Nyt kun minulla on kätevä ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air), niin pienet retket on helppo toteuttaa kotimaastossa. Joten tänään halusin köydä tutustumassa Espoonjokeen. Luin muutamia kanoottiretkitarinoita tästä joesta, ja kovasti varoiteltiin matalikoista, ryteiköistä ja kaatuneista puista, ja että ei kannata aloittaa Pitkäjärveltä saakka. Jos nämä ohjeet on jo kanootille/kajakille, niin mitenkähän sitä pärjää SUP-laudalla, jossa kuitenkin on pohjassa evä, joka helposti tarraa runkoihin ja ruokoihinkin.
Ohjeet mielessä päätin aloittaa retken Espoon kirkolta Espoon keskuksesta, kirkon parkkipaikka onkin todella hyvä laskupaikka. Tsekkasin kuitenkin, etten kirkonmenojen aikaan ole menossa ja viemässä keneltäkään parkkipaikkaa, ja tyhjäähän siellä tänään kello kolmen aikaan oli, joten hyvä oli lähtövalmistelut siellä tehdä. Päivä oli harmaa (kuvaaja ei tykkää harmaista kuvista), mutta minusta kaikki oli pelkkää paistetta.
Virtaus oli voimakas, ja vettä oli riittävästi, lähdin alavirtaan menemään reipasta vauhtia. Ruokovarsia törrötti monissa paikoin ja siellä oli vettä vain melan lavan verran, mutta näin aikaisin keväällä, kun kasvillisuus ei ole vielä ‘herännyt’, niin niistäkin paikoista pääsi hyvin. Keskikesällä tilanne varmasti toinen.
Maisemat ovat jokivarressa kauniita, kävelytie seuraa joen varressa ja moni olikin sunnuntaikävelyllä nauttimassa kevätpäivästä. Kontrasti on melkoinen, kun samalla silmäyksellä näkee kaunista vanhaa kirkkomaata ja autoja kulkemassa Finnoontietä tai Espoon keskuksen muita väyliä. Ensimmäinen yllätys oli Finnoontien alitus, siellä oli pieni, kivinen koskipaikka, uskoin kuitenkin pääseväni siitä myös takaisin ylöspäin lähtöpaikalle, jossa autoni odotti, joten annoin mennä. Laskeuduin kuitenkin mahdollisen äkkipysähdyksen vuoksi polvelleni, ja pikkukoski sujahti hienosti.
Sitten hienous loppui. Edessä näkyi puunrunko retkottavan koko joen leveydeltä. Keskellä oli kyllä korkeampi kohta, josta olisi makuuasennossa päässyt ali. Mutta. Takaisinpäin en olisi päässyt vastavirtaa, vahva melonta ei vain olisi maaten onnistunut. Joten, stop ja takaisin päin. Vähän tunnelma läsähti.
Mutta lystin muoto vaan muuttui, seuraavaksi pääsi melomaan pienen koskipaikan vastavirtaan, ja hyvin sujui. Mela kyllä kolisi kiviin, mutta eteenpäin/ylöspäin pääsi kyllä. Pian olinkin taas takaisin lähtöpaikalla. Mies huuteli rannalta, että mene nyt ihmeessä katsomaan tuota toista suuntaa. Ja pitihän se tehdä, oli vasta puolituntia melomista takana, ja matkaa ei varmaan ollut paljoa yli kilometriä kertynyt.
Ja sehän olikin yllättävästi oikein kiva suunta. Löytyi mukavaa mutkittelua, pajunkissapuskia, golf-kenttä, Ikea, Turun moottoritie, kapeaa jokipolkua ja kun päätin viimein kääntyä takaisin niin myötävirta ja ‘pujottelurata’ tarjosivat todella hauskan ja vauhdikkaan melonnan. Jäipä tämänpäiväisestä melonnasta mukava maku ja tuli nähtyä tuttuja Espoolaisia maamerkkejä ihan uudesta kulmasta.
