XLIII Gullö runt 2020

Tänään melottiin 43. Kanotklubben Wågenin järjestämä Gullö runt -tapahtuma. Tarkoitus oli osallistua SUP 8 km retkisarjaan, mutta ilmoittautuneita oli vain kolme henkilöä niin sitä ei virallisesti järjestetty. Mutta mehän mentiin silti! Kiitokset seurasta Eeva ja Kiira! Aaltoja, tuulta ja aurinkoa riitti, oli hauskaa, kannatti mennä. Ja maisemat olivat upeita.

Kiitokset Eeva Haartio kuvista 3 ja 4 ja Mari Pylväläinen iloisesta ryhmäkuvasta.

Vesillä

Tammisaaressa

Juhannus Ruunaalla

Juhannussuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan! Ruunaan retkeilyalue Pohjois-Karjalassa oli aivan uskomattoman hieno suppauskohde! Rakkauteni virtaavaan veteen vain kasvoi (valkoisista kuohuista pysyn vieläkin poissa), ylävirtaan kunnon työskentely ja alavirtaan vauhdikkaampi sujuttelu on vaan niin ihanaa, haastavaa ja palkitsevaa. Tällaisia kohteita täytyy käydä lisää (ja ottaa käyttöön vyötärölle kiinnitettävä karkuremmi).

Päivä 1: Perjantai-ilta (juhannusaatto)

Saavuimme illan suussa Ruunaalle. Pitkä ajomatka meni taitavan kuskin kyydissä mukavasti, ja energiaa riitti ruoan jälkeen pienelle reippaalle iltakävelylle tutkimaan paikkoja. (Reippautta lisäsi seurastamme innostunut hyttyslauma). Lähdimme tutkimaan maitse suuntaa, jonnepäin oli ajatus lähteä aamulla melomaan. Kävelyretken maisemat olivat kauniit, varsinkin päätepiste Miikkulanpuron ja Lieksanjoen seutu. Kävimme myös ihastelemassa Neitikoskea ja siellä temppuilevia koskimelojia. Ja olihan rantasaunalla kokkokin toki. Illan kruunasi (no ei todellakaan) laudan pumppaus, joka piti tehdä tällä kertaa käsin (&%¤¤¤%&#), joo ei ole minun juttu.

2.päivä: Lauantai (juhannuspäivä)

Aamulla valmiiksi pumpattu lauta kainaloon ja kävely mäki alas rantaan. Reittisuunnitelma oli meloa pari tuntia ylävirtaan ja sitten sieltä takaisin mukavaa kyytiä. Kävimme hetken kuikuilemassa pääsisikö pienestä Ämmäkoskesta vastavirtaan ylös, kun jotkut koskimelojat näyttivät siitä itsensä kampeavan ylöspäinkin, mutta päätin sääliä sekä evää että melaa ja jätin kokeilematta. Joten seurasi pieni kantomatka kosken kuohujen toiselle puolelle, jossa taas laudan päälle je eteenpäin. Pienen tovin melottuamme huomasimme tulevamme voimakkaaseen virtapaikkaan, mutta ei mitään kuohua kuitenkaan, lisäksi oli kyllä varsin kohtuullinen vastatuuli (4 m/s). No tiukka ote melasta ja reipasta tehokasta melotaa sitten vaan. Tovin kuluttua huomasi, että vaikka mela käy ja energiaa kuluu, niin maisema ei vaan vaihdu :D. Paikallaanhan siinä meloi.

Okei kokeillaanpa ohittaa tämä kurvi tuosta metsikön poikki. Ja löytyihän siitä pöpelikön läpi reitti, ja siellähän takana oli ihan virallinen P-paikka ja venesatama. Tästäpä lähtevät muutkin järvelle & joelle. Siitä sitten uudelleen veteen. Nyt matka jatkuikin mukavissa merkeissä ja kauniissa maisemissa usean kilometrin matkan. Vastaan tulivat muuten backtrack-kanootilla Caj ja Katja Koskinen, jotka laskivat Neitikosken tuolla menopelillä.

