Töölönlahti

Vähintään kerran kesässä pitää käydä ihanalla Töölönlahdella melomassa. Upea urbaani suppauspaikka, jossa mukavia ja jänniäkin yksityiskohtia: rautatien alitus, hyvässä lykyssä juna ajaa päältä, paljon lintuja, eilen joutsenemolla seisemän poikasta, eilen myös erityisen turvallinen olo tuli sekä poliisivene että rajavartiosto vastaan.

Tällä kertaa vuokrauspisteenä oli SUP Finland. Heillä on tänä kesänä tullut erittäin mielyttävä lisä palveluun: pukukoppi, jossa lukolliset kaapit, arvostan. Lisäksi vuokraushintakin on edullinen 15€/1.5h/lauta. Ja happy hour aikaan vieläpä kaksi yhden hinnalla!

XLIII Gullö runt 2020

Tänään melottiin 43. Kanotklubben Wågenin järjestämä Gullö runt -tapahtuma. Tarkoitus oli osallistua SUP 8 km retkisarjaan, mutta ilmoittautuneita oli vain kolme henkilöä niin sitä ei virallisesti järjestetty. Mutta mehän mentiin silti! Kiitokset seurasta Eeva ja Kiira! Aaltoja, tuulta ja aurinkoa riitti, oli hauskaa, kannatti mennä. Ja maisemat olivat upeita.

Kiitokset Eeva Haartio kuvista 3 ja 4 ja Mari Pylväläinen iloisesta ryhmäkuvasta.

Vesillä

Tammisaaressa

AamuSUP Käärmesaareen

Keskiviikkoaamuna sää niin tyyni ja aurinkoinen, että onhan se lähdettävä laudalle ennen työpäivää. Kello soimaan kuudelta ja menoksi. Nyt sää on suotuisa jopa Miessaarenseljän ylitykseen, joten lähden Matinkylän rannasta itään ja kohti Käärmesaarta. Ajattelin meloa tunnin verran ja katsoa minne asti ehdin. Tällä seljällä usein tuulee ikävästi sivusta ja veneitäkin liikkuu paljon niin menen mieluummin länteen tai etelään, mutta nyt jos koskaan itään.

Matka etenee mukavasti ja tunnissa pääsenkin ihan Käärmesaareen saakka. Melon eteläkärkeen, ainakin länsi- ja eteläreuna ovat komean kallioisia ja kivisiä, räpsin kuvia, mutten mene tällä kertaa maihin. Tästä avautuu jo hyvät näkymät aavalle etelän suuntaan. Käännyn takaisin ja paluumatkalla pysähdyn hetkeksi mehulle ja banaanille Varsasaaren uimarannalle, siellä on penkkejä ja pöytiä niin voi ihan istahtaakin hetkeksi. Sitten aika palata arjen ja etätöiden pariin.

Lähdössä

Käärmesaari

Varsasaaren uimarannan kautta kotiin

Juhannus Ruunaalla

Juhannussuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan! Ruunaan retkeilyalue Pohjois-Karjalassa oli aivan uskomattoman hieno suppauskohde! Rakkauteni virtaavaan veteen vain kasvoi (valkoisista kuohuista pysyn vieläkin poissa), ylävirtaan kunnon työskentely ja alavirtaan vauhdikkaampi sujuttelu on vaan niin ihanaa, haastavaa ja palkitsevaa. Tällaisia kohteita täytyy käydä lisää (ja ottaa käyttöön vyötärölle kiinnitettävä karkuremmi).

Päivä 1: Perjantai-ilta (juhannusaatto)

Saavuimme illan suussa Ruunaalle. Pitkä ajomatka meni taitavan kuskin kyydissä mukavasti, ja energiaa riitti ruoan jälkeen pienelle reippaalle iltakävelylle tutkimaan paikkoja. (Reippautta lisäsi seurastamme innostunut hyttyslauma). Lähdimme tutkimaan maitse suuntaa, jonnepäin oli ajatus lähteä aamulla melomaan. Kävelyretken maisemat olivat kauniit, varsinkin päätepiste Miikkulanpuron ja Lieksanjoen seutu. Kävimme myös ihastelemassa Neitikoskea ja siellä temppuilevia koskimelojia. Ja olihan rantasaunalla kokkokin toki. Illan kruunasi (no ei todellakaan) laudan pumppaus, joka piti tehdä tällä kertaa käsin (&%¤¤¤%&#), joo ei ole minun juttu.

