Kolmperse-Tämäkohtu-Runkkalanlahti

Hienot kaksi järveä ja lahti Karkkilan järviylängöllä. Ja niin mahtavat nimet! Kolmperseessä ja Tämäkohdussa paljon mökkejä, mutta Runkkalanlahti on hiljainen erämää. Syyskuun lopulla ruska maalasi näkymät kauniiksi. Nautin todella retkestä. Matkaa kertyi 11,11 km.

Tuulessa Lohjalla

Päivin kanssa tehtiin keskiviikkoaamuun treffit Lohjanjärven rantaan ajatuksena mennä sinne suppaamaan. Tuulta oli luvattu sellaiset 5 m/s ja iltapäivällä piti nousta siitäkin. Vaahtopäät olivat sellaiset, että päätettiin vaihtaa paikkaa, ja löydettiinkin oikein kiva reitti Maikkalanselkää Väänteenjoen sululle. Kyllä sielläkin tuuli, ja oikein kunnolla, tuuli oli kuitenkin joko myötäistä tai vastaista niin mikäs siinä oli meloessa.

Pari taukoakin pidettiin: eväät syötiin sululla ja sadetta pidettiin Kisakalliossa juoden oikein kahvit herkuilla kahviossa. Matkaa tuli reilut kymmenen kilometriä, ja voimatreeniä oikein kunnolla. Joku kerta pitää jatkaa eteenpäin sululta, sielläkin varmasti hienot maisemat (ja kahvila).

Järvellä (Maikkalanselkä)

Joella (Väänteenjoki)

Majavaa metsästämässä

Ystävälläni Tarjalla ja hänen perheellään on mökki Mikkelissä ja olen muutaman kerran kuunnellut lumoutuneena hänen tarinoitaan kohtaamisista majavien kanssa. Joten kun tuli mahdollisuus pistäytyä heidän mökillään, niin oli täysin selvä, että lauta lähtee mukaan ja majavan näkemistä tavoitellaan.

Oli hieno kahden päivän retki. Järvi mitä kaunein, ja täynnä erikoisia kiviä ja kalliota. Teimme kaksi suppia: ensimmäisenä iltana kiersimme koko järven huolella, ja seuravana aamuna peilityynessä järvessä pienen aamusupin lähisaaren ympäri. Lisäksi kävimme läheisellä luonnonsuojelualueella kiipeämässä Neitvuorelle, oli komeat näkymät.

Majavan pesä löytyi helposti, en ole ennen nähnyt, on se hieno! Majavia ei tällä kertaa näkynyt. Sorsat sitä vastoin olivat kovin tuttavallisia, ne myös ihastuivat SUP-lautaan kovin, siinä oli hyvä koko pesueen ottaa nokkaunet. Tykkäsivät myös mustikoista, joten lopputuloksena oli laudanpesua ajateltua enemmän.

Oli kyllä erityisen mukava mökkireissu, lomaa parhaimmillaan.

Järven ympäri

Sorsan elämää

Tyyni aamu

Neitvuori

Lempäälän ympäri

SUP-seuraa muu Suomi -ryhmässä Minna etsi seuraa Lempäälä ympäri -reitille. Ja tuonhan minä olen jo pari vuotta halunnut tehdä, joten heti ilmoittauduin innokkaana mukaan. Piritalla nousi käsi pystyyn myös, joten me kolme sovimme heti päivän ja kelloajan. Sää suosi tuota päivää, niin eipä aikaakaan, kun jo tapasimme Halkolan vieressä olevassa venesatamassa. Siihen oli hyvä jättää autot ja lähteä matkaan.

Tämä retki oli uskomattoman hieno. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä kaikkea oli edessä, kauniiden maisemien lisäksi, reitillä oli pato, jonka ohi laudat kannettiin, kaksi kuohuvaa koskea, jotka laskettiin (polvillaan), kunnon virtapaikka sekä kanava, jonne oli varsin jännää mennä, ja poiskin sieltä pääsi :D.

Riemuitsen kaikista virtaavista paikoista, ja nämä koskipaikat olivat ihan unelma. Ensimmäisen kuohuäänet olivat niin kovat, että ellei Minna, jolle reitti ja kosket olivat tutut, olisi reippaana laskenut edellä, olisi voinut vaikka jäädä laskematta, mutta hienosti se meni, ainakin nyt oli niin paljon vettä että mitään kivivaaraa ei ollut.

