Tag: SUP-melonta

Mikä ihana ilta!

Posted on by

Aurinko paistaa kirkkaalta siniseltä taivaalta koko työpäivän, elohopea kohoaa +16, pakko päästä laudalle. Nopea tsekkaus olisiko joku lautavuokrauspiste auki, huonolle näyttää, ei kai kukaan uskonut, että toukokuun alku voisi olla näin upea.  Lopulta onnistaa, SUP Finland Töölönlahdella on auki.  Loistavaa, sinne siis.

Vähän jännitti löydänkö paikan, ja minne saan auton, luvattiin ilmainen parkki, voiko se olla totta keskellä Helsinkiä? Loppumetreillä luulin kääntyväni pyörätielle, mutta olin kuin olinkin oikeassa paikkassa, tosin pikkaisen myöhässä, josta tuli vähän säätöä, mutta loppu hyvin,  kaikki hyvin eli pääsin keinumaan aurinkoisille merenaalloille.  Täydellistä!

Töölönlahti on ihana, urbaani SUP-paikka, maisemat ovat häikäisevät omalla tavallaan, katsot mihin päin vain niin kulttuurirakennuksia vierivieressä. Ja lintuja, siellä oli myös pullajoutsen, joka söi ihmisten kädestä.  Joutsen on ihana lintu, jotenkin kuitenkin teki pahaa sen kesyys, toivottavasti pärjää. Kävin myös Eläintarhanlahden puolella, aina yhtä kiva mennä rautatien ali, juna saattaa vaikka juuri mennä ylitse.

Lauta oli uusi tuttavuus, oikein mukava kova BIC-lauta.  “Siinä on erikoismuotoiltu pohja, hyvä aallokossa”, minulle kerrottin. Tykkäsin.

VappuSUP

Posted on by

Huhtikuun viimeinen päivä aukeni kylmänä, asteet olivat lähellä nollaa aamu kuuden tienoilla.  (Peitto korville ja unia jatkamaan). Mutta sääennuste oli todella lupaava: aurinko,aurinko,aurinko….  Joten päiväohjelmassa oli suppausta.  Mukana mökillä oli uusi Starboard Freeride -lauta, joten oli sen ensimmäinen käyttö.  Lautamalli on  minulle ennestään tuttu, joten outoutta en odottanut.  Kuitenkin valitsin tutun ja pienen reitin ensi kertaa varten eli Matildanjärvelle.FullSizeRender

Lauta oli just niin ihana kuin muistelinkin.  Onnistunut hankinta. Kyllä tällä kelpaa tehdä retkiä tänä kesänä.  Ensimmäinen käyttö oli uudella Starboard -melallakin, se pääsi yllättämään: käytössä varsi sekä lyheni että ylä- ja alaosa kiertyivät toisiinsa nähden, liitosta pitää siis kiristää, onneksi siinä on kiristysruuvit.  Tässä mielessä oli hyvä, että oli lyhyt retki, ei nyt ihan saumatonta menoa, kun piti säätää melaa aina hetken päästä, mutta ei se tunnelmaa pilannut.

Puoliltapäivin lämpötila oli noin +13, ja aurinko paistoi kunnolla, tuulta oli sellaiset 2m/s eli aivan täydellinen alkukesän SUP-sää.  Uusi lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku oli täydellinen valinta. Lisäksi oli neopreenitossut ja kaulassa tuubikauluri.  Neopreenikäsineet jätin lopulta rannalle, luistivat sen verran melan vartta pitkin, että oli parempi jättää ne pois. Kokonaisuus oli juuri sopiva, ei kuuma ei kylmä. Melontaliivi oli myös.

Järvellä näkyi muitakin kulkijoita: soutuveneilijöitä useampi seurue, ja lokkeja. Tästä se kesä ja kesäleikit alkaa :).  Hyvää vappua!

Starboard Freeride

Sataa

Posted on by

Niinhän siinä kävi, että päivän sääennuste näyttää toteutuvan ja rankasti, sataa oikein kunnolla.  Jos keli on kaikenkaikkiaan vielä sen verran viileä, että myssy päässä on supattava, niin sadesää ei innosta lähteä itseänsä palelluttamaan. Torstainen töihin pyöräily (+1 ja viimainen pohjoistuuli) on vielä tuoreessa muistissa. “Mutta kun aurinko paistoi niin kauniisti”.  Korvia se ei kuitenkaan lämmittänyt.

