Jäät lähti jo joku päivä sitten merestä. Tänään oli vihdoin vähemmän tuulta ja paljon aurinkoa, niin se oli kuin käsky lähteä merelle. Olihan se ihanaa! Päätin aloittaa rauhallisesti ihan lyhyellä lenkillä, ja niin teinkin. Mutta eihän sieltä malttanut pois lähteä, niin lopuksi nautin merestä, aalloista ja auringosta ihan vaan lilluen lähellä lähtörantaa. Se on menoa nyt! Eiköhän tule vielä tällä viikolla mentyä uudestaankin :).
Isa näki päivä pari sitten tässä lähellä hylkeen, toivoin voi kun minäkin näkisin. Ei tullut tänään aamusupilla hyljettä vastaan, mutta meduusoja kyllä. Niitä näin syksyllä pääsee helpostikin näkemään, mutta en minä ole aikaisemmin laudalta käsin nähnyt. Ehkä katse on enemmän horisontissa, mutta tänään tiirailin laudankin ympäristöä tavallista tarkemmin mahdollisten kivien takia, kun vesi oli matalalla. Niinpä sitten näin parissakin kohtaa meduusoja Matinkylän rannan ja Nokkalan majakan tietämillä. Mahtavaa!
Muutenkin retki oli taas upea syyssup! Värit ovat vahvoja ja syviä näin syksyllä, ja on tunnelmallisen rauhallista, nyt näkyi myös ruskan värejä. (Tänään oli lehdissä juttuja sanamuunnoksista, ajatuksella varokaa ruska-sanan käyttöä, en varo, kaunis sana ja kaunis aika).
Olin valmistanut mukaan myös herkullisen meriaamiaisen. Hain sen nauttimiseen mukavan aurinkoisen paikan, kylläpä aamiainen maistuikin hyvälle. Istuin Ison Vasikkasaaren uimarannalla, söin aamiaista ja katselin merta. Sitten aurinko meni pilveen, ja tuntui viileälle jopa märkäpuvun kanssa.
Onneksi aamiainen oli jo loppumetreillä, niin pääsi takaisin laudalle. Meloessa ei todellakaan ollut kylmä. Lämpöä oli kymmenisen astetta, auringossa musta puku lämpeni vielä lisää. Retkelle tuli pituutta kahdeksan ja puoli kilometriä, oikein mukava päivän aloitus. Kaupan päälle tuli kivat ilmavat päälakikiehkuratkin 😀.
Olen tänä syksynä muutaman Mäntsälän järven käynyt suppaamassa. Tänään löytyi toistaiseksi kivoin. Kummasti lisää mielenkiintoa, jos järvessä on jotain tavoiteltavaa esim. saaria. Sahajärvestä paljastui kaksikin.
Ensimmäinen oli supersöpö pikku törröttäjä, joka näkyi jo kauas. Sen luokse oli kaarrettava, vaikka muuten tänään kiersin rantoja pitkin. Saari oli pieni ja pyöreä, ja näin tyynellä säällä se loi myös kauniin heijastuksen. Kiersin saaren kahdesti, samalla huomasin siellä myös tulipaikan. Tuonne voisi mennä oikein kunnon retkieväiden kanssa.
Toinen saari paljastui järven toisessa päässä. Siitä ei ollut edes varma onko se saari ennen kuin lähti kiertämään sitä ja se paljastui saareksi.
Sää oli tänään tyyni ja kaunis syyssää, helposti ja kevyesti tuli melottua 8 km. Ruskaa ei vielä oikein ollut, muutamassa koivussa oli vähän keltaisia lehtiä, ja pikkupuska punaista näkyi, olisiko ollut pihlajia? Ruskaretket taitaa olla vielä edessä.
Retken päätteeksi uitin vielä märkäpuvun. Todella metka tunne, kun maihin noustessa kylmä vesi valui alas märkäpuvun sisällä ihoa vasten. Sen jälkeen ei sitten viileältä tuntunutkaan. Järvivesi oli tänään kahdeksanasteista.