Molemmissa koskipaikoissa piti tietty yrittää myös takaisin ylävirtaan, mutta hävisin 2-0 koskelle. Mutta yrittäminen oli superhauskaa sekin!

Kiitos Minna Murkka retken järjestämisestä! Tälle retkelle kannattaa ottaa mukaan joku, joka on mennyt keikan aikaisemmin, ja vesitilanne syytä tsekata, että koskista meneminen turvaisaa. Ja kiitos Pirita Aarnio seurasta sekä etusivun kanavakuvasta, josta kyllä näkee miten onnellinen olen tästä retkestä. Huippuretki! Suosittelen!

Alkumatka ja pato

Herralanvuolle ja tauko

Kosket ja virtapaikka

Kirkkojärvi ja Lempäälän kanava

Pikku-Punelia ja Marskin maja

Sarja ‘ainakin kerran kesässä’ jatkuu. Ainakin kerran kesässä pitää käydä Jalo-SUPin retkellä jo senkin takia, että siellä on parhaat eväät ja/tai ruokapaikat. Ja piti tänäänkin paikkansa: söimme herkulliset vohvelit Marskin majan ravintolassa. Tarjolla oli sekä makeita ja suolaisia vohveleita, leidit valitsivat makeat herkut ja Teppo suolaisen vohvelin, joka oli (hänen sanojaan lainaten) kyllä miehekäs, siinä riitti näköä ja kokoa, eikä makeat jääneet kyllä yhtään varjoon.

Pikku-Punelia oli miellyttävä meloa, pikkasen tuulta ja kauniita maisemia. Välillä vähän satoi, mutta pahin kuuro sattui sopivasti vohvelitauolle, joten eipä haitannut mitään.

Pikku-Punelialla (ekakuva kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin maja ja ravintola (kuva kolme kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin majan Lauri piti meille pienen, mielenkiintoisen esityksen majan historiasta. Komeita olivat puupenkit.

Jalo-lautta

Lopuksi Tiina vielä esitteli meille Jalo-lauttaa, kyllä tuolla olisi mukava saunailtaa viettää.

Iloinen seurue

Kiitos Tiina superkivasta retkestä ja Liina ja Teppo mukavasta seurasta!

P.S. Allani oli tällä retkellä Red Paddle Voyager 13’2” & 30. Halusin nimenomaan kokeilla tätä pitkää retkilautaa. Tänään oli helpot olosuhteet, ja lauta kulki kevyesti ja vakaasti. Laudalle mahtuu hyvin tavaraa, lisäksi sekä edessä että takana on verkot tavaroiden kiinnitystä varten.

Juhannus Ruunaalla

Juhannussuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan! Ruunaan retkeilyalue Pohjois-Karjalassa oli aivan uskomattoman hieno suppauskohde! Rakkauteni virtaavaan veteen vain kasvoi (valkoisista kuohuista pysyn vieläkin poissa), ylävirtaan kunnon työskentely ja alavirtaan vauhdikkaampi sujuttelu on vaan niin ihanaa, haastavaa ja palkitsevaa. Tällaisia kohteita täytyy käydä lisää (ja ottaa käyttöön vyötärölle kiinnitettävä karkuremmi).

Päivä 1: Perjantai-ilta (juhannusaatto)

Saavuimme illan suussa Ruunaalle. Pitkä ajomatka meni taitavan kuskin kyydissä mukavasti, ja energiaa riitti ruoan jälkeen pienelle reippaalle iltakävelylle tutkimaan paikkoja. (Reippautta lisäsi seurastamme innostunut hyttyslauma). Lähdimme tutkimaan maitse suuntaa, jonnepäin oli ajatus lähteä aamulla melomaan. Kävelyretken maisemat olivat kauniit, varsinkin päätepiste Miikkulanpuron ja Lieksanjoen seutu. Kävimme myös ihastelemassa Neitikoskea ja siellä temppuilevia koskimelojia. Ja olihan rantasaunalla kokkokin toki. Illan kruunasi (no ei todellakaan) laudan pumppaus, joka piti tehdä tällä kertaa käsin (&%¤¤¤%&#), joo ei ole minun juttu.