Muutenhan minulla aivan oivallinen SUP-asu myös alkukevääseen ja talveenkin (joulukuussa), mutta hattu/pää ei ole vesisateenkestävä. Viileäksi vetäisi, jos läpi kastuisi. Ja eihän ihan kaikilla säillä ole pakko supata, eihän?

Evä kiinni

Posted on by

Kaunis lauantaipäivä.  Sää olisi ihan täydellinen suppaamiseen, mutta aamupäivällä oli töitä ja iltapäivällä tulee ystäviä grillaamaan (kiva!) niin SUP-reissua ei ole listalla tälle päivälle.  Mutta mikä pitää tehdä, on uuden laudan evän kiinnittäminen. Järkytykseni oli keskimääräistä suurempi, kun huomasin evän olevan irti (Paketti saapui). Mutta nähtyäni videon, kuinka se asennetaan, uskalsin taas hengittää.  Helppo homma (varsinkin kun mies teki sen, pusi).

Lauta pöydälle terassilla, vastakappaleen ujutus paikoilleen, evän pujoitus sopivasti vastakappaleseen nähden ja ruuvi kiinni. Lauta valmiina vesille. Koekäyttöä saattaa joutua odottamaan hetken.  Jos huomenna sopiva sää, niin vuorossa olisi suppaus Lohjanjärvellä, mutta teen sen varmaan vielä vanhalla laudalla. Valitettavasti sääennuste näyttää vähän turhan sateiselle, toivoa vielä kuitenkin on.

 

Paketti saapui

Posted on by

Tänään odotti pihalla paketti.  Sellaiset neljä metriä pitkä. Ja sen kaveri, kevyt ja pitkulainen tötterö. Viime syksystä asti olen harkinnut Starboard Freeriden hankintaa, se kun on kapea ja nopea, ainakin verrattuna vakaaseen ja lättänään nykyiseen lautaani (josta tykkään hurjasti). Tilasin nyt sitten sellaisen käytettynä (demolauta) alkuviikosta Rautio Sportsista ja tänään se saapui. Mukana tuli myös nätti valkoinen Starboard-mela (Enduro Tuffskin säädettävällä hybridivarrella) ja spiraalikarkuremmi (Red Paddle).

Muutama ensihuomio. Mela on mukavan kevyt ja siinä on todella helppo ja kevyt pituudensäätömekanismi. Lauta on juuri sellainen kuin muistelinkin, kapea, pitkä ja aika kevyt.  Tällä on varmasti kiva mennä.  Kunhan sen saa kasattua… evä on irti! Järkytyksen kauhistus, miten sen saa kiinnitettyä? Onneksi video löytyy verkosta. Kello käyntiin nyt.

Tarina jatkuu, ja uskon onnellisiin loppuihin :).

Starboard Freeride

Ihanaa!

Posted on by

Tunne jo, kun märkäpuku on päällä.  Lauta veteen, kuin ei olisi ollutkaan taukoa, kuin olisi ollut viimeksi juuri eilen.  Niin tuttua, niin omaa. Ja samalla niin kaivattua. Tyyni vedenpinta, auringonsilta, veden äänet (ja välillä vähän jäänsärkemisääniäkin). Kausi on avattu.

Mathildedal 9.4.2016

 

 

Kohta pääsee taas

Posted on by

Pääsiäisvapailla tuli käytyä katsomassa suppauspaikkoja: Salonseudun joet, järvet ja meret ovat vielä pääsääntöisesti jäässä, mutta kevät etenee kovaa kyytiä, joten ei ole kaukana, että vesille pääsisi.  Perniönjoki virtasi sen verran vuolaasti, että siinä oli täysin sulia paikkoja.  Joten se on ainakin melottavissa pian, jos vain vedenkorkeutta riittää.

Virallinen kanoottien laskupaikka ja joki heti siitä on aivan luokattomassa kunnossa: isoja pöllejä jopa koko uoman leveydeltä.  Nyt näkyi vedenpinnan yläpuolella puu, johon viime keväänä juutuin kiinni.  Nyt siitä ei pääsisi ollenkaan, viimeksi oli sentään vähän vedenpinnan alapuolella. Salon verkkosivuilla mainostetaan  melontareittejä kovasti, ja hienoja ovatkin, kun niitä olen mennyt, mutta miten saataisiin tuo alue siistittyä melontakuntoon ja muutkin kanootinlaskupaikat paremmin käytettäväksi.  On niin upeita jokia, että olisi ilo päästä niihin.

Joka tapauksessa kohta taas pääsee suppaamaan.  Odotan jo aivan malttamattomana.  Uutta lautaakin tekisi mieli, Espooseen, niin että sielläkin pääsisi helpommin vesille, varsinkin kun vuokrauspisteet avautunevat vasta ilmojen reilusti lämmettyä.

