VappuSUP

Huhtikuun viimeinen päivä aukeni kylmänä, asteet olivat lähellä nollaa aamu kuuden tienoilla.  (Peitto korville ja unia jatkamaan). Mutta sääennuste oli todella lupaava: aurinko,aurinko,aurinko….  Joten päiväohjelmassa oli suppausta.  Mukana mökillä oli uusi Starboard Freeride -lauta, joten oli sen ensimmäinen käyttö.  Lautamalli on  minulle ennestään tuttu, joten outoutta en odottanut.  Kuitenkin valitsin tutun ja pienen reitin ensi kertaa varten eli Matildanjärvelle.FullSizeRender

Lauta oli just niin ihana kuin muistelinkin.  Onnistunut hankinta. Kyllä tällä kelpaa tehdä retkiä tänä kesänä.  Ensimmäinen käyttö oli uudella Starboard -melallakin, se pääsi yllättämään: käytössä varsi sekä lyheni että ylä- ja alaosa kiertyivät toisiinsa nähden, liitosta pitää siis kiristää, onneksi siinä on kiristysruuvit.  Tässä mielessä oli hyvä, että oli lyhyt retki, ei nyt ihan saumatonta menoa, kun piti säätää melaa aina hetken päästä, mutta ei se tunnelmaa pilannut.

Puoliltapäivin lämpötila oli noin +13, ja aurinko paistoi kunnolla, tuulta oli sellaiset 2m/s eli aivan täydellinen alkukesän SUP-sää.  Uusi lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku oli täydellinen valinta. Lisäksi oli neopreenitossut ja kaulassa tuubikauluri.  Neopreenikäsineet jätin lopulta rannalle, luistivat sen verran melan vartta pitkin, että oli parempi jättää ne pois. Kokonaisuus oli juuri sopiva, ei kuuma ei kylmä. Melontaliivi oli myös.

Järvellä näkyi muitakin kulkijoita: soutuveneilijöitä useampi seurue, ja lokkeja. Tästä se kesä ja kesäleikit alkaa :).  Hyvää vappua!

Ihanaa!

Tunne jo, kun märkäpuku on päällä.  Lauta veteen, kuin ei olisi ollutkaan taukoa, kuin olisi ollut viimeksi juuri eilen.  Niin tuttua, niin omaa. Ja samalla niin kaivattua. Tyyni vedenpinta, auringonsilta, veden äänet (ja välillä vähän jäänsärkemisääniäkin). Kausi on avattu.

Mathildedal 9.4.2016

 

 

Kävelyllä

Jos ei vielä pääse suppaamaan Matildanjärvelle, niin voihan sen ympäri kävellä.  Keväisiä, mutta harmaita kuvia tämänpäiväisestä kävelyretkestä.

 

 

RuskaSUP

Lokakuussa mennään ja syksyn tunnelmaa ilmassa.  Lauantai oli taas aurinkoinen päivä.  Teiden varret ja pihapiiri loistaa ruskan väreissä; on se vaan ihanaa, kun on neljä vuodenaikaa, syksykään ei ole hullumpi, viikonloppu oli todella kaunis.

Lauantaina tein pienen suppauskierroksen Matildanjärvellä. Lämmintä oli +14 ja pieni tuuli, järvellä oli paljon soutajia ja muutama meloja, näkyipä pari uijaakin! Ihmiset nauttivat selvästi syksyn mahdollisesti viimeisistä aurinkoisista hetkistä.  Alkavalle viikolle onkin jo luvattu pohjoiseen ensilumi ja etelässäkin saatetaan mennä pakkasen puollelle yöllä.

