ei näyttänyt kummallekaan! 😀 Mutta toisaalta sehän on ihan selvä tyttären koira Alfred, kääpiösnautseri, hihnassa. Eipä olisi voinut parempaa kuvaa syntyä!

Hiki oli tullut 1 km -kisassa, eikä lämpötila ollut ainakaan laskenut sen jälkeen niin päätin käydä vielä uimassa ennen kotiin lähtöä. Meloin ensin lähellä olevalle Karhusaaren uimarannalle, vesi siellä oli kuitenkin kovin siitepölyistä niin päätinkin jatkaa Westendin uimarannalle, siellä olikin kiva pulahtaa veteen, ja oli mukavan raikas olo meloa takaisin Koivusaareen ja autolle.