Takaisinpäin tullessa hauskin kohta oli ehdottomasti tuo kovan virtauspaikan ylittäminen, siinä oli toisessa reunassa paljon kivikkoa ja toisessa reunassa olisi voinut ajatua itse koskeen, niin tulin siitä reippaasti läpi ja hyvinhän se meni, hymyilytti hyvin.

Iltalenkkinä teimme vielä kävelyretken toiseen suuntaan, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus tehdä pieni melonta siihen suuntaan ennen kotiinlähtöä. Siellä kohtasimme hauskan venelossin.

3.päivä: Sunnuntai

Reippaana ylös, majan siivous ja tyhjennys, auton pakkaus ja melomaan. Tiedossa oli ettei kilometrejä tulisi paljon, mutta ei ollut tiedossa miten hauskaa kosken alapuolen virrassa ja pienissä kuohuissa olikaan meloa. Joten leikiksi meni ja hauskaa oli. Nähtiin (ja kuultiin) myös kun lomailijoita ajettiin moottoriveneellä koskesta alas ja pörisytettiin myös ylöspäin, muttei ne siitä kyllä ylös päässet. Tuntui heilläkin olevan hauskaa.

Koskea päin!

Ehkä sivuun kuitenkin 🙂

Kiitokset Maijalle matka- ja SUP-seurasta, ja siskolleen Pauliinalle ja hänen perheelleen majapaikasta ja myös paljosta koskimelontatiedosta, oli hauskan lisäksi sekä opettava että innostava juhannus!

Haukkalammella: Punarinnankierros

SUP-kauteni taitaa olla tältä vuodelta ohi, pakkasia luvassa ensi viikolle nyt ainakin. Haukkalammella suppaus on jäänyt tekemättä, mutta siellä on mukavia kävelyreittejä niin päätin lähteä sinne sitten tänään jalan. Somia pikkulampia siellä oli ja mikä parasta ihania solisevia puroja!

Haukalammen retkeilyalue

Valklampi

Mustalampi

Haukkalampi

SM-kisat

SUP-lautailun SM-kilpailut käytiin viikonloppuna Natura Vivalla, Vuosaaren Melontakeskuksessa. Tänään pääsin itsekin paikalle, ihan vaan turistina. Oli hauskaa, nautin leppoisasta tunnelmasta (vaikka SM-kisat!), mukavien ihmisten seurasta ja tietysti kiihkeästä kisasta. Tänään oli lajeina 200m Sprint ja Technical Race -sarjat, näitä en ollutkaan aikaisemin nähnyt, joten oli todella mielenkiintoista seurailla mitä tapahtuu. Technical Racessa tiukat käännökset tekivät seuraamisen jännittäväksi, ja luovat myös kisaajille kutkuttavia hetkiä. Kovaa hommaa tuo kisaaminen, onnittelut mahtavista suorituksista kaikille kisaan osallistuneille!

Vuosaaren Melontakeskus oli mainio paikka tapahtumalle. Sopiva merenlahti, hyvä kahvio ja muut tilat, katsojiakin löytyi paikalle ja lähistöllä myös kelpo lounaspaikka, Ravintola Maininki, niin ja riittävästi parkkipaikkoja.

Molempina päivinä oli tarjolla myös Jari Laineen pitämä Melontatekniikkaklinikka. Jari vetikin lyhyessä ajassa mahtavan tietopaketin, jonka jälkeen pääsi kokeilemaan juuri opittuja asioita laudan päälle.

Kiitokset kaikille järjestäjille, oli hieno päivä!

Loviisa

Twitterissä puhuttiin kukkujuomasta, jota saa uimarannan kesäkioskista Loviisassa. Mustaviinimarjaa, raparperia, minttua ja mahlaa, kuulosti niin hyvälle, että pitihän sitä lähteä maistamaan. Toki, jos kerran uimarannalla, niin lauta pakattiin autoon mukaan.

