Yläneenjoki

Olen viikonloppun Valasrannan tanssileirillä. Eilen menin salsaa, tänään hidasta valssia ja bachataa, huomenna suunnitelmissa rumbaa ja vähän lisää bachataa. Toki SUP-lauta on mukana takakontissa ja tänään hyppäsin laudalle valssin ja bachatan välissä.

Pyhäjärvi on varsin iso järvi, ja sen huomasikin takaisinpäin tullessa, kun suorinta reittiä seisten meloen ei lauta liikkunut eteenpäin vaikka kuinka meloi. Ilmanvastus tuossa tuulessa oli kova. Ei sinäänsä tullut yllätyksenä, olin tuulen voimistumisen huomannut sääennusteesta, mutta tiesin kyllä polviseisonnassa ja sopivalla reittivalinnalla sieltä takaisin pääseväni. Yksi purjelautailijakin oli vesille lähtenyt, sekin kertoi jo jokisuulla ollessani, että taitaapi hyvin tuulla.

Pyhäjärvi-osuus ei ollut pitkä, sellaisen puolitoista kilometriä suuntansa. Varsinainen kohde oli Yläneenjoki. Olin kuullut, että on hyvin melottavissa ja pystyy Yläneen keskustaan/kirkolle kevyesti menemään, kunhan ei ole mikään kova kevätvirtaus. Tänään meni helposti. Meloin lähtöpaikalta Valasrannan tanssilavalta Yläneen kirkon ja keskustan ohi jonkin matkaan, kohtaan jossa joki näytti hajoavan kolmeksi pikkuhaaraksi. Myöhemmin karttaa katsoessa huomasi, että kyllä se siitä vielä jatkuu isonakin haarana. Kuitenkin kokonaismatka 11,61 km oli oikein passeli ja ehdin hyvin vielä bachatan pyörteisiin. Joki-osuus oli tosi kaunis ja rauhallinen.

Hieno päivä! Elämä ei ole pelkkää tanssia, se on myös melontaa (ja kiipeilyä) :D.

Tuusulanjärvi

Tuusulanjärvi on käytävä vähintään kerran kesässä melomassa. Tänään oli huipputyyntä ja aurinkoista. Lähtöpaikkana taas kerran Tervanokan venelaiturien ramppi, hyvä paikka lähteä ja paljon autopaikkoja. Tänään vesi oli yhtä vihreää levämössöä, joten uiminen millään tavalla ei ollut ohjelmassa. Näimme Johannan kanssa rannassa kahdeksan aikaan, ja aikataulu oli sellainen, että yhdeltätoista tavoiteltiin pois vedestä. Aikataulu piti hienosti, ihan järven toiseen päähän asti ei ehditty, siinäpä vieläkin hyvä syy tulla tänne uudestaan.

Sarvikalliolla ihastelimme kallioita ja otimme kuvia. Söimme eväät Halosenniemessä (älä sinä syö, meille käytiin nätisti kertomassa, että olemme yksityisalueella ja voisimme poistua, niin toki teimmekin). Lisäksi näimme mystisen lautan, joka onnistui jopa hetkeksi katoavan silmistämme. Mahtoiko olla saunalautta, kalastuslautta vai peräti aavelaiva?

Reitti 9,16 km

Draamaa Perniönjoella

Perniönjoki/Kiskonjoki on suosikkipaikkojani suppausretkelle. Pitkä komea joki, jonka vaativuus vaihtelee ajankohdan ja sään mukaan. On hetkiä jolloin ei melomalla pääse vastavirtaan virtauksen takia, tai koskiosuus ei ole kuohunnan tai kivien takia melottavissa. Tai sitten joki on yhtä tyyneyttä ja rauhaa, jossa voi ihan vaan lilluskella ja nauttia, tai halutessaan kerätä vaikka kymmeniä kilometrejä.

Tänään sää oli optimaalinen, pientä tuulta ja puolipilvistä. Suunnitelma oli lähteä superhyvältä lähtöpaikalta Heikkiläntien sillan kupeelta ja meloa pitkälle Kiskonjoen haaraan. Alkumatka sujui täysin suunnitelman mukaisesti. Kunnes.

Rantapusikossa oli yksi joutsen. No ei siinä mitään eiköhän tuo siitä ala edetä, ja niin se tekikin. Ja karjui samalla eteenpäin. Jolloin näkyviin tuli toinen isompi joutsen ja olisiko ollut neljä pientä kaveria vieressä. Siis koko perhe. Sitten alkoi draama. Isot joutsenet vaihtoivat paikkaa. Isoin jäi tuijottamaan minua, venytteli kaulaa, äänteli ja heilutteli siipiä paikallaan vedessä. Tyhmempikin tajuaa selvän viestin ” tänne ei ole tulemista”. Tässä vaiheessa olin tietysti paikoillani ja odottelin mitä asia kehittyy. Muu pesue jatkoi matkaa eteenpäin niin ettei niitä enää näkynyt. Sitten isä nousi kovalla äänellä ja loiskeella ilmaan ja veden pintaa lentäen lensi eteenpäin. Ja siinä samassa joen varressa laiduntanut nautakarja reagoi joutsenen ääneen ja liikkeeseen, ja alkoi juosta joen vartta ja mylviä. Samassa huomasin joutsenpesueen tulevan kauempana takaisin päin. Tässä vaiheessa tuumasin, että tarpeeksi actionia ja draamaa tälle päivälle, paras vaihtaa meno meren suuntaan.

