Remote Race aamiaisella

Tässä koko kesän ollut mielessä lähteä tekemään 1 km tulos FSSF SUP Remote Race 2020:een. Tänä aamuna olosuhteet olivat kaikin tavoin täydelliset, joten klo 6.30 lauta kainaloon, eikun pyörille ja Matinkylän rantaan.

‘Lähtö tuosta pömpelin vierestä, kohti tuota merimerkkiä tuolla ja kun kellossa 0,50 km niin kännös ja takaisin lähtöpisteeseen’, siinäpä kisataktiikka.

Ja sillä mentiin, sujuva eteneminen, mahtavan rauhallinen huopaamiskäännös (ei sentään kahvittelua siinä, joka oli jossain versiossa ajatus) ja puhkulla takaisin. Ja alitin 10 minuuttia, jonka ajattelin olevan ihan mahdollinen tulos. Mahtava fiilis, eka kerta ja heti tuli PB.

Heinäkuun loppuun on aikaa tehdä näitä Remote Race 2020 tuloksia, käykääpä tekemässä, voittajafiilis taattu!

Aamu oli hienon aurinkoinen ja tyyni. Olin pakannut aamiaiseksi mukaan croissantin brie-juustolla ja kirsikkahillolla sekä juomaksi appelsiinimehua. Menin nauttimaan ansaitun aamiaisen Ison Vasikkasaaren uimarannalle. Kylläpä maistuikin hyvälle! Fiilis ja keli olivat niin upeat, että meloin vielä tunnin verran kierrellen lähisaaria.

Tuulessa Lohjalla

Päivin kanssa tehtiin keskiviikkoaamuun treffit Lohjanjärven rantaan ajatuksena mennä sinne suppaamaan. Tuulta oli luvattu sellaiset 5 m/s ja iltapäivällä piti nousta siitäkin. Vaahtopäät olivat sellaiset, että päätettiin vaihtaa paikkaa, ja löydettiinkin oikein kiva reitti Maikkalanselkää Väänteenjoen sululle. Kyllä sielläkin tuuli, ja oikein kunnolla, tuuli oli kuitenkin joko myötäistä tai vastaista niin mikäs siinä oli meloessa.

Pari taukoakin pidettiin: eväät syötiin sululla ja sadetta pidettiin Kisakalliossa juoden oikein kahvit herkuilla kahviossa. Matkaa tuli reilut kymmenen kilometriä, ja voimatreeniä oikein kunnolla. Joku kerta pitää jatkaa eteenpäin sululta, sielläkin varmasti hienot maisemat (ja kahvila).

Järvellä (Maikkalanselkä)

Joella (Väänteenjoki)

Majavaa metsästämässä

Ystävälläni Tarjalla ja hänen perheellään on mökki Mikkelissä ja olen muutaman kerran kuunnellut lumoutuneena hänen tarinoitaan kohtaamisista majavien kanssa. Joten kun tuli mahdollisuus pistäytyä heidän mökillään, niin oli täysin selvä, että lauta lähtee mukaan ja majavan näkemistä tavoitellaan.

Oli hieno kahden päivän retki. Järvi mitä kaunein, ja täynnä erikoisia kiviä ja kalliota. Teimme kaksi suppia: ensimmäisenä iltana kiersimme koko järven huolella, ja seuravana aamuna peilityynessä järvessä pienen aamusupin lähisaaren ympäri. Lisäksi kävimme läheisellä luonnonsuojelualueella kiipeämässä Neitvuorelle, oli komeat näkymät.

Majavan pesä löytyi helposti, en ole ennen nähnyt, on se hieno! Majavia ei tällä kertaa näkynyt. Sorsat sitä vastoin olivat kovin tuttavallisia, ne myös ihastuivat SUP-lautaan kovin, siinä oli hyvä koko pesueen ottaa nokkaunet. Tykkäsivät myös mustikoista, joten lopputuloksena oli laudanpesua ajateltua enemmän.

Oli kyllä erityisen mukava mökkireissu, lomaa parhaimmillaan.