Leenan salainen resepti toimii, oli tosihyvää juomaa. Suosittelen!

Eikä hullumpi ollut SUP-retkikään: meriosuuden jälkeen päädyin mahtavaan ruovikkoalueeseen, johon mökkiläiset ovat ruopanneet veneille kulku-urat, mukava niistä oli sujutella laudallakin. Vesilinnut tuntuivat tykkäävän myös paikasta.

En ollut aikaisemmin käynyt Loviisassa, joten piipahdin myös ihastelemassa suola-aittoja ja somia rakennuksia.

Merellä

Kukkujuoma ja muutakin

Loviisaa

Yksi unelma toteutui

Toiveissa ollut pari kesää mennä suppaamaan Espoon ja Kirkkonummen välisellä merialueella olevan Pentalan saaren sisäjärveen. Tänään se tapahtui. Ja mikä seikkailu se olikin, yhteensä viisi tuntia retkellä, melontaa merellä ja järvellä, laudan kantoa saaressa, museoalueeseen tutustumista ja myös huilihetki kahvilassa. Hieno paikka tuo Pentala! Sinne pääsee myös saaristoveneellä, (edestakainen hinta 12€) eli ihan pakko ei ole supata, mutta superhauskaahan se on.

Kiitokset Päivi Pälvimäelle seurasta, hyvistä reittivalinnoista ja Pentalanjärven valokuvista, joissa olen onnellisena laudalla sekä kuvasta, jossa fiilistelen upean ranta-aitan edessä. Samoin kiitokset Toni Sudelle, joka vinkkasi erinomaisen lähtöpaikan!

Merellä

Järvellä

Maalla

Reitit

Dubrovnik (Kroatia)

Viikko tyttären kanssa Dubrovnikissa.  On nätti kaupunki! Mutta oli kyllä kuumaa. Teimme turistijuttuja: retki Lokrum -saareen, vanhassa kaupungissa kävelyä, myös muurikierros, uimme, kävimme melomassa ja söimme hyvin.

Melomassa

 

Kaupunkikuvia

Lokrum

Ruokaa ja juomaa

Tampereviikonloppu, osa 3: Viikinsaaren brunssi

Sunnuntaina päädyin viimein Tampereelle.  Alkuperäinen ajatus oli lähteä Suppaa Tampereen järjestämälle retkelle Pyhäjärven Viikinsaareen, mutta retki peruttiin vähäisen osaanottajamäärän vuoksi.  Tämä oli jo toinen kerta, kun sattui peruutus kohdalle Tampereella.  Hei Tamperelaiset, suppaaminen on kivaa seurassa, lähtekää retkille!

Paikka on kuitenkin tuttu Katjalle, niin päätimme lähteä Viikinsaareen brunssille ihan omatoimisesti.  Ja hyvä niin,  melontaretki oli mukava, ja brunssi loistava.  Suosittelen!

Tampereviikonloppu, osa 2: Riippusiltojen lenkki

Höytämönjärven supin jälkeen Katja ehdotti, että käydäänkö Valkeakoskella kävelemässä Riippusiltojem lenkki.  Kuulosti mielenkiintoiselle, siltoja ja vettä, no mikä ettei, joten sinne siis.  Tampereviikonlopun seuraavakaan kohde ei siis ollut Tampere, vaan itsellekin yllätykseksi Valkeakoski.

Mutta kyllä kannatti, aivan upea reitti! Miksi en ole kuullutkaan tällaisesta? Tuo kierros kannattaa käydä kävelemässä, jos vain lähimaisemissa liikkeellä.  Reittin pituus 3,3 kilometriä ja avain upeita siltoja neljä kappaletta ja kauniita vesimaisemia.  Katsokaapa vaikka.

Sillat

 

Näkymiä

Ruokaherkku

Suppauksen ja kävelyn jälkeen olikin jo nälkä.  Ja minkä helmen löysimmekään Valkeakoskelta, Ravintola Stella, Italialaisia makuja.  Pollo & gorgonzola gremolata -perunoilla oli erinomaista!

