Hirvi!

Kesäinen elokuun lauantai, ajatus lähteä lähimerialueelle aalloille. Kunnes viesti Päiviltä: “Lähdetkö Hämeeseen suppaamaan?” No tottakai, ilmatäytteinen lauta autoon ja menoksi. Kohde tällä kertaa järvet Alajärvi/Iso-Munakas/Pikku-Munakas, ja niihin liittyvät kolme joenpätkää. Matkaa kertyi kahdeksan kilometriä, kertoo paljon järvien koosta :). Hieno retki oli; varsinkin joenpätkät, joista viimeisin päätyi patoon Katiskoskella.

Tällä kertaa emme kuitenkaan nähneet hirveä uimassa, se olikin lapsi uimapatjalla :D.

Alajärvi

Ensimmäinen jokipätkä (nimetön)

Iso-Munakas

Välijoki

Pikku-Munakas

Jokilanjoki

Katiskosken patoalue

Kolme järveä kerralla

Kesän kuumin päivä. Sen kunniaksi pitää tehdä kunnon reissu, kolme järveä kerralla Pohjan-Kiskon järviylängöllä. Kyseinen järviylänkö on upea erämainen alue ja järvien vesi on niin kirkasta. Aikaisemmin olemme käyneet Päivin kanssa Seljänalasella ja Maarjärvellä, joten osasimme odottaa upeita maisemia ja hyviä uintijärviä. Pulahtaminen veteen olikin tarpeellista virkistystä helteisenä päivänä. Pilvetön auringonpaistepäivä ja yli 30 asteen paahtokeli vaikutti valmistautumiseen: lähtö aamusta, runsaasti vettä ja sopivasti suolasta syötävää mukaan myös, ja lakki. Suunnittelu onnistui, jaksoi erinomaisesti nelisen tuntia retkellä.

Kolmen järven retkellä, Iso-Simijärvi, Lutsjö ja Myllyjärvi, oli kaksi lautojen kantopaikkaa: ensimmäinen sellaiset 20 metriä padon takia ja toinen ehkä 100 metriä, molemmat meni kevyesti. Olihan kantamisesta jo kokemusta Pentalan retkeltä, jolloin toinen osuus oli jo pikkasen rankempikin.

Olipa mukava tapa viettää hellepäivä. Samalla itsellä myös viimeinen lomaviikonloppu. Mutta kesä ja suppaaminen jatkuu!

Iso-Simijärvi

kaksi viimeistä kuvaa: Päivi Pälvimäki

Lutsjö

Myllyjärvi

Hellepäivän pulikointia niin kirkkaassa vedessä (Iso-Simi)

uintikuvat: Päivi Pälvimäki

Kirkkonummella: Storträsk

Sääennusteen mukaan alkaa sataa klo 10. Alkoi varttia vaille, joten ehdimme kastua. Mutta ei se mitään märkäpuvulla tarkenee. Storträsk on hauskanmuotoinen järvi, tänään kiersimme sen toisen haaran. Mitään erikoisempaa nähtävää ei ollut, paitsi kolme komeaa harmaahaikaraa, jotka esittelivät lentoaan meille useaan otteseen.

Humaljärvi, Kirkkonummi

Sain jo viimesyksynä vinkin, että Kirkkonummen toiseksi suurin järvi voisi olla kiva paikka supata. Silloin jäi käymättä, mutta nyt tuli vinkki mieleen, joten suuntasin lämpimänä lauantaiaamuna kohti Kirkkonummea.

Autolla pääsi hyvin rannan viereen, tämänkin vinkkaaja osasi ottaa huomioon. Tämä on myös tiedossa kalastuksen harrastajilla, paikalla oli useampi henkilö lähdössä kalaan ja muutama auto oli jo valmiinakin rannassa. Hyvin mahduimme kaikki valmistelut tekemään ja pääsimme vesille.

Humaljärvi ei ole suuren suuri. Puolessatoista tunnissa meni mukavasti päästä päähän ja takaisin. Saaria näytti olevan kaksi ja lisäksi oli kolme hauskaa luotoa. Tänään oli jo kesän makua, ehkä jo ensi kerralla pääsisi lyhytlahkeisella märkkärillä?

RuskaSUP Pikku-Punelialla

Sunnuntaiaamuna starttasin auton kohti Hämettä ja Pilpalaa.  Lauantain ruskaretki oli niin koukuttava, että lisäannos ruskaa oli saatava. Jo automatka Tampereen tiellä hiveli silmiä, teiden reunukset olivat milloin kullankeltaiset, milloin verenpunaiset, joten ruskaa riitti ihasteltavaksi.

Puolenpäivän aikoihin saavuin Pikku-Punelialle, jossa on JaloSUPin kotipesä. Meitä olikin iso seurue lähdössä järvelle, reilusti yli kymmenen henkeä.  Mutta ei ihme säähän oli uskomattoman hieno! Pikku-Punelian puolella oli tuuletonta ja melominen oli leppoisaa, kun saavuimme isommalle järvelle (Punelia) meitä odotti reipas vastatuuli.  Siitä sitten taistelimme yli taukopaikkaan läheiseen saareen.

