Niinhän siinä kävi, että päivän sääennuste näyttää toteutuvan ja rankasti, sataa oikein kunnolla. Jos keli on kaikenkaikkiaan vielä sen verran viileä, että myssy päässä on supattava, niin sadesää ei innosta lähteä itseänsä palelluttamaan. Torstainen töihin pyöräily (+1 ja viimainen pohjoistuuli) on vielä tuoreessa muistissa. “Mutta kun aurinko paistoi niin kauniisti”. Korvia se ei kuitenkaan lämmittänyt.
Muutenhan minulla aivan oivallinen SUP-asu myös alkukevääseen ja talveenkin (joulukuussa), mutta hattu/pää ei ole vesisateenkestävä. Viileäksi vetäisi, jos läpi kastuisi. Ja eihän ihan kaikilla säillä ole pakko supata, eihän?
Kaunis lauantaipäivä. Sää olisi ihan täydellinen suppaamiseen, mutta aamupäivällä oli töitä ja iltapäivällä tulee ystäviä grillaamaan (kiva!) niin SUP-reissua ei ole listalla tälle päivälle. Mutta mikä pitää tehdä, on uuden laudan evän kiinnittäminen. Järkytykseni oli keskimääräistä suurempi, kun huomasin evän olevan irti (Paketti saapui). Mutta nähtyäni videon, kuinka se asennetaan, uskalsin taas hengittää. Helppo homma (varsinkin kun mies teki sen, pusi).
Lauta pöydälle terassilla, vastakappaleen ujutus paikoilleen, evän pujoitus sopivasti vastakappaleseen nähden ja ruuvi kiinni. Lauta valmiina vesille. Koekäyttöä saattaa joutua odottamaan hetken. Jos huomenna sopiva sää, niin vuorossa olisi suppaus Lohjanjärvellä, mutta teen sen varmaan vielä vanhalla laudalla. Valitettavasti sääennuste näyttää vähän turhan sateiselle, toivoa vielä kuitenkin on.
Tänään odotti pihalla paketti. Sellaiset neljä metriä pitkä. Ja sen kaveri, kevyt ja pitkulainen tötterö. Viime syksystä asti olen harkinnut Starboard Freeriden hankintaa, se kun on kapea ja nopea, ainakin verrattuna vakaaseen ja lättänään nykyiseen lautaani (josta tykkään hurjasti). Tilasin nyt sitten sellaisen käytettynä (demolauta) alkuviikosta Rautio Sportsista ja tänään se saapui. Mukana tuli myös nätti valkoinen Starboard-mela (Enduro Tuffskin säädettävällä hybridivarrella) ja spiraalikarkuremmi (Red Paddle).
Muutama ensihuomio. Mela on mukavan kevyt ja siinä on todella helppo ja kevyt pituudensäätömekanismi. Lauta on juuri sellainen kuin muistelinkin, kapea, pitkä ja aika kevyt. Tällä on varmasti kiva mennä. Kunhan sen saa kasattua… evä on irti! Järkytyksen kauhistus, miten sen saa kiinnitettyä? Onneksi video löytyy verkosta. Kello käyntiin nyt.
Tarina jatkuu, ja uskon onnellisiin loppuihin :).
Heti herätessä huomasin, että keli on hieno. Siispä melomaan. Eilen olin kantanut kanootin Matildanjärvelle. Kanootin nimi on osuvasti Kumo, se kun tarkoittaa pilveä japaniksi. Ei siis mitenkään liity kumollaan olemiseen. Joten rantaa kohti. Eväiden kanssa. Rouva on sellainen.
Sitten siis vesille. Hyvä on miehen istua kun Rouva meloo.
Tunne jo, kun märkäpuku on päällä. Lauta veteen, kuin ei olisi ollutkaan taukoa, kuin olisi ollut viimeksi juuri eilen. Niin tuttua, niin omaa. Ja samalla niin kaivattua. Tyyni vedenpinta, auringonsilta, veden äänet (ja välillä vähän jäänsärkemisääniäkin). Kausi on avattu.
Mathildedal 9.4.2016
Jos ei vielä pääse suppaamaan Matildanjärvelle, niin voihan sen ympäri kävellä. Keväisiä, mutta harmaita kuvia tämänpäiväisestä kävelyretkestä.
Pääsiäisvapailla tuli käytyä katsomassa suppauspaikkoja: Salonseudun joet, järvet ja meret ovat vielä pääsääntöisesti jäässä, mutta kevät etenee kovaa kyytiä, joten ei ole kaukana, että vesille pääsisi. Perniönjoki virtasi sen verran vuolaasti, että siinä oli täysin sulia paikkoja. Joten se on ainakin melottavissa pian, jos vain vedenkorkeutta riittää.