2.päivä: Lauantai (juhannuspäivä)

Aamulla valmiiksi pumpattu lauta kainaloon ja kävely mäki alas rantaan. Reittisuunnitelma oli meloa pari tuntia ylävirtaan ja sitten sieltä takaisin mukavaa kyytiä. Kävimme hetken kuikuilemassa pääsisikö pienestä Ämmäkoskesta vastavirtaan ylös, kun jotkut koskimelojat näyttivät siitä itsensä kampeavan ylöspäinkin, mutta päätin sääliä sekä evää että melaa ja jätin kokeilematta. Joten seurasi pieni kantomatka kosken kuohujen toiselle puolelle, jossa taas laudan päälle je eteenpäin. Pienen tovin melottuamme huomasimme tulevamme voimakkaaseen virtapaikkaan, mutta ei mitään kuohua kuitenkaan, lisäksi oli kyllä varsin kohtuullinen vastatuuli (4 m/s). No tiukka ote melasta ja reipasta tehokasta melotaa sitten vaan. Tovin kuluttua huomasi, että vaikka mela käy ja energiaa kuluu, niin maisema ei vaan vaihdu :D. Paikallaanhan siinä meloi.

Okei kokeillaanpa ohittaa tämä kurvi tuosta metsikön poikki. Ja löytyihän siitä pöpelikön läpi reitti, ja siellähän takana oli ihan virallinen P-paikka ja venesatama. Tästäpä lähtevät muutkin järvelle & joelle. Siitä sitten uudelleen veteen. Nyt matka jatkuikin mukavissa merkeissä ja kauniissa maisemissa usean kilometrin matkan. Vastaan tulivat muuten backtrack-kanootilla Caj ja Katja Koskinen, jotka laskivat Neitikosken tuolla menopelillä.

Takaisinpäin tullessa hauskin kohta oli ehdottomasti tuo kovan virtauspaikan ylittäminen, siinä oli toisessa reunassa paljon kivikkoa ja toisessa reunassa olisi voinut ajatua itse koskeen, niin tulin siitä reippaasti läpi ja hyvinhän se meni, hymyilytti hyvin.

Iltalenkkinä teimme vielä kävelyretken toiseen suuntaan, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus tehdä pieni melonta siihen suuntaan ennen kotiinlähtöä. Siellä kohtasimme hauskan venelossin.

3.päivä: Sunnuntai

Reippaana ylös, majan siivous ja tyhjennys, auton pakkaus ja melomaan. Tiedossa oli ettei kilometrejä tulisi paljon, mutta ei ollut tiedossa miten hauskaa kosken alapuolen virrassa ja pienissä kuohuissa olikaan meloa. Joten leikiksi meni ja hauskaa oli. Nähtiin (ja kuultiin) myös kun lomailijoita ajettiin moottoriveneellä koskesta alas ja pörisytettiin myös ylöspäin, muttei ne siitä kyllä ylös päässet. Tuntui heilläkin olevan hauskaa.

Koskea päin!

Ehkä sivuun kuitenkin 🙂

Kiitokset Maijalle matka- ja SUP-seurasta, ja siskolleen Pauliinalle ja hänen perheelleen majapaikasta ja myös paljosta koskimelontatiedosta, oli hauskan lisäksi sekä opettava että innostava juhannus!

Luopioinen-Kukkia

Helteinen sunnuntai. Kolme ja puoli tuntia laudalla. Otsa palaa. Haukka lentää. Raikas uimavesi. Kesä.

Hieno päiväretki Pälkäneen suunnalle. Lähtöpisteena Maijan tädin mökkiranta. Aurinko porotti kuumeisena, aurinkorasvaus onnistui mainiostai (suojakerroin 50). Ainut paikka, joka pääsi palamaan oli otsa (kiitos tuulen, joka heitti otsatukkasuojauksen takaviistoon), siihenhän ei voi rasvaa laittaa, ettei mahdollisesti hikoillessa saa rasvaa silmiinsä (kirvelee muuten ihan kunnolla). Pitäisikö opetalla käyttämään lippistä?