Mikä meitä odottikaan saaressa: laavu ja kunnon nuotio.  Ja mitä herkkuja Tiina ja Paavo olivat meille loihtineet: karjalanpiirakoita ja munavoita, erilaisia makkaroita paistettavaksi (varsinkin yksi oli aivan jam-jam), ihanaa maustekakkua ja nokipannukahvit! JaloSUP onkin tunnettu loistavista retkieväistä ja/tai taukopaikoista, muistelenpa vaikka Turpoonjoen retkeä. Olihan saarelta kuitenkin pois lähdettävä, ja nyt ison järven osuus meni mukavassa myötäisessä tuulessa, joten paluu meni reippaasti. Tälläkin retkellä ihasteltiin ruskaa, joka tosin oli jo hiipumaan päin, koska suuri osa lehdistä oli jo tippunut puista, mutta kyllä oli silti kaunista, ja kokonaisuudessan aivan nappiretki!

Järvellä

Tauolla

 

Tampereviikonloppu, osa 3: Viikinsaaren brunssi

Sunnuntaina päädyin viimein Tampereelle.  Alkuperäinen ajatus oli lähteä Suppaa Tampereen järjestämälle retkelle Pyhäjärven Viikinsaareen, mutta retki peruttiin vähäisen osaanottajamäärän vuoksi.  Tämä oli jo toinen kerta, kun sattui peruutus kohdalle Tampereella.  Hei Tamperelaiset, suppaaminen on kivaa seurassa, lähtekää retkille!

Paikka on kuitenkin tuttu Katjalle, niin päätimme lähteä Viikinsaareen brunssille ihan omatoimisesti.  Ja hyvä niin,  melontaretki oli mukava, ja brunssi loistava.  Suosittelen!

Tampereviikonloppu, osa 1: Höytämönjärvi

Lauantaiaamuna starttasin rantakirpun kohti Tamperetta, tai oikeastaan ensimmäinen kohde oli Lempäälässä.  Nimittäin rauhaisa Höytämönjärvi. Autolla pääsi kivasti lähelle Paunun uimarantaa, josta oli oikein mukava lähteä järvelle. Kiva pieni suojaisa hiekkaranta. Järvi osoittautui aika pieneksi, se oli helppo ja nopea meloa päästä päähän.  Kilometrejä kertyi sellaiset 7,5, ihan mukavasti kuitenkin.  Lounastauon pidimme Kirskaanniemessä, jossa näytti olleen mukavasti yöpyjiä, varmaan paossa helteisiä kotiöitä.

 

Ekat SUP -kisani (kuntosarjassa toki)

Tänään heräsin reippaana, tein evästä ja lähdin kohti Hämeenlinnaa ja Aulankoa (Katajistonranta).  Edessä oli ensimmäiset SUP -kisani.  Jos olen ihan rehellinen, en lähtiessä ollut ollenkaan varma osallistunko kisaan vai olenko vain katsojana, mutta vastassa oli niin mukavaa porukkaa, jotka ottivat heti joukkoon mukaan, niin sinnehän sujahdin listalle :).  Sää oli kuuma.  Joten puin kevyimmän SUP -asuni päälle (uimapuku ja minishortsit) sekä jätin kaiken ylimääräisen yltäni pois mukaan lukien kamera ja melontaliivit. Ja laitoin runsaasti aurinkorasvaa ja otin parikin pulloa vettä mukaan.

Ensin lähti kilpasarja.  Ohjelmassa oli vain pitkän matkan melonta, joka nyt tarkoitti 14 km kilpasarjassa ja 5 km kuntosarjassa. Kilpasarjalaiset lähtivätkin vauhdilla. Kärjen tavoite oli sellainen 1.5h tuohon matkaan, on ne kovia! Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Thomas Fagerström.  Ja sitten olikin aika meidän kuntosarjalaisten lähteä.

Olihan se jännää, jo pelkkä lähtö. En ole ennen lähtenyt liikkeelle istumasta, jalat vedessä ja siitä sitten nopeasti seisomaan.  No en ollut nopea, jäin jo lähdössä sellaiset 20 metriä muista :). Sitten melomaan, ensimmäinen pätkä meni ihan kivasti, pieni sivuaallokko ei tuntunut missään.  Mutta sitten ensimmäisen käännöksen jälkeen mentiin laivaväylän vieressä, ja niitä veneitä kulki! Ja minähän en ole mikään sivuaallokon ystävä :D. Eli meni ihan omaksi kisaksi tuo kolmion sivu: kun tuli veneiden sivuallot, kävin polvilleni ja huilasin (polvillaan/istuallaan ei kisassa melota) ja kun taas aallot rauhoittui nousin seisomaan ja meloin kunnon sprintin, sen minkä jaksoin. Eka kierroksella kulki paljon veneitä niin jäin kauas taakse kilpakumppaneita.  Seuraavalla kierroksella veneitä menikin jo paljon vähemmän, niin ei haitannut niin paljoa.

