Väänteenjoki

Halloween-päivään sopivaa harmautta tämänpäiväisellä jokiretkellä. Kuitenkin oli myös kauniita värejäkin, vaikka ruska oli jo tällä joella ohi. Vihreää nurmea, oranssia kaislaa, eri harmaan sävyjä puissa ja mökit kertoivat erilaisia mökkiunelmatarinoita. Mökkiläiset eivät enää itse juuri paikalla olleet.

Jätimme autot Väänteenjoen uimapaikalle lähelle sulkua. Siitä olikin oikein hyvä laskeutua jokeen, oli parikin laituria ja näiden vierellä sekä hiekkarantaa että veneenlaskuramppia.

Lähdimme vastavirtaan ja -vastatuuleen. Joki on leveä ja helposti melottava. Jatkoimme Hiidenvedelle saakka, jonka laitamilla sitten käännyimme takaisin. Takaisintulo sujuikin sitten reipasta vauhtia myötäisessä. Matkaa kertyi 14,54 km.

Märkäpuku toimi loistavasti tänäänkin, pieni veden ripsauttelu ei tuntunut missään. Mutta uudet pikkasen paksummat neopreenitossut voisi kyllä hankkia. Vanhat varmaan jo kuluneetkin niin laskevat kylmää pohjasta läpi laudalla seistessä.

Retkiseurasta ja kuvaluettelon viimeisen kuvan (evästauolla) ottamisesta kiitokset Päivi Pälvimäelle.

Tuulessa Lohjalla

Päivin kanssa tehtiin keskiviikkoaamuun treffit Lohjanjärven rantaan ajatuksena mennä sinne suppaamaan. Tuulta oli luvattu sellaiset 5 m/s ja iltapäivällä piti nousta siitäkin. Vaahtopäät olivat sellaiset, että päätettiin vaihtaa paikkaa, ja löydettiinkin oikein kiva reitti Maikkalanselkää Väänteenjoen sululle. Kyllä sielläkin tuuli, ja oikein kunnolla, tuuli oli kuitenkin joko myötäistä tai vastaista niin mikäs siinä oli meloessa.

Pari taukoakin pidettiin: eväät syötiin sululla ja sadetta pidettiin Kisakalliossa juoden oikein kahvit herkuilla kahviossa. Matkaa tuli reilut kymmenen kilometriä, ja voimatreeniä oikein kunnolla. Joku kerta pitää jatkaa eteenpäin sululta, sielläkin varmasti hienot maisemat (ja kahvila).

Järvellä (Maikkalanselkä)

Joella (Väänteenjoki)

Lohjanjärvi-Outamonjärvi

Etätöiden jälkeen suppikamat autoon ja tunnin ajomatka Lohjalle. Aika väsy ja naatti viikon työpäivien jälkeen vaikka vasta keskiviikko. Tuntuu, että ollut jo ainakin kaksi tiistaita ja sama määrä keskiviikojakin tällä viikolla. Nämä korona-ajan päivät tuntuvat kaikki samalle ja soljuvat eteenpäin tasaisena mössömassana. Vaikka väsy niin iloisella mielellä suppaamaan ystäväni Päivin kanssa, mukava nähdä pitkästä aikaa, ja ylipäänsä mukava liikkua pidemmälle kotipiiristä.

Lohjanjärvi on iso, joten sieltä löytyy paljon vettä melottavaksi. Päivi oli tehnyt reittisuunnitelman, ja se olikin mukavan kiemurtelevä. Tuulta oli paikoin varsin runsaasti, mutta reitti oli valittu fiksusti: mennessä vastatuulta ja takaisin leppoisasti myötäisessä. Pääsi oikein nauttimaan istuen ja maatenkin ‘melomisesta’ (tuulihan sitä venhoa kuljetti).

Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen pääsin vielä puusaunaan ja heitin talviturkinkin (jo oli aikakin!). Olipa ihana retki ja lepohetki, ja tuli niin tarpeeseen!

Kiitokset Päiville muutamien valokuvien ottamisesta ja jakoon antamisesta: monenlaista hyvää hetkeä minulla laudan päällä. (neljä ekaa kakkossetissä ja pääkuva).

Esterata Lohjalla

Tänään menimme Päivin kanssa Lohjalle suppaamaan. Reitti oli suurinpiirtein (joki tuntuu vaihtavan nimeä aika tiheästi ja vaihtelee eri kartoissakin): Häntäjoki-Sitarlanjoki-Musterpyynjärvi-Nummenjoki-Härkäjoki-Koisjärvi, ja takaisin. Huolehdimme turvavälistä ja mukana oli myös käsidesiä evästaukoa varten.

Alkupätkä oli leveää rauhallista jokea, sitten tuli tuulinen järvi, jonka jälkeen oli hilpeä esterataosuus, jossa kaipasi sahaa ja kirvestä. Koisjärvi on umpeenkasvanut lintuparatiisi, jonne emme enempää edenneet vaan jätimme linnut rauhassa pesimään. Reitti oli siis hyvin monipuolinen ja hauska, nopeaksi etenemistä ei kyllä voi kutsua.

Lähtöpaikka oli erinomainen, levennys sillankupeessa Häntäjoen vieressä.

Rauhallinen alku

Esterata

Umpeenkasvanut lintujärvi

Kiitokset Päivi Pälvimäki kahdesta alla olevasta kuvasta (kaksi ja kolme).

Iloista loiskintaa Lohjalla

Uimalla yli ry  järjesti heinäkuun viimeisenä lauantaina Aurlahden vesiliikuntapäivän.  Siellä oli mahdollisuus kenen tahansa käydä kokeilemassa erilaisia vesiharrastuksia mm. melontaa, soutua, avovesiuintia, purjehdusta ja SUP -lautailua.  SUP -ystäväni Päivi pyysi minua kaveriksi  SUP -lautailupisteelle.  Ajankohta oli sopiva, joten lähdin mielelläni.  Meillä kävi päivän aikana 120 monenikäistä suppailukokeilijaa.  Kokeilijat olivat iloisia ja innokkaita. Muutama tuli päivän aikana uudestaankin.

Itselle päivä oli työteliäs päivä, mutta oikein mukava sellainen.  On oikein antoisaa nähdä iloisia ilmeitä ja innostunutta ‘vahingossa’ veteen kaatuilua, kyllä lapset osaavat iloita vesileikeistä. Tai huomata, kun pientä poikaa jännittää aluksi aivan hurjasti ja on vieressä autettava.  Ja sitten puolen tunnin jälkeen kysyy, että saako tulla vielä uudestaan. Ja hän tulee, ja isäkin nyt mukana. Ja melontahan sujuu oikein rohkeasti ja mukavasti ja haluaa nousta seisomaankin.  Joka myös onnistuu mainiosti,  vaikka tuuli on noussutkin aamuisesta kerrasta.  Lapset ovat niin nopeita oppijoita. Tai kun toisella pienellä melojalla oli vaikeuksia edetä vastatuulessa, niin sitten laudat yhdessä tasatahtia etenimme. Ja varsinkin oli ihana nähdä äitejä ja isiä puuhastamassa yhdessä lasten kanssa vesillä.

Päivän aikana kuului ympärillä monet kerrat minne pisteelle oli matka seuraavaksi.  Kiitokset minunkin puolestani järjestäjille ja kaikille talkoolaisille.  Teitte/teimme iloisen päivän monelle!

P.S. SUP -laudasta on moneksi, näppärä käyttää myös uinnin varmistuksessa, kuten parista kuvasta näkyy.