Järven ympäri

Sorsan elämää

Tyyni aamu

Neitvuori

Retki Hommanäsiin (Porvoo)

Kaunis, mutta tuulinen perjantai. Katsomme Ninan ja Saran kanssa etelään Porvoon Hamarin venesatamassa ja tulemme siihen tulokseen, että siihen suuntaan on kova vastatuuli ja vaahtopäät, joten ajateltu reitti menee uusiksi. Onneksi Hommanäsiin pääsee myös kiertämällä Kråkö pohjoispuolelta ja sen jälkeen pääsee saaren suojassa etenemään. Eli suuntammekin ensin pohjoiseen mennäksemme etelään. Matkaan tulee näin enemmän kilometrejä, mutta meno on huomattavasti mukavampaa, ja takaisin tulimme sitten Kråkön toiselta puolelta, jossa olikin mainiot maisemat ja loppumatkan sitten kiva myötätuuli takaisin satamaan.

Kråkön päässä meloimme Fladanin (ruopattu kanaali) toiseen päähän, jossa sijaitsee Hommanäsin merikartano ja kahvila. Söimme siellä ihanat kylmäsavulohisalaatit ja nautimme myös kahvit herkuilla. Salaatti oli sekä upeannäköinen että maukas, nam.

Retkelle kertyi kilometrejä 21, ja se on reippaasti itselle tämän kesän ennätyslukema. Ja sen kyllä huomasi loppumatkan verkkaisesta etenemisestä, mutta mikäs oli rauhallisesti edetessä ja nauttiessa todella kauniista maisemista.

Kråkön ympäristö

Fladan

Merikahvila, Hommanäs

Takaisin Kråköön eteläpuolta

Pikku-Punelia ja Marskin maja

Sarja ‘ainakin kerran kesässä’ jatkuu. Ainakin kerran kesässä pitää käydä Jalo-SUPin retkellä jo senkin takia, että siellä on parhaat eväät ja/tai ruokapaikat. Ja piti tänäänkin paikkansa: söimme herkulliset vohvelit Marskin majan ravintolassa. Tarjolla oli sekä makeita ja suolaisia vohveleita, leidit valitsivat makeat herkut ja Teppo suolaisen vohvelin, joka oli (hänen sanojaan lainaten) kyllä miehekäs, siinä riitti näköä ja kokoa, eikä makeat jääneet kyllä yhtään varjoon.

Pikku-Punelia oli miellyttävä meloa, pikkasen tuulta ja kauniita maisemia. Välillä vähän satoi, mutta pahin kuuro sattui sopivasti vohvelitauolle, joten eipä haitannut mitään.

Pikku-Punelialla (ekakuva kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin maja ja ravintola (kuva kolme kuvaaja Tiina Kassari)

Marskin majan Lauri piti meille pienen, mielenkiintoisen esityksen majan historiasta. Komeita olivat puupenkit.

Jalo-lautta

Lopuksi Tiina vielä esitteli meille Jalo-lauttaa, kyllä tuolla olisi mukava saunailtaa viettää.

Iloinen seurue

Kiitos Tiina superkivasta retkestä ja Liina ja Teppo mukavasta seurasta!

P.S. Allani oli tällä retkellä Red Paddle Voyager 13’2” & 30. Halusin nimenomaan kokeilla tätä pitkää retkilautaa. Tänään oli helpot olosuhteet, ja lauta kulki kevyesti ja vakaasti. Laudalle mahtuu hyvin tavaraa, lisäksi sekä edessä että takana on verkot tavaroiden kiinnitystä varten.

XLIII Gullö runt 2020

Tänään melottiin 43. Kanotklubben Wågenin järjestämä Gullö runt -tapahtuma. Tarkoitus oli osallistua SUP 8 km retkisarjaan, mutta ilmoittautuneita oli vain kolme henkilöä niin sitä ei virallisesti järjestetty. Mutta mehän mentiin silti! Kiitokset seurasta Eeva ja Kiira! Aaltoja, tuulta ja aurinkoa riitti, oli hauskaa, kannatti mennä. Ja maisemat olivat upeita.