Miten löytää tuntemattomalla alueella paikka, josta mennä veteen kohtuu mukavasti, ja jossa on myös autolle paikka? Tänään tämä meni näin.
Viikolla tutkin Mäntsälän Hunttijärven rantoja googlemapsissa. Tavoite on löytää joko uimaranta tai rantaviiva, jossa paljon soutuveneitä rivissä kuvassa. Autotien pitäisi myös mennä lähelle. Uimarannoissa ei välttämättä, tai siellä on puomi. Venepaikoille yleensä pääsee hyvin autolla. Kesällä uimarannoilla myös huomioitava hyvin uijat ja varottava heitä, näin syksyllä niissä ei ole ruuhkaa :).
Hunttijärveltä löytyi Saaren uimaranta. Sitä kohden lähdin tänään aamulla ajamaan. Olin myös huomannut, että tien loppumatka oli puomitettu, ja siinä pitäisi varmaankin kantaa lautaa sellaiset puoli kilometriä. En oikein innostunut asiasta! Joten päätin pitää silmät erityisen auki ajaessani kohti kyseistä uimarantaa valiten reitin, joka meni järven toisessa päässä hyvin lähellä rantaa. Ja minulla kävi tuuri! Siellähän oli kuin olikin uimaranta-tienviitta! Autolla pääsi noin 50 metrin päähän uimarannasta. Hyvän paikan löytämiseen tarvitaan vähän taitoja ja rutkasti onnea :).
Uimarannalla ei ollut yhtään uijaa eikä edes auringonottajia! Lämpötila oli sentään kymmenen luokkaa ja vesi myös:). Märkäpuvulla tuli aurinkoisessa kohdassa jopa kuuma, mutta se oli kuitenkin oikea valinta varjoja ajatellen, ja myös siltä varalta, että löytäisi itsensä vedestä kesken melonnan. Tänään en uinut ennen kuin sauna oli lämmin, sitten olikin ihana pulahtaa raikkaaseen kirkkaaseen veteen.
Hunttijärven kiertämiseen meni pari tuntia evästauon kanssa, kilometrejä kertyi kahdeksan. Järvi on kivan pitkulanmuotoinen, saaria ei ole kierrettäväksi, mutta muutama lahdenpohjukka. Mökkejä kohtuullisesti, lintuja näkyi vielä yllättävän runsaasti. Sää oli tänään oikein mukavan aurinkoinen, ihana syyspäivä.
Ihana lauantai mökillä tyttären kanssa. Ohjelmaan kuului tietysti sauna, uinti ja suppailu. Oli jo kylmä syyspäivä, mutta aurinko paistoi nätisti. Märkäpuvulla tarkeni hyvin tehdä kierroksen järvellä. Laudan saanti laiturille vaati pikkaisen porrastreeniä, mutta kyllä kannatti! Järven vesi on niin kirkasta, puhdasta ja raikasta. Puusauna antoi ihanat löylyt, niin viileään veteen oli nautinto pulahtaa. Kyllä mökkielämä on ihanaa!
Tänään pakkasin aamiaisen kylmälaukkuun, hyppäsin laudan päälle ja aloin melomaan kohti Mustasaarta. Keli oli täydellinen, puolipilvistä, sopivasti tuulta ja vähän aaltoja. Söin jukurtin myslillä ja mustikoilla, sämpylän ja join latten Mustasaaren laiturilla. Ja päätin palata takaisin pitempää reittiä. Lauta kulki kevyesti ja nautin joka melanvedosta. Kohta olinkin Lehtisaaren-Kuusisaaren tuntumassa, ja paljon hyviä muistoja tuli mieleen, oli kuin olisi kotiin tullut.