2.päivä: Lauantai (juhannuspäivä)

Aamulla valmiiksi pumpattu lauta kainaloon ja kävely mäki alas rantaan. Reittisuunnitelma oli meloa pari tuntia ylävirtaan ja sitten sieltä takaisin mukavaa kyytiä. Kävimme hetken kuikuilemassa pääsisikö pienestä Ämmäkoskesta vastavirtaan ylös, kun jotkut koskimelojat näyttivät siitä itsensä kampeavan ylöspäinkin, mutta päätin sääliä sekä evää että melaa ja jätin kokeilematta. Joten seurasi pieni kantomatka kosken kuohujen toiselle puolelle, jossa taas laudan päälle je eteenpäin. Pienen tovin melottuamme huomasimme tulevamme voimakkaaseen virtapaikkaan, mutta ei mitään kuohua kuitenkaan, lisäksi oli kyllä varsin kohtuullinen vastatuuli (4 m/s). No tiukka ote melasta ja reipasta tehokasta melotaa sitten vaan. Tovin kuluttua huomasi, että vaikka mela käy ja energiaa kuluu, niin maisema ei vaan vaihdu :D. Paikallaanhan siinä meloi.

Okei kokeillaanpa ohittaa tämä kurvi tuosta metsikön poikki. Ja löytyihän siitä pöpelikön läpi reitti, ja siellähän takana oli ihan virallinen P-paikka ja venesatama. Tästäpä lähtevät muutkin järvelle & joelle. Siitä sitten uudelleen veteen. Nyt matka jatkuikin mukavissa merkeissä ja kauniissa maisemissa usean kilometrin matkan. Vastaan tulivat muuten backtrack-kanootilla Caj ja Katja Koskinen, jotka laskivat Neitikosken tuolla menopelillä.

Takaisinpäin tullessa hauskin kohta oli ehdottomasti tuo kovan virtauspaikan ylittäminen, siinä oli toisessa reunassa paljon kivikkoa ja toisessa reunassa olisi voinut ajatua itse koskeen, niin tulin siitä reippaasti läpi ja hyvinhän se meni, hymyilytti hyvin.

Iltalenkkinä teimme vielä kävelyretken toiseen suuntaan, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus tehdä pieni melonta siihen suuntaan ennen kotiinlähtöä. Siellä kohtasimme hauskan venelossin.

3.päivä: Sunnuntai

Reippaana ylös, majan siivous ja tyhjennys, auton pakkaus ja melomaan. Tiedossa oli ettei kilometrejä tulisi paljon, mutta ei ollut tiedossa miten hauskaa kosken alapuolen virrassa ja pienissä kuohuissa olikaan meloa. Joten leikiksi meni ja hauskaa oli. Nähtiin (ja kuultiin) myös kun lomailijoita ajettiin moottoriveneellä koskesta alas ja pörisytettiin myös ylöspäin, muttei ne siitä kyllä ylös päässet. Tuntui heilläkin olevan hauskaa.

Koskea päin!

Ehkä sivuun kuitenkin 🙂

Kiitokset Maijalle matka- ja SUP-seurasta, ja siskolleen Pauliinalle ja hänen perheelleen majapaikasta ja myös paljosta koskimelontatiedosta, oli hauskan lisäksi sekä opettava että innostava juhannus!

Luopioinen-Kukkia

Helteinen sunnuntai. Kolme ja puoli tuntia laudalla. Otsa palaa. Haukka lentää. Raikas uimavesi. Kesä.

Hieno päiväretki Pälkäneen suunnalle. Lähtöpisteena Maijan tädin mökkiranta. Aurinko porotti kuumeisena, aurinkorasvaus onnistui mainiostai (suojakerroin 50). Ainut paikka, joka pääsi palamaan oli otsa (kiitos tuulen, joka heitti otsatukkasuojauksen takaviistoon), siihenhän ei voi rasvaa laittaa, ettei mahdollisesti hikoillessa saa rasvaa silmiinsä (kirvelee muuten ihan kunnolla). Pitäisikö opetalla käyttämään lippistä?

Reitti oli upea. Pienestä järvestä lähtö, kiva ruopattu reitti Kukkialle, kiviä ja kalliota, ja huipennus oli pesältä lentävä haukka.