Joutsenperhe saa oleilla ihan rauhassa, enemmän se heidän paikkansa on, minä voin hyvin mennä toiseen suuntaan. Suunnitelma siis muuttui, kuitenkin tuli oikein kiva retki. Yhteensä 13 kilometriä, ja noin pitkälle en ole meren suuntaan aikaisemmin mennyt. Toiseen suuntaan taas joku toinen kerta.

Fiskars Degersjön

Varsinais-Suomen lomakierros jatkuu. Kohteena tänään Fiskars. Kartasta olin katsonut, että olisi sopivasti tyrkyllä Fiskarsin kyljessä kohtuukokoinen järvi, Degersjön. Tie näytti menevän sopivasti viereen. Ja kerrankin niin, että tällaisella hakuammunnalla ei vain löytynyt vaan löytyi peräti täydellisen hyvä lasku- + parkkipaikka. Näin ei käy ikinä!

Auto viimeiselle vapaalle paikalle. Kävely rantaan, jep, täydellinen ramppi, tästä vesille. Pumppu käyntiin ja tavarat valmiiksi. Sääkin oli täydellinen, aurinkoa ja pientä tuulta. Järvi ei ole suuren suuri, mutta helposti sai reilut kahdeksan kilometriä melottua, rauhalliseen lomalaistyyliin.

Olin ajatellut syödä jossain Fiskarsin alueen ravintoloissa ja ehkä tehdä vähän keittiötavaraostoksia, mutta parkkipaikan saaminen oli tällä kertaa mahdotonta. Tänä viikonloppuna on kansainväliset suurmarkkinat, joten väkeä oli suuresti paikalla. Vesillä oli kyllä tilaa ja rauhaa. Joten, aikani muutaman muun auton kanssa jonossa parkkipaikkaa etsittyäni, jatkoinkin matkaa seuraavaan kohteeseen. Siitä toivottavasti kerrottavaa huomenna.

Lähtöpaikka

Vesillä

Mustion linna

Ismo Leikolan ”Ei mitään vakavaa” on tänään Mustion linnan kesäteatterissa. Olen nähnyt Leikolan lyhyitä klippejä, ja huumorinsa vaikuttaa sellaiselle, jota jaksaisi pidempääkin kunnella, niin kokeillaan nyt sitten.

Saavuin jo aamupäivällä Mustion linnaan, lauta takakontissa tottakai! Juttelin respahenkilöiden kanssa mistä pääsisin vesille. Mennäkö pidempi retki Lohjanjärvellä vai katselisiko linna-aluetta vesiltä käsin? No tottai Mustion linna by Mustionjoki.

Erinomainen lähtöpaikka on Mustion ruukin uimaranta. On se myös erinomainen uimapaikka, tottakai pulahdin, ja uin, ja kokeilin laudalle nousun vedestä käsin. Oli oikein riemukasta!

Itse melonta oli kolmisen kilometriä. Maisemat oli kauniita, ja todellakin oli hauska nähdä rakennukset vesiltä käsin. Katsoi aluetta uusin silmin sitten maaltakin ”Hei, tuon suihkulähteen vierestä menin! ”Linnan ikkunasta näkyy tuttu joenmutka!”

Kävin myös linnakierroksella, oli todella asiantunteva ja hyvä opas! Suosittelen!

Mustion linna by Mustionjoki

Linnakierros

(etsi kuvista Louis Vuitton -laukku, aito, vanha)

Ismo Leikola

Ei saanut kuvata, joten lisää mielessäsi ekaan kuvaan Leikola lavalle, ja tokaan kuvaan loput katsojat (esitys oli täynnä).

Joku logiikka?

Jos tuulee niin ettei meinaa seisten eteenpäin päästä, niin silloin on paras jättää suunniteltu SUP-retki tekemättä ja tehdä FSSF SUP Remote Race -suoritus sijaan. Ihan loogista, eikö?

Näin ajattelin aamulla, ja teinkin. Ei tietty yhtään yllätys, että kilometrin aika melkein kaksi minuuttia huonompi kuin viime vuonna. Silloin teinkin kaikki Remote race -suoritukset täydellisillä säillä: tuulta 1-2m/s, ei liian kuuma, aikaisin aamulla niin moottoriveneet eivät vielä heränneet. Minusta on tuulta hyvä olla vähän, tyyneys tekee laiskaksi.