Ensimmäiset SUP-kesäni meloin pitkälti näissä maisemissa. TwentyKnotsilla oli SUP-piste Kalastajatorpalla, ja sieltä lähdin monet kerrat merelle. Ja osallistuin tekniikkakursille, SUP-pilatekseen, viikkotapaamisiin ja kävin retkillä. Mitä ihania muistoja! Koko Mikkosen perhe tutustutti isolla sydämellä meitä noviiseja lajin pariin aina innolla ja hymyillen! Olette niin ihania!
Paluumatkalla näin vielä vesitason, pitihän siitäkin kuva napata. Matkaa kertyi reilu 10 km, hyviä muistoja nousi mieleen paljon pidemmältä matkalta.
Olen viikonloppun Valasrannan tanssileirillä. Eilen menin salsaa, tänään hidasta valssia ja bachataa, huomenna suunnitelmissa rumbaa ja vähän lisää bachataa. Toki SUP-lauta on mukana takakontissa ja tänään hyppäsin laudalle valssin ja bachatan välissä.
Pyhäjärvi on varsin iso järvi, ja sen huomasikin takaisinpäin tullessa, kun suorinta reittiä seisten meloen ei lauta liikkunut eteenpäin vaikka kuinka meloi. Ilmanvastus tuossa tuulessa oli kova. Ei sinäänsä tullut yllätyksenä, olin tuulen voimistumisen huomannut sääennusteesta, mutta tiesin kyllä polviseisonnassa ja sopivalla reittivalinnalla sieltä takaisin pääseväni. Yksi purjelautailijakin oli vesille lähtenyt, sekin kertoi jo jokisuulla ollessani, että taitaapi hyvin tuulla.
Pyhäjärvi-osuus ei ollut pitkä, sellaisen puolitoista kilometriä suuntansa. Varsinainen kohde oli Yläneenjoki. Olin kuullut, että on hyvin melottavissa ja pystyy Yläneen keskustaan/kirkolle kevyesti menemään, kunhan ei ole mikään kova kevätvirtaus. Tänään meni helposti. Meloin lähtöpaikalta Valasrannan tanssilavalta Yläneen kirkon ja keskustan ohi jonkin matkaan, kohtaan jossa joki näytti hajoavan kolmeksi pikkuhaaraksi. Myöhemmin karttaa katsoessa huomasi, että kyllä se siitä vielä jatkuu isonakin haarana. Kuitenkin kokonaismatka 11,61 km oli oikein passeli ja ehdin hyvin vielä bachatan pyörteisiin. Joki-osuus oli tosi kaunis ja rauhallinen.
Hieno päivä! Elämä ei ole pelkkää tanssia, se on myös melontaa (ja kiipeilyä) :D.
Tuusulanjärvi on käytävä vähintään kerran kesässä melomassa. Tänään oli huipputyyntä ja aurinkoista. Lähtöpaikkana taas kerran Tervanokan venelaiturien ramppi, hyvä paikka lähteä ja paljon autopaikkoja. Tänään vesi oli yhtä vihreää levämössöä, joten uiminen millään tavalla ei ollut ohjelmassa. Näimme Johannan kanssa rannassa kahdeksan aikaan, ja aikataulu oli sellainen, että yhdeltätoista tavoiteltiin pois vedestä. Aikataulu piti hienosti, ihan järven toiseen päähän asti ei ehditty, siinäpä vieläkin hyvä syy tulla tänne uudestaan.
Sarvikalliolla ihastelimme kallioita ja otimme kuvia. Söimme eväät Halosenniemessä (älä sinä syö, meille käytiin nätisti kertomassa, että olemme yksityisalueella ja voisimme poistua, niin toki teimmekin). Lisäksi näimme mystisen lautan, joka onnistui jopa hetkeksi katoavan silmistämme. Mahtoiko olla saunalautta, kalastuslautta vai peräti aavelaiva?