Erityiskiitos Maijan Riitta-tädille erittäin maukkaasta härkis-pastasta, kyllä maistui retken jälkeen.

Lähtöjärvi

Kohti Kukkiaa

Haukka, tunnistamaton

Otsa palaa, tuo yksi pilvi ei paljoa auttanut, ja sekin häipyi hetkessä :D.

Lohjanjärvi-Outamonjärvi

Etätöiden jälkeen suppikamat autoon ja tunnin ajomatka Lohjalle. Aika väsy ja naatti viikon työpäivien jälkeen vaikka vasta keskiviikko. Tuntuu, että ollut jo ainakin kaksi tiistaita ja sama määrä keskiviikojakin tällä viikolla. Nämä korona-ajan päivät tuntuvat kaikki samalle ja soljuvat eteenpäin tasaisena mössömassana. Vaikka väsy niin iloisella mielellä suppaamaan ystäväni Päivin kanssa, mukava nähdä pitkästä aikaa, ja ylipäänsä mukava liikkua pidemmälle kotipiiristä.

Lohjanjärvi on iso, joten sieltä löytyy paljon vettä melottavaksi. Päivi oli tehnyt reittisuunnitelman, ja se olikin mukavan kiemurtelevä. Tuulta oli paikoin varsin runsaasti, mutta reitti oli valittu fiksusti: mennessä vastatuulta ja takaisin leppoisasti myötäisessä. Pääsi oikein nauttimaan istuen ja maatenkin ‘melomisesta’ (tuulihan sitä venhoa kuljetti).

Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen pääsin vielä puusaunaan ja heitin talviturkinkin (jo oli aikakin!). Olipa ihana retki ja lepohetki, ja tuli niin tarpeeseen!

Kiitokset Päiville muutamien valokuvien ottamisesta ja jakoon antamisesta: monenlaista hyvää hetkeä minulla laudan päällä. (neljä ekaa kakkossetissä ja pääkuva).

Sjundby-Siuntionjoki

Kaunis sunnuntaipäivä Siuntionjoella, suppiseurana Maija, jolla uusi tyylikäs Asenne-lauta (yllättäviä ongelmia kyllä ventiilin kanssa). Lähtöpaikkana koskipaikka ja komeat vanhat rakennukset. Varsinainen retki tehtiin yläjuoksun suuntaan Tjusträsket-järvelle. Pitihän sitä vähän kurkata myös alajuoksun puolelle, siellä ei nyt pitkälle päässyt ilman viidakkoveistä.

Banaanit käyttöön

Tänään oli reipas aamusuppi kello seitsemän. Aurinko paistoi mukavasti, joten lyhythihainen ja -lahkeinen märkäpuku päälle ja vesipullo mukaan. Kettuperhe oli rannassa vastassa, lystikkäitä otuksia, ja ihan pelottomia. Kiersin Ison Vasikkasaaren ja sitten etätöihin kotikonttorille.

Ennen työpäivän alkua vielä kuitenkin varustehuolto. Neopreeniasuille ja bikineille huuhtelu ja kuivumaan. Viime viikolla kävin Camussa hankkimassa kiipeilyvarusteita ja näin siellä samalla Boot Bananas -kenkien kuivaajat. Ennestään minulla on ollutkin Mujista joku vuosi sitten hankkimani puupurupatukat, joihin olen ollut hyvin tyytyväinen. Päätinpä ostaa banaanit ja kokeilla niitä.

Laitoin toiseen tossuun Muji-patukan ja toiseen banaanin. Nyt ovat olleet näin kuivumassa yhdeksän tuntia, ja molemmat patukat ovat märkiä ja molemmat tossut selvästi kuivuneet, banaanillinen hiukan kuivemman tuntuinen. Nyt kuivuttelen patukoita yön yli ja aamulla tarvittaessa takaisin tossuihin.

Lisäys 28.5. tilanne aamulla: banaanilla kuivatettu on kuiva, ja lisäksi raikkaaman tuoksuinen (sitruuna ja yrtit), Muji-patukallinen vaatii vielä lisäkuivausta. Taitaapa banaanit päästä jatkoon.

Patukat töihin

Boot Bananas -pussissa on kaksi banaania, nämä ovat normaalikokoiset, isompikin koko löytyy. Camun hinta oli 19 €. Sitruunan ja yrttien tuoksu on raju, syytä säilyttää pussissaan, kun eivät ole käytössä.