Reitti oli upea. Pienestä järvestä lähtö, kiva ruopattu reitti Kukkialle, kiviä ja kalliota, ja huipennus oli pesältä lentävä haukka.

Erityiskiitos Maijan Riitta-tädille erittäin maukkaasta härkis-pastasta, kyllä maistui retken jälkeen.

Lähtöjärvi

Kohti Kukkiaa

Haukka, tunnistamaton

Otsa palaa, tuo yksi pilvi ei paljoa auttanut, ja sekin häipyi hetkessä :D.

Lohjanjärvi-Outamonjärvi

Etätöiden jälkeen suppikamat autoon ja tunnin ajomatka Lohjalle. Aika väsy ja naatti viikon työpäivien jälkeen vaikka vasta keskiviikko. Tuntuu, että ollut jo ainakin kaksi tiistaita ja sama määrä keskiviikojakin tällä viikolla. Nämä korona-ajan päivät tuntuvat kaikki samalle ja soljuvat eteenpäin tasaisena mössömassana. Vaikka väsy niin iloisella mielellä suppaamaan ystäväni Päivin kanssa, mukava nähdä pitkästä aikaa, ja ylipäänsä mukava liikkua pidemmälle kotipiiristä.

Lohjanjärvi on iso, joten sieltä löytyy paljon vettä melottavaksi. Päivi oli tehnyt reittisuunnitelman, ja se olikin mukavan kiemurtelevä. Tuulta oli paikoin varsin runsaasti, mutta reitti oli valittu fiksusti: mennessä vastatuulta ja takaisin leppoisasti myötäisessä. Pääsi oikein nauttimaan istuen ja maatenkin ‘melomisesta’ (tuulihan sitä venhoa kuljetti).

Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen pääsin vielä puusaunaan ja heitin talviturkinkin (jo oli aikakin!). Olipa ihana retki ja lepohetki, ja tuli niin tarpeeseen!

Kiitokset Päiville muutamien valokuvien ottamisesta ja jakoon antamisesta: monenlaista hyvää hetkeä minulla laudan päällä. (neljä ekaa kakkossetissä ja pääkuva).

Esterata Lohjalla

Tänään menimme Päivin kanssa Lohjalle suppaamaan. Reitti oli suurinpiirtein (joki tuntuu vaihtavan nimeä aika tiheästi ja vaihtelee eri kartoissakin): Häntäjoki-Sitarlanjoki-Musterpyynjärvi-Nummenjoki-Härkäjoki-Koisjärvi, ja takaisin. Huolehdimme turvavälistä ja mukana oli myös käsidesiä evästaukoa varten.

Alkupätkä oli leveää rauhallista jokea, sitten tuli tuulinen järvi, jonka jälkeen oli hilpeä esterataosuus, jossa kaipasi sahaa ja kirvestä. Koisjärvi on umpeenkasvanut lintuparatiisi, jonne emme enempää edenneet vaan jätimme linnut rauhassa pesimään. Reitti oli siis hyvin monipuolinen ja hauska, nopeaksi etenemistä ei kyllä voi kutsua.

Lähtöpaikka oli erinomainen, levennys sillankupeessa Häntäjoen vieressä.

Rauhallinen alku

Esterata

Umpeenkasvanut lintujärvi

Kiitokset Päivi Pälvimäki kahdesta alla olevasta kuvasta (kaksi ja kolme).

Hirvi!

Kesäinen elokuun lauantai, ajatus lähteä lähimerialueelle aalloille. Kunnes viesti Päiviltä: “Lähdetkö Hämeeseen suppaamaan?” No tottakai, ilmatäytteinen lauta autoon ja menoksi. Kohde tällä kertaa järvet Alajärvi/Iso-Munakas/Pikku-Munakas, ja niihin liittyvät kolme joenpätkää. Matkaa kertyi kahdeksan kilometriä, kertoo paljon järvien koosta :). Hieno retki oli; varsinkin joenpätkät, joista viimeisin päätyi patoon Katiskoskella.

Tällä kertaa emme kuitenkaan nähneet hirveä uimassa, se olikin lapsi uimapatjalla :D.

Alajärvi

Ensimmäinen jokipätkä (nimetön)

Iso-Munakas

Välijoki

Pikku-Munakas

Jokilanjoki

Katiskosken patoalue