Kiitokset Eeva Haartio kuvista 3 ja 4 ja Mari Pylväläinen iloisesta ryhmäkuvasta.

Vesillä

Tammisaaressa

Juhannus Ruunaalla

Juhannussuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan! Ruunaan retkeilyalue Pohjois-Karjalassa oli aivan uskomattoman hieno suppauskohde! Rakkauteni virtaavaan veteen vain kasvoi (valkoisista kuohuista pysyn vieläkin poissa), ylävirtaan kunnon työskentely ja alavirtaan vauhdikkaampi sujuttelu on vaan niin ihanaa, haastavaa ja palkitsevaa. Tällaisia kohteita täytyy käydä lisää (ja ottaa käyttöön vyötärölle kiinnitettävä karkuremmi).

Päivä 1: Perjantai-ilta (juhannusaatto)

Saavuimme illan suussa Ruunaalle. Pitkä ajomatka meni taitavan kuskin kyydissä mukavasti, ja energiaa riitti ruoan jälkeen pienelle reippaalle iltakävelylle tutkimaan paikkoja. (Reippautta lisäsi seurastamme innostunut hyttyslauma). Lähdimme tutkimaan maitse suuntaa, jonnepäin oli ajatus lähteä aamulla melomaan. Kävelyretken maisemat olivat kauniit, varsinkin päätepiste Miikkulanpuron ja Lieksanjoen seutu. Kävimme myös ihastelemassa Neitikoskea ja siellä temppuilevia koskimelojia. Ja olihan rantasaunalla kokkokin toki. Illan kruunasi (no ei todellakaan) laudan pumppaus, joka piti tehdä tällä kertaa käsin (&%¤¤¤%&#), joo ei ole minun juttu.

2.päivä: Lauantai (juhannuspäivä)

Aamulla valmiiksi pumpattu lauta kainaloon ja kävely mäki alas rantaan. Reittisuunnitelma oli meloa pari tuntia ylävirtaan ja sitten sieltä takaisin mukavaa kyytiä. Kävimme hetken kuikuilemassa pääsisikö pienestä Ämmäkoskesta vastavirtaan ylös, kun jotkut koskimelojat näyttivät siitä itsensä kampeavan ylöspäinkin, mutta päätin sääliä sekä evää että melaa ja jätin kokeilematta. Joten seurasi pieni kantomatka kosken kuohujen toiselle puolelle, jossa taas laudan päälle je eteenpäin. Pienen tovin melottuamme huomasimme tulevamme voimakkaaseen virtapaikkaan, mutta ei mitään kuohua kuitenkaan, lisäksi oli kyllä varsin kohtuullinen vastatuuli (4 m/s). No tiukka ote melasta ja reipasta tehokasta melotaa sitten vaan. Tovin kuluttua huomasi, että vaikka mela käy ja energiaa kuluu, niin maisema ei vaan vaihdu :D. Paikallaanhan siinä meloi.

Okei kokeillaanpa ohittaa tämä kurvi tuosta metsikön poikki. Ja löytyihän siitä pöpelikön läpi reitti, ja siellähän takana oli ihan virallinen P-paikka ja venesatama. Tästäpä lähtevät muutkin järvelle & joelle. Siitä sitten uudelleen veteen. Nyt matka jatkuikin mukavissa merkeissä ja kauniissa maisemissa usean kilometrin matkan. Vastaan tulivat muuten backtrack-kanootilla Caj ja Katja Koskinen, jotka laskivat Neitikosken tuolla menopelillä.

Takaisinpäin tullessa hauskin kohta oli ehdottomasti tuo kovan virtauspaikan ylittäminen, siinä oli toisessa reunassa paljon kivikkoa ja toisessa reunassa olisi voinut ajatua itse koskeen, niin tulin siitä reippaasti läpi ja hyvinhän se meni, hymyilytti hyvin.

Iltalenkkinä teimme vielä kävelyretken toiseen suuntaan, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus tehdä pieni melonta siihen suuntaan ennen kotiinlähtöä. Siellä kohtasimme hauskan venelossin.