Aamulenkki kuvia

Olen muuten tosi tyytyväinen tuohon pullon kiinnitystapaan. Siitä vesipullo on helppo sekä napata että palauttaa paikoilleen.

Meri yllättää usein

Niin kävi tänäänkin. Lähdin aamutuimaan seitsämän jälkeen Matinkylän rantaan ajatuksella käydä eväsretkellä Hanikan uimarannalla melomalla viehättävän Suinonsalmen kautta. Olikin kiva melonta: aurinko paistoi mukavasti, sopiva vastatuuli, ei vielä juurikaan veneitä niin salmessakin pystyi melomaan ihan keskellä reittiä. Vain yksi vene tuli vastaan, niin silloin väisti rannan tuntumaan.

Uimaranta kelli auringossa, oli oikein mukava nauttia pienet eväät. Kymmenisen minuuttia siinä vietin, ja lähtiessä huomasin tumman pilvirintaman lännessä. Vilkaisin itään siellä paistoi edelleen aurinko, ei huolta. Olin aikaisin liikkeellä, vasta iltapäiväksi oli luvattu sadetta. Nyt kello oli yhdeksän tietämillä, ei pitäisi vielä sataa.

Lähdin rauhaisasti Suinonsalmeen ja takaisin kohti Matinkylää. Salmen melottuani huomasin tumman pilvirintaman seuraavan ja lähestyvän. Näytti jo kovasti sadepilveltä. Tullessani kohtaan, jossa avomereltä pääsee aallot ja tuuli ilman saarien suojaa vapaasti kimppuun, huomasin, että täällähan tuulee jo ihan kunnolla, onneksi se oli nyt sivumyötäinen, niin matka eteni kyllä mukavasti. Päätin kuitenkin muuttaa reitin menemään rantoja myöten varmuuden vuoksi, jos sade alkaa tai tuuli kovenee niin, ja olisi hyvä päästä maihin suojaan (tarvittaessa jopa nousemaan Rantaraitille vetämään lautaa, minullahan oli mukana renkaat). Meloin sadepilven ja tuulen eturintamassa Matinkylän rantaan. Muutama pisara kasteli ja lauta keikkui kyllä, mutta turvallisesti rannan tuntumassa ja saarien suojassa matka eteni. Edessä oli aurinkoa ja takana tummaa, oli kyllä hienonnäköistä.

Pääsin rantaa ja samassa sade tavoitti minut, ja kasteli juuri sen ajan kun meni saada tavarat laudalta kantoon ja SUP Wheels laudan alle.

Oli kyllä hieno retki. Kuvista näkyy miten sää ja olosuhteet vaihtuivat nopeasti.

P.S. Mietin ennen retkeä olisiko jo aika vaihtaa lyhythihaiseen ja -lahkeiseen märkkäriin. Onneksi en vaihtanut.

P.P.S. Kaikki kuvat ovat värikuvia :).

Auringossa Hanikan uimarannalle

Takaisin kilpaa sateen ja tuulen kanssa

Esterata Lohjalla

Tänään menimme Päivin kanssa Lohjalle suppaamaan. Reitti oli suurinpiirtein (joki tuntuu vaihtavan nimeä aika tiheästi ja vaihtelee eri kartoissakin): Häntäjoki-Sitarlanjoki-Musterpyynjärvi-Nummenjoki-Härkäjoki-Koisjärvi, ja takaisin. Huolehdimme turvavälistä ja mukana oli myös käsidesiä evästaukoa varten.

Alkupätkä oli leveää rauhallista jokea, sitten tuli tuulinen järvi, jonka jälkeen oli hilpeä esterataosuus, jossa kaipasi sahaa ja kirvestä. Koisjärvi on umpeenkasvanut lintuparatiisi, jonne emme enempää edenneet vaan jätimme linnut rauhassa pesimään. Reitti oli siis hyvin monipuolinen ja hauska, nopeaksi etenemistä ei kyllä voi kutsua.

Lähtöpaikka oli erinomainen, levennys sillankupeessa Häntäjoen vieressä.

Rauhallinen alku

Esterata

Umpeenkasvanut lintujärvi

Kiitokset Päivi Pälvimäki kahdesta alla olevasta kuvasta (kaksi ja kolme).