Kuvia Perniönjoelta 25.3.2016

Kaksi ensimmäistä merkityltä kanootinlaskupaikalta.  Ensimmäisessä kuvassa siintää heti lähdön jälkeen koko uoman levyydeltä lauta/pölli, johon viime kesänä jumitin aika toviksi.  Tästä kun pääsee niin sen jälkeen oikein mukava joki, kunnes Perniön keskustassa kolisee.

 

 

Christmas SUP- Joulu SUP

Posted on by

English summary: This year on the 24th of December I did definitely NOT a traditional Christmas SUP.  Normally that time of the year there is snow and freezing in whole Finland but not this year. The weather in Southern Finland was warm, temperature + 3,5 C , no snow and a forecast was saying that in Salo there will be even sunny at noon. So time to SUP. The location was a river in Perniö (Kiskonjoki-Perniönjoki). It was so nice to be on board again after two months without the joy of SUP. The sun was shining nicely even it is not high in the sky, but light and shadows gave a very special view with not any green but mostly yellow and grey (see the pictures below).

Tänä jouluna ei ole Perniössä lunta.  Sitä toivoin kovasti, ja mielelläni menisin laskettelemaankin, joten tervetuloa vaan lumi! Mutta kun kerran oltiin plussan puolella niin tilaisuus piti hyödyntää ja tehdä ei-niin-ollenkaan-perinteinen joulu-SUP.  Aattoaamuna oli Perniössä lämpötila +3.5, tuuli vain vähän ja oli luvattu puolen päivän tienoille jopa auringonpaistetta, niin lauta katolle ja sopivaa SUP-paikkaa etsimään.  Perniönjoki oli tavoitteena. Ensin mietimme aloituspaikaksi Perniön keskustaa, mutta matka sieltä saakka tuttuun nousupaikkaan tuntui liian pitkälle, kun oli joulupuuhiakin vielä päivälle tiedossa, joten suuntasimmekin Kiskonjoen haaraan eli kokka kohti Latokartanon koskea.  Veden ollessa nyt korkealla sateiden jälkeen Hästöntien silta, heti kosken jälkeen, oli oivallinen laskupaikka.

Virta olikin kova.  Lauta lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja virta pyrki kääntämään laudan etenemään peräevä edellä.  Joten meloa piti rivakasti pitääkseen laudan suunnan oikeana. Stoppi tuli kuitenkin pian. Heti miten lähdön jälkeen oli pato.  Puunrunkoja ja oksia oli kertynyt uoman leveydeltä joen poikki, ja siihen jäin kiinni peräevästä.  Alkoi kova kamppailu, virta painoi eteenpäin, mutta irti piti päästä ensin.  Vedin ja riuhdoin puita ja oksia irti minkä käteeni sain,ja pyrin siirtämään lautaa niin, että evä osuisi kohtaan, jossa olisi enemmän vettä runkojen päällä.  Se oli haastavaa, koska virta painoi eteenpäin ja evää tiukasti kiinni runkoon.  Melaa apuna käyttäen ja käsillä oksista vetäen lopulta onnistuin siirtymään sivusuunnassa, ja pääsin yli ja eteenpäin.  Parempi niin, uintiretki tässä kelissä ja virrassa ei olisi ollut ykkösvaihtoehto.

Matka eteni taas vauhdikkaasti. Seuraavaksi saikin väistellä puunrunkoja ja -oksia, jotka kaartuivat joen päälle.  Paksusta rungosta, jos olisi otsaansa tällin saanut niin ei olisi naurattanut.  Melo/ohjaa, väistä, kumarru, polvilleen…aika vauhdikasta menoa. Taas aivan uudenlainen SUP-kokemus.

Jonkin ajan kuluttua tämä haara yhtyi Perniön keskustasta tulevaan haaraan ja sen jälkeen tulikin rauhallisempaa menoa.  Virta laantui ja joki leveni. Vettä oli nyt sateiden jälkeen reippaasti, jopa jossain määrin pelloille saakka. Aurinko paistoi ihanasti ja nyt, kun meno oli rauhallisempaa pystyi kaivamaan kamerankin esiin ja ottamaan kuvia.  Valo tuli kauniisti matalalta ja loi kauniita valo/varjonäkymiä suppaajan eteen, niitä oli kiva kuvata.