Virallinen kanoottien laskupaikka ja joki heti siitä on aivan luokattomassa kunnossa: isoja pöllejä jopa koko uoman leveydeltä. Nyt näkyi vedenpinnan yläpuolella puu, johon viime keväänä juutuin kiinni. Nyt siitä ei pääsisi ollenkaan, viimeksi oli sentään vähän vedenpinnan alapuolella. Salon verkkosivuilla mainostetaan melontareittejä kovasti, ja hienoja ovatkin, kun niitä olen mennyt, mutta miten saataisiin tuo alue siistittyä melontakuntoon ja muutkin kanootinlaskupaikat paremmin käytettäväksi. On niin upeita jokia, että olisi ilo päästä niihin.
Joka tapauksessa kohta taas pääsee suppaamaan. Odotan jo aivan malttamattomana. Uutta lautaakin tekisi mieli, Espooseen, niin että sielläkin pääsisi helpommin vesille, varsinkin kun vuokrauspisteet avautunevat vasta ilmojen reilusti lämmettyä.
Kuvia Perniönjoelta 25.3.2016
Kaksi ensimmäistä merkityltä kanootinlaskupaikalta. Ensimmäisessä kuvassa siintää heti lähdön jälkeen koko uoman levyydeltä lauta/pölli, johon viime kesänä jumitin aika toviksi. Tästä kun pääsee niin sen jälkeen oikein mukava joki, kunnes Perniön keskustassa kolisee.
Tänään kävin venemessuilla. Mielenkiinnon kohteena oli erityisesti Uusi Aalto Water Expo alue, jonka kerrottiin olevan vesiharrastamisen elämysalue. Ja olihan siellä useita näytteilleasettajia ja hieno allas, jossa jopa pääsi kokeilemaan joitakin lajeja, esim. juuri suppausta.
Omissa suunnitelmissa oli katsella aaltaassa esiteltyjä vesilajeja, tutkia, josko löytyisi kiinnostava lauta tai uusi lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku ensikesäksi, ja lisäksi nappasin mukaan laukkuun kevyet juoksuhousut, jos vaikka pääsisi laudalle.
Laudat
Paljon oli ilmatäytteisiä lautoja esillä ja myös koekäytettävinä. Itse en ole niistä niin innostunut, vaikka monella olen vuokrauspisteissä mennyt ja ihan kivojahan ne ovat. Messuilla näin nyt läheltä ensikertaa bambu-lautoja, ovat kyllä somia! Ja kevyitäkin. Sellaista olisin halunnut kokeilla, mutta niitä ei ollut altaassa tarjolla, vain standilla nähtävillä. Missähän pääsisi testaamaan?
Märkäpuku
Kesäksi on suunnitelmissa hankkia lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku. Pääsin kokeilemaan kahta, joista ihastuin yhteen, mutta jäi vielä harkintaan, vaikka messutarjous oli erinomainen (35 % alennus). Sain kuitenkin mukaani lappusen, jolla saan 20% alennusta, jos päätän mennä sen hakemaan liikkeestä myöhemmin. Helsinki Surf Shopilla oli taas kyllä erinomainen palvelu, sain käydä sovittamassa märkäpukua toisaalla, kun heillä ei ollut koppia (joka tietty olisi ollut vielä parempaa palvelua).
Märkäpukupainajainen
Toisen sovittamani märkäpuvun kanssa päädyinkin kauhukohtaukseen. Puku meni kivasti kyllä päälle, mutta en millään saanut vetoketjua enää auki. Pukukoppi oli väliaikainen viritelmä, jossa ei ollut peiliä, joten en voinut katsoa, miksi vetoketju ei kulje. Aikani panikoitua, soitin pelastavalle ritarille, joka tulikin ripeästi paikalle, ja päästi minut pälkähästä. Ylhäällä oli toinenkin tarralipari, jolla ‘suljetaan’ kaulus, se oli mennyt kiinni omatoimisesti, niin että vetoketju ei auennut. Tuskastuttava kokemus. Ei jatkoon (vaikka ei kai se huono puku ole, jos vain olisi sovittanut peilillisessä huoneessa, niin olisi tajunnut tilanteen).
En nyt tällä kertaa mennyt itse laudalle, mutta venemessuilla oli oikein kivaa ja viihtyi muutaman tunnin helposti. Uusista lajeista näin wakeboardingia ja flyboardingia. Rautio Sports panosti ohjelmaan esittelemällä myös SUP kalastusta, Helsinki Surf Shop demosi, miten kaveri kastellaan :). Hieno tuollainen iso allas tälläisessä tapahtumassa. Venemessut auki vielä viikon Pasilassa, Messukeskuksessa, menkää ihmeessä, jos kulmilla olette.
We visited one of my favorite SUP locations on Saturday afternoon. And not so surprisingly the river was frozen and covered by snow. Take definitely some time to be able to paddle again. But now we can enjoy the winter!
At Meri-Teijo Ski Resort (Salo, Finland):
See the difference in a landscape and river circumstances when there is more than 1 meter change in a water level in the same location of the river (Kiskonjoki in Perniö). The first picture is taken in October and the second in December after having heavy rains for couple of weeks. In October there were rocks and a very clear water level difference but now it was just a wide curve in the river with a nice flow.