Nyt en pukenut märkäpukua, pitkähihaiset ja -lahkeiset varusteet olivat aivan riittävät (kunhan ei tipu veteen).  Oli itseasiassa just sopiva, ei tullut kuuma, muttei ollut kylmäkään.  Viime vuonna olin viimeistä kertaa laudalla juuri lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 4.-5.10. silloinkin sää oli aurinkoinen.  Nyt ajatuksena mennä vielä jokunen kerta tänä vuonna.  Pitäisi ehkä hankkia pitempivartiset neopreenitossut, nyt jää nilkoissa lyhyt kaistale paljaaksi märkäpuvun kanssa.  Kuopiossa asuva SUP-kollega (suppaus.blogspot.fi) oli viime vuonna laudalla vielä itsenäisyyspäivänä (Kausi jatkuukin: SUP-lauta varustettuna Suomen lipulla), siinäpä oiva tavoite :).

Syksyn väriloistoa:

 

 

Matildan rannasta Strömman kanavalle

Alkuperäinen suunnitelma tälle päivälle oli jatkaa SUP-laudalla Perniönjoki -reittiä, mutta aamu oli niin tuuleton, että päätinkin lähteä merelle, Halikonlahdelle. Karttaa katsoessa sopiva kohde suorastaan huusi luokseen: Strömman kanava.  Lähtöpaikaksi valikoitui Matildan marina/uimaranta, jonne olen aikaisemmin melonut Teijon venesatamasta.

Lahti oli todella tyyni ja matka taittui erittäin mukavasti ja nopeastikin, olin Strömmalla alle tunnissa (vajaa 6 km siihen).  Matkan varrella näkyi paljon mökkejä ja venelaitureita, joten vaikka reitti oli minulle meriltä käsin tuntematon, olo oli oikein turvallinen.  Tarvittaessa olisi hyviä rantautumispaikkoja, jos vaikka iltapäiväksi luvattu rankkasade/ukkonen aikaistaisi tulonsa.

Strömmää lähestyessä piti valita mitä puolta siinä edustalla kököttävä saari olisi kierrettävä, onneksi merimerkit näyttävät väylän, joten oikea reitti oli helppo valita. Tunsin itseni varsinaiseksi merialukseksi lähestyessäni kanavaa.  En soittanut nostamaan siltaa, ajattelin että riittää, jos kumarrun hieman :).

Tähän asti retki oli mennyt todella helposti.  Sitten alkoi haaste, mistä päästä rantaan ja odottavalle autolle.  Kanavan rannat ovat korkeat ja kasattuja lohkareita.  Yksityisrannoille en tietenkään mene.  Kanavan jälkeen menin ensin vasemmalle, jonkin matkaa, ei sopivia paikkoja ja sitten sovimme uudeksi nousupaikaksi vajaan kilometrin päässä olevan rannan, jossa aikaisemmin oli ollut kiva ravintola (ei ole enää 🙁 ). Sinne siis suuntasin, olikin hyvä nousupaikka, jossa auton sai lähelle.  Eikä yhtään haitannut, että tuli vähän pidempikin retki, oli niin kepeää tänään melominen.

Loppukevennykseksi loppupätkällä paikallinen moottorivene vielä ajoi usemman kerran vierestä lähettäen isot aallot.  Noita pitäisi joskus oikein pyytää, että voisi treenata välimeren aaltoja, olivat samantyylisiä.

Kulttuurimaisemia Mathildedalissa

Tänään kiersimme rantoja Mathildedalissa jalkaisin: Teijon kansallispuisto ja Jeturkastin muinaisranta. Kohteet sopivat myös maakravuille. Muutama kuva:

Teijon kansallispuisto:

Jeturkasti:

Back in Finland (Rescue training)

After a holiday week in France (Nice) being back in Finland again. The temperature here is about 10 degrees less than in Southern France but +24 is not bad at all.  Actually never been cold when SUPing, neither today.  The Matildanjärvi lake was calm, waves were so nice. Going round the Isoholma island was a good evening exercise and the water in the lake was warm enough so I decided to some rescue training which I have wanted to do already for some time.

So get off the board and trying to get back on in deep water. From the side it was doable but a bit tricky.  From an end it was easy, so good to remember that if needed in real situation. It was fun indeed to play in the water. After SUP it was so nice to go to sauna and just relax.