Vaatetus oli tähänkin säähän osuva, kun oli lisänä lokakuuhun verrattuna juuri hankitut 3mm neopreenikäsineet.  Ne olivat ihan välttämättömät, ilman niitä sormet olisivat tasan jäätyneet patotaistelussa kastumisessa ja sen jälkeen. Myssy ehkä olisi voinut olla pikkuisen lämpimämpi.

Oli ihana taas olla laudalla, olihan viime kerrasta melkein kaksi kuukautta. SUP-vuoteni on ollut oikein onnistunut, kohta vuosi vaihtuu, toivottavasti seuraava on ainakin yhtä hyvä.

Syksyinen SUP

Posted on by

Sää tänä lauantaina oli syksyinen, harmaa ja tuulinen.  Teki mieli kovasti suppaamaan ja piti uutta kameratelinettäkin kokeilla joten matka kävi jo tutulle veteenlaskupaikalle Perniön jokeen.  Tällä kertaa lähdin kuitenkin kohti merta.  Jo lähtiessä tiesin, että tuuli onpi enempi vastainen, niin tuumasin tilanteen mukaan joko jatkavani merelle, jopa Särkisaloon, saakka tai sitten kääntyväni aikaisemmin takaisin.

Lähtöpaikalla tuuli sivusta, mutta joki oli aivan tyyni.  Kun joki kääntyi kulkemaan etelään niin tuuli tuli ihan vastaiseksi ja oli työlästä päästä seisten etenemään ilmanvastuksen takia.  Ajatus pitkästä matkasta polvillaan ei innostanut, niinpä tänään retki jäi lyhyeksi.  Mutta oli mukava olla laudalla, ja kamerateline toimi todella hyvin.  Pysyi hyvin menossa mukana, eikä haitannut melomista ollenkaan, on se mies taitava värkkäämään!

Kuvia ei ole reitin varrelta, käsikameran akku oli päässyt loppumaan ja telineessä oli vain videokameroita. Mutta mies otti muutaman kuvan minusta ja viikinkilaivasta lähtöpaikalta. Sää oli vielä oikein sopiva suppaamiseen.  Lähtöpaikalla oli hieman kylmä, ja kun tekstasin miehelle kääntyväni takaisin, tuli kylmä, mutta liikkeessä ja meloessa oli juuri sopiva lämpö.

Virta-suppaaja (1-1), Kiskonjoki/Perniönjoki 17.10.2015

Posted on by

Lauantai oli Salonseudulla tuuletonta, lämpötila kohosi vielä +8-asteeseen ja lisäksi paistoi aurinkokin.  Joten oli ihan selvä, että päiväohjelmaan kuului suppaus.  Jokien vedet ovat yli metrin matalampia kuin voisi olla, joten reittivalinta on mereltä vastavirtaan ja jossain vaiheessa takaisin. Lähtopaikka Perniönjoen alajuoksulla on erinomainen,  veneenlaskupaikka Heikkiläntien varrella, tästä olen lähtenyt jo kerran aikaisemminkin.  Silloin etenin Perniönjoen haaraan, nyt lähdin risteyksestä oikealle, Kiskonjoen haaraan, kohti Latokartanon koskea.

Kohta käännöksen jälkeen tulikin haaste: kivinen, nopean virtauksen kohta. Ensimmäinen yritys siitä yli jäi yritykseksi, etenin melkein yli, mutta sitten lauta ei vaan mennyt eteenpäin ja ajauduin myös kiviin niin,  etten toiselta puolelta pystynyt melomaan yhtään. Meloin sivuun suvantoon, join appelsiinimehun ja söin proteiinipatukan ja uusintayritys hullunkiilto silmissä.  Ja siitähän sitten mentiin. Jälkeenpäin videota katsellessa virtauskohta näyttää kovin vaatimattomalle, miten se nyt noin hankala muka oli?  No, oli pieni tai iso virta, niin voittajafiilis kuitenkin :).

Siitä eteenpäin joki kapeni ja muuttui hetki hetkeltä matalammaksi.  En millään olisi halunnut kääntyä, oli niin mielenkiintoista edetä uusia paikkoja ja olisin niin mielelläni jatkanut Latokartanon koskelle saakka, mutta ehkä järki voitti kuitenkin ja päätin kääntyä ja tulla samoja jälkiä takaisin. Jäänee loppupätkä ensi keväälle tutkittavaksi.

Muuten, yksi hankinta vielä tehtävä tälle syksylle: punainen takki.  Lähistöllä sekä näkyi hirvestäjiä että kuului laukauksia. Vaikka liivissä onkin punaista, niin liene ei haittaa vaikka olisi vähän enemmänkin.