Tänään oli kaikki elementit jokisupissa kohdillaan: vettä oli runsaasti ja virtausta myös, aurinko paistoi ihanasti, lauta oli tosi hyvä ja lintujakin näkyi ja kuului. Matkaa kertyi Perniönjoella helposti 7,9 km. Lähtöpaikka oli tällä kertaa Yliskylän kirkon vieressä. Paikalla on sijainnut kirkko jo keskiajalla, nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla. Kirkko, ja sitä ympäröivä hautausmaa, ovat oikein kauniit ja tällaiset kauneudet kruunaavat SUP-retken. Muita mainittavia nähtävyyksiä tällä reitillä olivat jättimäinen viljasiilo ja ohikiitävä juna.
Koska vettä oli runsaasti, en juuttunut mihinkään kiinni. Joka on aika harvinaista herkkua joella. Tällä samalla jokiosuudella viimeksi juutuin kunnolla kiinni joen poikki menevään lautaan. Oli se siellä nytkin, mutta sopivasti joenreunasta mennen se ei edes hipaissut evää.
Uusi lautani on ihana, olen todella tyytyväinen valintaani. Ja olen myös tyytyväinen siihen, että hankin nyt, pitkäaikaisen vastaanpanemisen jälkeen, (myös) ilmatäytteisen laudan, sen kuljettaminen autolla on helppoa myös ihan vain omin voimin. Ja täyttäminen ja takaisin reppuun kasaaminen sujuu jo kahden keran jälkeen rutiinilla. Ja toki, sähköpumppu on ilo. Pitää vain muistaa ladata se välillä, tänään tuntui, että se vähän hyytyi, joten lataukseen joutui (kolme täyttöä takana). Akku on onneksi pieni ja kevyt, helppo kuljettaa ja siirrellä.
Poistuin joesta Perniön keskustan rajalla, joka on tuttu nousupaikka. Jos joenpinnan korkeus pysyisi korkeana, niin mielelläni jatkaisin tästä paljon pidemmälle kohti merta. Tiedän, että entisen kunnantalon kohdalla, sillan alla on pieni putous, jonka kivet ovat yleensä aina näkyvillä ja estävät vesipelillä menon, eli matalamman veden aikana, siitä ei mennä. Mutta näin korkean veden aikaan se onnistuisi. Siitä tulisikin kunnon seikkailu ja retki, jos tämän päivän alkukohdasta jatkaisi eilisen retken alku/loppupisteelle. Pitäisi varata päivä aikaa ja evästä, mutta olisi se hauskaa.
Maaliskuun 18.päivä ja vuoden ensimmäinen SUP tehty! Aivan loistavaa. Sää oli aurinkoinen (+6 C), Perniönjoessa oli muutamia pieniä jäälauttoja väisteltäväksi, ja oli suppaus taas vaan niin ihanaa. Asuvalinta oli onnistunut, vain neopreenikäsineet olivat liikaa, niinpä ne joutuivat laudan nyöreihin retken ajaksi.
Samalla oli ensimmäinen kerta myös uudella ensimmäisellä omalla ilmatäytteisellä laudalla, Fanatic Falcon Airilla, on kyllä mieluinen lauta. Pumppaaminen sähköpumpulla sujui betonimöhkäleen päällä mainiosti, maa olikin yhtä kuravelliä, ei siinä olisi voinut lautaa käsitellä, ellei olisi samalla ottanut mutakylvyn. Ja tuli todennettua, että siinä ajassa, kun pumppu hoitaa homman, voi tehdä muut valmistelut. Suppaus sujuu hyvin siis myös ilmatäytteisellä laudalla.
Jotta tulisi hattutemppu ensimmäisistä kerroista niin olihan minulla ensimmäistä kertaa mukana myös Polar M400 urheilukello, sen karttakuva on kyllä vähän vaatimaton, mutta matkaksi kertoi taivalletun 2,1 km. Vähäinen on tuo määrä kilometrejä, mutta ihan passeli näin vuoden ekaksi kerraksi.
Tästä alkakoon ihana SUP-kesä!
P.S. Päivän ekakertojen sarjan kruunasi vuoden ensimmäinen grillaus: makkarat grilliin ja sinappia päälle. On tässä kyllä jo ihan kesän tuntua.
Tänään oli ohjelmassa uuden laudan ensitäyttö. Samalla harjoiteltiin miehen kanssa videon tekemistä: videointi päälle ja reppua tutkimaan. Yksi vähäpätöinen asia jäi tekemättä, kuka nyt kaipaa evää lautansa pohjaan, ei kukaan, ainakaan olohuoneessa. Mutta tiedoksi, vaikka en videolla sitä esiin kaiva, niin kyllä se repun taskussa oli.