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa

Kajakki ja SUP- lauta on kannettu yli maaosuuden ja valmiina lähtöön kohti Puolakkajärveä.  Näkymä edessä ei ole kaikkein kannustavin, kaislikkoa, ruovikkoa ja jopa koivuja.  Ensimmäiset yritykset kaislikon läpi tömpsähtävät läpipääsemättömään mättääseen, ei vesitietä.  Löytyihän siitä reitti ‘ojaan’ joten päästiin matkaan. Aluksi etenen ihan seisten, mutta kun näkökenttään tulevat kannot ja karahkat, päätän jatkaa polvillaan jotta a) näen veteen paremmin ja b) jos tulee äkkipysähdys, en jatka itse matkaa veteen saakka.

Mies menee edeltä ja “kerää kaikki hämähäkinseitit ja punkit”, kuinka ritarillista :).  Oja pienenee ja mutkittelee, loppuvaihessa siinä on pitkältä pätkältä kahdessa jonossa pystypöllejä vedenpinnan alapuolella, joita joutuu väistelemään ja pujottelemaan.  Vanhat pitkospuun jäänteet vai mikä ihmeen rakennelma? Olimme siis saapuneet suoalueelle, ja pitkospuut kulkivat ojan vieressä.  Suolla on somasti tupasvilloja. Eteneminen on hidasta, kun ei tiedä mitä vedessä on ja joutuu etenemään varovasti.  Lopulta järvi alkaa siintää edessä oikella, kohta ollaan perillä.

Sitä ennen vaan on vielä yksi este; ojan yli menevä kävelysilta.  Eikä todellakaan pääse alitse. Sillan eteen on rakennettu laudoista pieni ramppi, joka auttaa alusten maihin siirrossa.  Mutta kyllä tässä joutuu nilkkoja myöten suohon uppoamaan joka tapauksessa.  Tähän asti tultu, nyt vaan eteenpäin. Alukset maihin, kanto sillan toiselle puolelle, alukset veteen, mies kajakissa vesille.  Sitten SUP-lauta lähtöasentoon ja…samassa mies pyörähtää veteen ja kajakki keluu väärinpäin.

Onneksi miehen pää tulee hetkessä pinnan yläpuolelle, joten siltä osin kaikki hyvin.  Mies maalle tai siis suolle, varusteiden keräys suo-ojasta ja kajakin tyhjennys (siltä osin kuin onnistui) vedestä. Mies kyllä ylisuoritti kajakkikokeilun, mutta ei hän matalia tavoitteita yleensäkään aseta (tästä voi lukea kokemuksen miesnäkökulmasta: On aika lähteä vesille).

Aikansa tavaroita kuivateltuaan (lue: kaadetaan vettä pois esim. repusta) mies toteaa: “Eiköhän jatketa, tuonne järvelle mennään nyt”.  Niin mentiin, ei kyllä pitkään kierrosta siellä tehty, mutta käytiin Puolakkajärvellä kuitenkin.  Näytti mukavalle järvelle, lähellä rannassa retkeilyalueen levähdyspistekin.  Siellä näytti olevan useampikin patikoija, heitä nähtiin muutenkin useampi seurue retken aikana.

Paluumatka ojaa pitkin sujui paljon mukavammin ja nopeammin, olihan reitti nyt tuttu.  Taas kaksi kertaa maa-alueen ylitys alukset kantamalla. (Seuraavalla retkellä ei kantamista, eihän?). Sujui nekin paremmin nyt (harjoitus auttaa). Mutta yllätys, yllätys, asia, jonka luulin tapahtuvan ojassa eli laudan äkkipysähdys esim. juurakon takia, tapahtuikin sitten ihan Matildanjärvellä.  Yks’kaks yllättäen kuului laudan lata ‘kriik’ (kivi), lauta pysähtyi ja itse jatkoin matkaani. Vain polvilleni laudan päälle, en veteen saakka, ja huomasin pitää melastakin kiinni, joten sekään ei lähtenyt omille teilleen.