3.päivä: Sunnuntai

Reippaana ylös, majan siivous ja tyhjennys, auton pakkaus ja melomaan. Tiedossa oli ettei kilometrejä tulisi paljon, mutta ei ollut tiedossa miten hauskaa kosken alapuolen virrassa ja pienissä kuohuissa olikaan meloa. Joten leikiksi meni ja hauskaa oli. Nähtiin (ja kuultiin) myös kun lomailijoita ajettiin moottoriveneellä koskesta alas ja pörisytettiin myös ylöspäin, muttei ne siitä kyllä ylös päässet. Tuntui heilläkin olevan hauskaa.

Koskea päin!

Ehkä sivuun kuitenkin 🙂

Kiitokset Maijalle matka- ja SUP-seurasta, ja siskolleen Pauliinalle ja hänen perheelleen majapaikasta ja myös paljosta koskimelontatiedosta, oli hauskan lisäksi sekä opettava että innostava juhannus!

Haukkalammella: Punarinnankierros

SUP-kauteni taitaa olla tältä vuodelta ohi, pakkasia luvassa ensi viikolle nyt ainakin. Haukkalammella suppaus on jäänyt tekemättä, mutta siellä on mukavia kävelyreittejä niin päätin lähteä sinne sitten tänään jalan. Somia pikkulampia siellä oli ja mikä parasta ihania solisevia puroja!

Haukalammen retkeilyalue

Valklampi

Mustalampi

Haukkalampi

SM-kisat

SUP-lautailun SM-kilpailut käytiin viikonloppuna Natura Vivalla, Vuosaaren Melontakeskuksessa. Tänään pääsin itsekin paikalle, ihan vaan turistina. Oli hauskaa, nautin leppoisasta tunnelmasta (vaikka SM-kisat!), mukavien ihmisten seurasta ja tietysti kiihkeästä kisasta. Tänään oli lajeina 200m Sprint ja Technical Race -sarjat, näitä en ollutkaan aikaisemin nähnyt, joten oli todella mielenkiintoista seurailla mitä tapahtuu. Technical Racessa tiukat käännökset tekivät seuraamisen jännittäväksi, ja luovat myös kisaajille kutkuttavia hetkiä. Kovaa hommaa tuo kisaaminen, onnittelut mahtavista suorituksista kaikille kisaan osallistuneille!

Vuosaaren Melontakeskus oli mainio paikka tapahtumalle. Sopiva merenlahti, hyvä kahvio ja muut tilat, katsojiakin löytyi paikalle ja lähistöllä myös kelpo lounaspaikka, Ravintola Maininki, niin ja riittävästi parkkipaikkoja.

Molempina päivinä oli tarjolla myös Jari Laineen pitämä Melontatekniikkaklinikka. Jari vetikin lyhyessä ajassa mahtavan tietopaketin, jonka jälkeen pääsi kokeilemaan juuri opittuja asioita laudan päälle.

Kiitokset kaikille järjestäjille, oli hieno päivä!

Loviisa

Twitterissä puhuttiin kukkujuomasta, jota saa uimarannan kesäkioskista Loviisassa. Mustaviinimarjaa, raparperia, minttua ja mahlaa, kuulosti niin hyvälle, että pitihän sitä lähteä maistamaan. Toki, jos kerran uimarannalla, niin lauta pakattiin autoon mukaan.

Leenan salainen resepti toimii, oli tosihyvää juomaa. Suosittelen!

Eikä hullumpi ollut SUP-retkikään: meriosuuden jälkeen päädyin mahtavaan ruovikkoalueeseen, johon mökkiläiset ovat ruopanneet veneille kulku-urat, mukava niistä oli sujutella laudallakin. Vesilinnut tuntuivat tykkäävän myös paikasta.

En ollut aikaisemmin käynyt Loviisassa, joten piipahdin myös ihastelemassa suola-aittoja ja somia rakennuksia.

Merellä

Kukkujuoma ja muutakin

Loviisaa