Ensimmäisen kierroksen (2,5 km) jälkeen kuulin väliajan, 30 minuuttia, hyvä olin oikein tyytyväinen, mutta ajattelin vauhdin hiipuvan, varmaan tulee väsy.  Mutta kun viimeisellä käännöksellä huomasin, että on vielä yhdeksän minuuttia aikaa tuntiin, niin päätin yrittää alittaa tunnin.  Ja sitten en löysäillyt, en istunut,  en juonut vettä vaan annoin mennä sen minkä jaksoin! Ja loppuaika oli muutaman kymmenen sekunttia alle tunnin, mikä voittajafiilis! No oikeasti olin kuntosarjan kolmas, ja viimeinen :).  Mutta oli kyllä todella mukavaa! Ja olen myös todella tyytyväinen suoritukseeni, loppukiriin ja että kaiken kaikkiaan menin kisaamaan.  Todellista itsensä voittamista! Suosittelen!

Päivän kruunasi sauna ja uinti raikkaassa, mutta lämpimässä Hattulanselän vedessä.  Ihanaa!

Ja sitten vielä ‘harjoittele nämä lista’:

  • miten noustaan istumasta jalat vedessä nopsaan seisomaan laudalle
  • sietämään sivuaallokkoa, varsinkin veneiden
  • nopean käännöksen tekeminen reittipoijuilla/käännöksissä

 

Kilpailun odottaminen

Reitit

 

Kilpasarjan lähtö

Palkintojen jako

Palkintopalleilla:

Kisasarja, miehet: 1. Thomas Fagerström, 2. Tomas Lelovits,  3. Lauri Palmroth

Kisasarja, naiset: 1. Elle Laakso, 2. Merle Nummert, 3. Ritva Eskelinen

Kuntosarja: 1. Jenna Laakso, 2. Eeva Haartio, 3. Mia Talvasto

SUPpaa Tampereen kaudenavajaiset

Tänään oli SUPpaa Tampereen kaudenavajaiset Pyynikin uimarannalla.  Sää suosi, aurinkoa riitti ja pientä tuultakin. Ihmisiä oli paikalla mukavasti, kivat tarjoilut ja bändikin löytyi (Huojuva komppi).  Oli kyllä kunnon rantapummiolo rantatuolissa istuillessa ja Katjan kanssa mukavia turistessa :). Kannatti Tampereelle ajella. (P.S. Käväisin myös pikkuhetken laudalla).

Pupukahvila (3D Crush Cafe)

Kun kerran Tampereelle menin, niin piti käväistä myös paikallisessa erikoisuudessa, Pupukahvilassa.  Leipien, leivonnaisten ja juomien lisäksi myynnissä oli pikkuisia pupusalaattiannoksia, joita sai sitten pupuhuoneessa syöttää pupuille. Porkkanoilla ja vihreillä jutuilla sai paljon kavereita :). Varsinkin mustan Siriuksen kanssa meistä tuli oikein hyvät kaverit. Tänne kannattaa varta hieman aikaa: pupuhuoneeseen pääsee ymmärrettävästi rajattu määrä ihmisiä kerralla, niin voi syntyä hieman jonoa.

Lämmin kesäilta toukokuussa

Päivin ei tarvinnut kauaa kyllä -vastausta odotella kysyessään maanantaina josko lähtisin Suolijärvelle Hyvinkäälle illalla suppaamaan.  No tottakai! Päivähän oli ollut todella helteinen, elohopea kohonnut +28 -asteeseen, ja vielä illallakin, kun olimme lähtörannassa klo 20.00, mittari näytti +26. Eikä järvellä kylmä tullut.  Toki lämpätila laski parin tunnin aikana kymmenkunta astetta, mutta ei kyllä silloinkaan paleltanut.

Suolijärvi on ihana erämaajärvi, vaikka ei ole kuin vajaan tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta. Maisemat olivat aivan huikeat, pieni tuulenvire joka alkuun liikkui järvellä,  hävisi, kun ilta eteni.  Näin majesteettisista saarista, puista ja kallioista, sai iltavalossa ja tyynen vedenpinnan heijastuksissa upeita kuvia.  Ja näkymät paikan päällä olivat todella upeat.  Toinen upea asia oli nähdä näky, jota en ole ennen kohdannut: hirvet uimassa.  Kaksi isoa komeaa hirveä ylitti järven ihan edessämme. Uidessa niistä näkyi vaan päät, noustessaan vedestä ne pudistivat turkkiansa kuin koirat ja jatkoivat ylväinä matkaansa metsään. Olipa hieno kokemus, meni vähän myöhäiseen, mutta kyllä kannatti!