Loppumatka alkupisteeseen sujui tavanomaisimmissa merkeissä: vastatuuleen töitä tehden, kajakkilla pääsi selvästi kevyemmin ja nopeammin, mutta sain varmasti enemmän treeniä SUP-laudalla seisten :). Tämä oli kyllä monella tapaa erilainen SUP- kokemus kuin aikaisempani.  Tänään sunnuntaina on lepopäivä, jo säänkin takia, mutta toivottavasti taas maanantaina pääsee laudan päälle.

 

Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 1: Kevyttä menoa

Lauantai oli täydellinen kesäpäivä, aamulla oli jo +15 lämmintä ja tuulta ei juurikaan. Maittavan aamiaisen jälkeen pakkasimme autonkatolle sekä uusimman hankinnan kajakin että mukavan SUP- laudan. Päätehtävä oli koekäyttää miehen kajakki, mutta toki lauta lähti mukaan, jos silläkin menisin. Matildanjärvi oli rauhallinen ja ihanan sininen, taivas oli pilvetön ja keltainen kajakkikaunotar lipui mukavasti veden pintaa pitkin (miehen kajakkikokemus kokonaisuudesaan täällä: On aika lähteä vesille).  Valokuvasin rannalta miehen ensimmäiset koekierrokset, ja sujui niin mukavasti, että päätin hypätä laudan päälle ja niin lähdimme yhdessä kiertämään Isoholman saarta.

Etenimme Isoholman saaren pohjoispuolelta, järvi oli melko tyyni, vain pienet aallot, kajakki lähes äänetön, SUP-laudan ääntä mies kuvasi proomuksi :).  Lokit innostuivat välillä huutamaan kovin, niillä oli saarien rannoilla katraat kaitsittavina. Saavuimme nopeasti Matildanjärven toiseen päähän, jonne päätimme hetkeksi rantautua.  Kajakki ensin rantaan, SUP-laudalla perään ja hetkeksi jalottelemaan. Sitten tuuminta mitä tehdään.

Yritimme muutama kesä sitten jatkaa kanootilla samaisesta pisteestä väliojaa pitkin Puolakkajärvelle.  Menopelit pitää kantaa maakaistaleen yli toiselle puolelle, koska veden yli kävelysilta on rakennettu ihan vedenrajaan eli sen alitse ei pääse.  Seudulla on erittäin hyvät kävelyreitit, joita on ilo mennä. Joskus olisi iloa, jos vesien ylityssillat olisi nostettu ylemmäksi, että ali pääsisi vaikka nöyränä.  Joskus siitä olisi jopa paljon iloa (lue Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa). Silloinen yritys karahti juurakkokasaan, josta ei päässyt läpi.  Nyt vesi näytti olevan korkeammalla.  Halu oli suuri toteuttaa kesken jäänyt reissu.

Tovin itsemme kanssa keskusteltuamme päätimme kantaa alukset maakaistaleen yli ja jatkaa matkaa Puolakkajärvelle.

Halikonlahti 16.5.2015

Tänään tuli väsy.  Lähdin merille: alkupiste Teijon satama, josta meloin suorinta reittiä Mathildedalin venesatamaan.  Sää oli aika ok, puolipilvistä, sellaiset +10 astetta lämmintä, saderipsaus tuli puolivälissä matkaa (ei haitannut). Jotenkin väsyttää tuo vastatuuli, siitä on saanut nyt ‘nauttia’ viimeisimmät retket. Voisiko tilata jo myötätuulta?

Halikonlahdella siis menin, matkaa kertyi 5,4 km, jonka aikana näin useita joutsenia, monia kalaverkkoja, muutamia veneitä (ja moottoriveneiden aaltoja), kesämökkejä kallioilla, kajakkimatkaajan rantautuneen Isoholman saareen, savuisen roihun ja laskettelurinteessä mäkiautoradan. Huippuhetki, kun satamaan saapuessani kohtasin veneilijän, joka kertoi jo luulleen aaveen sieltä mereltä saapuvan :). (Tumma hahmo lipuu vetten päällä).

Tunnelma tänään enemmän urheilusuoritus kuin fiilistelyä aalloilla. Ei kai sekään ole paha?