Fanaticin de luxe -reppu on kyllä laadukkaan tuntuinen. Hyvät, isot pyörät ja kaikki remmit tukevia ja klipsut jykeviä, runsaasti kahvoja ja pehmustetut repunolkaremmit. Kyllä tuolla kelpaa SUP-lautaa kuljetella. Lisäksi se on aika soma.
Itse lautahan on herkku! Menin viime kesänä muutaman kerran tuollaisella, ja tykästyin kovasti, joten päätin sellaisen itsellenikin hankkia. Nyt ei enää puutukaan kuin virtaavat vedet ja loiskuvat laineet!
Uusi ensimmäinen oma ilmatäytteinen SUP-lautani saapui tänään. Se, että on jäätävä viima ja kaikenlaista kuraa lentää silmille ulkona ei millään lailla muserra fiilistä. Se on niin kaunis, ja ihana, ja upea, ja kaunis, ja tämä kaikki vaikka se on vielä tuossa repussaan olohuoneen lattialla.
Perniönjoki osa 1
Yläjuoksulla Yliskylän kohdalla joessa on hyvä virtaus ja vettä on paljon, ja niin on jäälauttojakin. Nyt voisi lähinnä hypätä melan kanssa lautalle ja kokeilla jäälautasuppia. Miksi sitä voisi kutsua? Lähinnä hulluudeksi.
Perniönjoki osa 2
Lähempänä merta on enemmän jäätä, nyt voisi mennä jään päälle kävelemään, jos todellakin olisi hullu.
Odotellaan suppauksen kanssa vielä hieman.
Tänään kävimme kiertämässä muutamia talvisia rantoja, sekä Espoossa että Helsingissä. Oli harmaa, talvinen päivä, lämpöä kuitenkin sellaiset +4 , ja luntahan on tällä hetkellä vain vähän Helsinginseudulla. Meri on jäässä, mutta jään päällä on runsaasti vettä, joten näkymä oli kuin meri olisi ollut valtoimenaan auki. Muutaman pilkkijät jään päällä todistivat, ettei näin kuitenkaan ole. Tykkään talvesta, tykkään lumesta, joten jaksan vielä hyvin odottaa kuukauden, ehkä jopa kaksi, että kevät tulee. Siihen asti nautin valoisista talvipäivistä, avantouinnista ja toivottavasti vielä luistelustakin.
“Minuahan ei laudalle saa”, tokaisi mies SUP-harrastuksesta jo parisen vuotta sitten. Joten työnjako on ollut selvä ja selkeä: minä suppaan ja mies kuvaa. Viikonloppuna tapahtui kuitenkin jotain yllättävää, mies hankki ensimmäisen oman SUP-lautansa. Malli miellytti häntä heti, kun hän näki Suomen Polkupyörätukun mainoskuvan, laudassa on penkki. Ja hinta oli näin keskellä talvea passeli, kolmasosa kesän hinnasta. Suuntasimme siis Skanssiin Turkuun lautaa katsomaan, ja sieltähän se mukaamme lähti.
Tämä lauta on tarkoitettu kalastukseen. Penkissä on tilaa tavaroille, vaikkapa eväille. Kahvia ja pullaa… Tuskinpa meillä lautaa käytetään kalastukseen. Nyt on odotettava muutama kuukausi, että päästään kokeilemaan muuallekin kuin olohuoneeen lattialle. Tästä tulee jännää, uutta haastetta parisuhteeseenkin? Tyytyväiselle mies näytti ainakin kuivalla maalla laudalla istuskellessaan.
Jopa Assarikin joskus saa jotain. Tällä kertaa laudan. Siinä voi istua. Koska siinä on penkki. Se on hyvä. Eipä laudalta voi muuta toivoa.
Ollut plussaa jo monta päivää, niin luulin että Matildanjärvi ei olisi jäässä, mutta olihan siinä selkeä jääpeite. Tosin ei tuon jään päälle ole ajatustakaan mennä ilman SUP-lautaa, mutta ei kyllä senkään kanssa. Kevättä tässä odotellaan, mutta sitä ennen nautitaan muista vuodenajoista ja talven juhlista. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