Mukava oli tehdä. Olen kyllä varsin ylpeä itsestäni kun tein tuulessa ja aallokossa. Sen lisäksi haastetta toi hatun yritykset lähteä tuulen mukaan, piti napata se käteen kantoon kesken matkan. Lisäksi Polarin satoja metrejä ei nähnyt aurinkolasien lävitse, niin piti ottaa lasit pois päästä tarkistaakseen oliko jo aika kääntyä!

Tämä oli ensimmäinen Remote race -suoritus tälle vuodelle, hyvin tuli muistutuksia, mitä pitää tehdä seuraavilla kerroilla.

P.S. Fanatic Ray Pure -lauta on niin ihana. muulla en kyllä olisi tätä tänään yrittänytkään.

Kiipeilykaverit laudoilla

Irinan ja Reetan kanssa treffit aamulla kello kahdeksan Matinkylänrannassa. Kiipeilijät on sellaista porukkaa, ettei tiedä mitä on tulossa, mutta se on varma, ettei tylsä keikka ainakaan.

Lautojen pumppaus saatiin tehtyä yhteistyönä. (Myös se yksi, joka ensin halusi leikkiä ilmapatjaa). Tuulta ja aaltoja oli kivasti, niin mentiin saarien suojiin.

Retken kohokohdat: iki-22-vuotiaan Irinan pomput veteen, ”ei tässä mitään polkua ole”, ”sinne vaan ruovikkoon, ja vain iloisia huudahduksia, kiitos!”, ” oisko tuossa boulderointipaikka, miten padin saisi saareen?”, meriharakat ja muut linnut ja tietysti Cafe Merenneidon meriaamiainen.

Matkaa kertyi nelisen kilometriä, ja lystiä piisasi koko matkalle. Milloinkas yhdistetty SUP- ja kiipeilyretki?

Matinkylänrannasta 5km

Matinkylänrannasta on hyvä lähteä erilaisille ja erimittaisille SUP-retkille. Voi seikkailla kauniiden saarien välissä, meloa keskellä sinistä selkää, puolessa tunnissa pääsee Suvisaaristoon tai nautiskella eväät Ison Vasikkasaaren uimarannalla ihan vaan rennosti. Retken voi päättää johonkin useista kahviloista valiten aamiaisen, kahvin tai vaikka jätskin. Tai sitten virkistävään uintiin Matinkylän uimarannalla.

Tänä aamuna meloin ennen töiden aloittamista reilun viiden kilsan matkan. Sää oli upea, tuulta oli jonkin verran, saarien välissä ei juurikaan. Aurinko paistoi sopivasti. Lintuja näki paljon, takaisin rantaan tullessa oli lokinpoikanen vastassa rannalla, aluksi säälittävästi piipittäen, mutta pian huomasi, että ihan rauhaan hänet jätin niin jatkoi tyytyväisenä auringossa loikoilua.

Aamureippailu

Comboa aamuun! Kahdeksan kilometrin pyöräily, 30 minuutin SUP-pyörintä, kahdeksan kilometriä pyörällä takaisin. Päälle aamukahvi ja -jätski Matinkylän uimarannalla. Eipä päiväänsä juuri paremmin voisi aloittaa.

Samalla tuli testattua eilinen hankinta: Niken pitkähihainen kevyt tekninen urheilupaita. Hihat tarvitsen aurinkoihottuman takia. Toimii! oli mukava ja kevyt päällä, eikä aurinko aiheuttanut kutinaa tai punoitusta.

Hellepäivä merellä

Juhannus oli rento ja mukava: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, elävää musiikkia ja tanssia, ja aamu-uintikin. Lauantaina merikoira Alfred lähti kotiinsa tyttären ja vävyn luokse Sveitsiin, niin sunnuntaina pystyi lähtemään hyvällä omalla tunnolla pidemmälle sup-retkelle.

Maijan kanssa oli ollut puhetta, että mennään tekemään pidempi jokisup Porvooseen, kahden auton -taktiikalla. Sinnekin luvattiin yli 30 lämpöastetta niin päätettiin vaihtaa paikka Itä-Helsinkiin, jossa helpompi muuttaa reittiä lennossa tarvittaessa.

Paljon aurinkorasvaa, lierillinen hattu, runsaasti vettä, pikkasen suolasta syötävää ja kunnon tauko varjossa niin hyvin meni!

Keli oli upea! Sininen, tyyni meri, kirkkaat värit auringossa. Oltiin kolme tuntia merillä ja melottiin 10 kilometriä. Yksi kunnon tauko ja maltillinen vauhti, leppoisaa lomafiilistä! Ei olisi voinut olla parempi päätöspäivä juhannuksen vietolla.

Lopuksi kävimme vielä kahvilla ja jäätelöllä Mainingissa. Olisi ollut tarjolla myös lounasbuffee ja elävää musiikkia! Ne jäi nyt tällä kertaa nauttimatta, ehkä ensi kerralla.