Yöpyminen

Enkä päässyt edes yöpymään Tampereelle, koska Popedan konsertti oli täyttänyt hotellit siellä.  Onneksi löytyi majapaikka Ilolan Maatilamatkailu -paikasta. Pääsi sitten tapaamaan muutamia kotieläimiä, Pipsa -koira on varsinainen sydäntenmurskaaja :).

Vapaapäivän lähiretki

Vapaapäivä. Joten pitempi retki mielessä, mutta lähiretki tällä kertaa. Varasin laudan kolmeksi tunniksi, ajatuksella tehdä ympyräreitti Kalastajatorpalta Seurasaaren vierestä Mustasaareen ja sieltä sopivasti takaisin. Siitä tulikin aika hieno isoympyrä, 9,36 km, yksi vesitauko pikkuisessa saaressa (15min) ja lounastauko Mustasaaressa (30 min).

Keli oli kuuma ja aurinkoinen, aika läkähdyttävää meloa, tuulta ei alkuun ollut ollenkaan, mutta onneksi sitäkin oli Seurasaaresta eteenpäin.  Vesi maistui. Yleensä minulle ei tapahdu mitään kommelluksia, mutta tänään oli vähän dramatiikkaakin.

  • Vesitauolla pikkusaaressa laitoin laudan nokan iso kiven päälle, ajatellen, tuosta ei kyllä lähde minnekään karkuun.  Sitten tulikin isompi laiva ja sen aallot: lauta nousi kiven päältä puoli metriä ilmaan ja laskeutui ei-takaisin-kiven-päälle. Kääk, perään! No kallio oli liukas veden ääressä, ja tein tyylikkään peppuplätsin kallionpäälle, auts! Sain laudan kiinni, mitä väliä muutamalla mustelmalla.
  • Ruhjeet eivät jääneet tähän. Lehtisaarta kiertäessäni nautiskelin menosta, enkä huomannut samean veden alla kivikkoa. Evä iski kiinni yhteen kivistä, mutta minä jatkoin matkaani: yks kaks ihmettelin painottomuutta keskellä lämmintä vihreyttä ja lautakin kellui ylläpuolellani, miten tässä nyt näin kävi. Takaisin laudalle ja vahinkotsekki. Käsivarressa ja polvessa naarmuja, lisäksi polvi tuntuu aralle, kylmää sitten kotona sille.
  • Jottei jännitystä olisi liian vähän, alitettuani Lehtisaaren sillan, huomasin edessä tummat pilvet ja kuulin jyrinää. Käännyin kohti Kalastajatorppaa, jolloin jyrinä oli vasemmalla, päälläni ei ollut pilviä.  Päätin meloa lähellä rantaa, jotta voin tarvittaessa mennä pikaisesti maihin, jos ukkonen ja salamointi alkaa tai lähenee.  Koko matkan kuului sieltä jyrinää, mutta onneksi ei tullut kohti, eikä salamoita näkynyt, ja pääsin ilman kolmatta taukoa lähtösatamaan.

Huolimatta näistä kolmesta pikkuvastoinkäymisestä, retki oli todella onnistunut! Hyvä pituus, paljon nähtävää ja kunnon tauotkin. Ei aina tarvitse ajaa kauas tehdäkseen kelpo sup -retken.

Seurasaari

Pikkusaari (Porsas?)

Mustasaari

Lehtisaari

3.8. 2018 Opit ja ajatukset eilisestä.  Tekevälle sattuu, mutta aina voi pohtia ja parantaa.

  • Jos aurinko paahtaa ja porottaa, pidä tauot varjossa. Niin itsestäänselvyys, mutta oli mukava kallio istuksia.
  • Jos jotain yllättävää sattuu, nopea reagointi hyvä, mutta voi olla silti aikaa miettiä sekuntti tai kaksi, mitä ja miten kannattaa toimia.
  • Kelluntaliivi oli hyvä, olisi voinut sattua ilman sitä kivikkoon kaatumisessa pahemminkin.