Reitti 9,16 km
Perniönjoki/Kiskonjoki on suosikkipaikkojani suppausretkelle. Pitkä komea joki, jonka vaativuus vaihtelee ajankohdan ja sään mukaan. On hetkiä jolloin ei melomalla pääse vastavirtaan virtauksen takia, tai koskiosuus ei ole kuohunnan tai kivien takia melottavissa. Tai sitten joki on yhtä tyyneyttä ja rauhaa, jossa voi ihan vaan lilluskella ja nauttia, tai halutessaan kerätä vaikka kymmeniä kilometrejä.
Tänään sää oli optimaalinen, pientä tuulta ja puolipilvistä. Suunnitelma oli lähteä superhyvältä lähtöpaikalta Heikkiläntien sillan kupeelta ja meloa pitkälle Kiskonjoen haaraan. Alkumatka sujui täysin suunnitelman mukaisesti. Kunnes.
Rantapusikossa oli yksi joutsen. No ei siinä mitään eiköhän tuo siitä ala edetä, ja niin se tekikin. Ja karjui samalla eteenpäin. Jolloin näkyviin tuli toinen isompi joutsen ja olisiko ollut neljä pientä kaveria vieressä. Siis koko perhe. Sitten alkoi draama. Isot joutsenet vaihtoivat paikkaa. Isoin jäi tuijottamaan minua, venytteli kaulaa, äänteli ja heilutteli siipiä paikallaan vedessä. Tyhmempikin tajuaa selvän viestin ” tänne ei ole tulemista”. Tässä vaiheessa olin tietysti paikoillani ja odottelin mitä asia kehittyy. Muu pesue jatkoi matkaa eteenpäin niin ettei niitä enää näkynyt. Sitten isä nousi kovalla äänellä ja loiskeella ilmaan ja veden pintaa lentäen lensi eteenpäin. Ja siinä samassa joen varressa laiduntanut nautakarja reagoi joutsenen ääneen ja liikkeeseen, ja alkoi juosta joen vartta ja mylviä. Samassa huomasin joutsenpesueen tulevan kauempana takaisin päin. Tässä vaiheessa tuumasin, että tarpeeksi actionia ja draamaa tälle päivälle, paras vaihtaa meno meren suuntaan.
Joutsenperhe saa oleilla ihan rauhassa, enemmän se heidän paikkansa on, minä voin hyvin mennä toiseen suuntaan. Suunnitelma siis muuttui, kuitenkin tuli oikein kiva retki. Yhteensä 13 kilometriä, ja noin pitkälle en ole meren suuntaan aikaisemmin mennyt. Toiseen suuntaan taas joku toinen kerta.
Varsinais-Suomen lomakierros jatkuu. Kohteena tänään Fiskars. Kartasta olin katsonut, että olisi sopivasti tyrkyllä Fiskarsin kyljessä kohtuukokoinen järvi, Degersjön. Tie näytti menevän sopivasti viereen. Ja kerrankin niin, että tällaisella hakuammunnalla ei vain löytynyt vaan löytyi peräti täydellisen hyvä lasku- + parkkipaikka. Näin ei käy ikinä!
Auto viimeiselle vapaalle paikalle. Kävely rantaan, jep, täydellinen ramppi, tästä vesille. Pumppu käyntiin ja tavarat valmiiksi. Sääkin oli täydellinen, aurinkoa ja pientä tuulta. Järvi ei ole suuren suuri, mutta helposti sai reilut kahdeksan kilometriä melottua, rauhalliseen lomalaistyyliin.
Olin ajatellut syödä jossain Fiskarsin alueen ravintoloissa ja ehkä tehdä vähän keittiötavaraostoksia, mutta parkkipaikan saaminen oli tällä kertaa mahdotonta. Tänä viikonloppuna on kansainväliset suurmarkkinat, joten väkeä oli suuresti paikalla. Vesillä oli kyllä tilaa ja rauhaa. Joten, aikani muutaman muun auton kanssa jonossa parkkipaikkaa etsittyäni, jatkoinkin matkaa seuraavaan kohteeseen. Siitä toivottavasti kerrottavaa huomenna.
Lähtöpaikka
Vesillä
