Ulpukoita keräämässä

Suppaaminen tuottaa iloa niin monella tapaa. Tänään tutustuin mille tuntuu meloa evä väärinpäin kiinnitettynä. Sen muuten tuntee ja huomaa, mutten asiaa siltikään heti tajunnut :D.

Otin tänään laudan alle Laaksolahden uimarannalta (SUPBox Rental Point), helppoa ja mukavaa, ei pumppausta tms. vesille vain. Lauta tuntui kulkevan vähän omituisesti ja peräaaltokin kuulosti erilaiselle, käännyin useamman kerran katsomaan taakseni, roikkuiko perässä jotain, mutten nähnyt mitään ylimääräistä. Ajattelin, outo lauta varmaan.

Lähdin Pitkäjärven lounaispäätä kohti ajatuksella pääsisikö Glimsånta pitkin melomaan. Järvenpääty näytti olevan täynnä ulpukkaa, mutta ajattelin kuitenkin yrittää edetä joen alkuun saakka. Evä otti todella paljon kiinni ulpukoihin, oikein nykäisi koko ajan ja riuhtoi, tässäkin vaiheessa vielä ajattelin, että ulpukoita on vaan harvinaisen paljon :D.

Ei siinä pystynyt etenemään niin käännyin takaisin. Joelle tai ainakin sen alkuun pääsisi varmaan alkukeväästä, ei nyt kun on kasvanut umpeen ulpukoita. Eteneminen oli kovin tahmeaa ulpukoita evässä, irtoittelin sen minkä pystyin melalla, mutta päätin mennä rantaan sopivan paikan tullen. Kohta kiva penkkipaikka näkyikin, suuntasin sinne, hyppäsin laudalta ja kaivoin ulpukanvarret evän ympäriltä. Ja hetihän käsi tunnisti, itse en kiinnittäisi evää näin päin, mahtaako olla oikein?

Jatkoin matkaa ja viisi kilometriä tuli täyteen ennen kuin oli takaisin lähtörannassa. Ihan kiva matka evä väärinpäin :D. Varovasti tiedustelin lautaa palauttaessani mahtaako evä olla oikein, sen voisi vaikka tarkistaa jostakin. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua, ja tiedustelin viestillä myöhemmin asiaa, ja sain varmistuksen, että väärinpäinhän se oli ollut. Sain myös pahoittelut. Mutta ei se mitään, sellaista sattuu, ja en olisi itse huomannut tehdä tällaista testiä, kyllä se meno on erilaista evä väärinpäin. Taas yhden asian kokeneempana.

Reitti 5,12 km

Tuulta, tyyntä ja vaahtopäitä

Vihdoin tuli käytyä SUPBOXRentalin vuokrapisteellä. Pyöräilin Westendin uimarannalle, katselin merelle ’okei, tuulta ja vaahtopäitä’, no äkkiäkös tuosta sujahtaa Otsolahden puolelle. Sinne olin joka tapauksessa suunnitellut meneväni, ja keli tuki hyvin tätä ajatusta.

Lauta boxista alle, muutama sananvaihto kivan boxipojan kanssa (kantoi laudankin rantaan) ja polvilleen etenemään. En ajatellutkaan yrittämistä seisomista ennen kuin Otsolahden puolella, jossa uskoin tyyntä olevan. Ja niinhän siellä oli.

Näin ne kelit vaihtelee samankin retken aikana. Otsolahdella ihastelin joutsenta ja silkkiuikkua, sekä vihreitä vehreitä Tapiolan näkymiä. Oli kaunista. Sitten suuntasin takaisin tuulen ja aaltojen puolelle, nyt menin lähempänä rantaa takaisin joten paluumatka sujui vauhdikkaammin.

Taas pyörän päälle ja rantaraittia takaisin kotiin. Pysähdyin kyllä Haukilahden venesataman jäätelökioskille herkuttelemaan mutakakkujäätelöllä.

Tuulen puolella

Ja sitten tyyntä

Reitti 2,72 km