Ruskaa ja heijastuksia Siuntionjoella

Kuulas lokakuun lauantai Siuntionjoella. Ruskaa oli vielä ja joki niin tyyni, että värit ja varjot heijastuivat upeasti joen pintaan. Keli jo sen verran viileä, että varpaissa kylmä hieman tuntui. Sauna maistui melonnan päälle. Syksy on ihanaa aikaa laudan päällä nautiskelulle.

Ruskaa Toivanjoella

Kaipasin jo kovasti päästä pitkästä aikaa joelle melomaan. Päivi ehdotti Janakkalassa sijaitsevaa Toivanjokea, voisi olla sopiva kohde tuuliselle lauantaille. Ja niin se olikin, aivan ihana! Suojaisa, ei noussut juurikaan aaltoa vaikka tuuli ja tänään meitä suosi niin aurinko kuin alkava ruskakin. 15 kilometriä tuli melottua kauniissa kiemurtelevassa jokimaisemassa. Lintujakin nähtiin, useita harmaahaikaroita, silkkiuikku ja pääskysiä. Lisää ruskaretkiä suunnittelemaan!

Tuulessa Lohjalla

Päivin kanssa tehtiin keskiviikkoaamuun treffit Lohjanjärven rantaan ajatuksena mennä sinne suppaamaan. Tuulta oli luvattu sellaiset 5 m/s ja iltapäivällä piti nousta siitäkin. Vaahtopäät olivat sellaiset, että päätettiin vaihtaa paikkaa, ja löydettiinkin oikein kiva reitti Maikkalanselkää Väänteenjoen sululle. Kyllä sielläkin tuuli, ja oikein kunnolla, tuuli oli kuitenkin joko myötäistä tai vastaista niin mikäs siinä oli meloessa.

Pari taukoakin pidettiin: eväät syötiin sululla ja sadetta pidettiin Kisakalliossa juoden oikein kahvit herkuilla kahviossa. Matkaa tuli reilut kymmenen kilometriä, ja voimatreeniä oikein kunnolla. Joku kerta pitää jatkaa eteenpäin sululta, sielläkin varmasti hienot maisemat (ja kahvila).

Järvellä (Maikkalanselkä)

Joella (Väänteenjoki)

Juhannus Ruunaalla

Juhannussuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan! Ruunaan retkeilyalue Pohjois-Karjalassa oli aivan uskomattoman hieno suppauskohde! Rakkauteni virtaavaan veteen vain kasvoi (valkoisista kuohuista pysyn vieläkin poissa), ylävirtaan kunnon työskentely ja alavirtaan vauhdikkaampi sujuttelu on vaan niin ihanaa, haastavaa ja palkitsevaa. Tällaisia kohteita täytyy käydä lisää (ja ottaa käyttöön vyötärölle kiinnitettävä karkuremmi).

Päivä 1: Perjantai-ilta (juhannusaatto)

Saavuimme illan suussa Ruunaalle. Pitkä ajomatka meni taitavan kuskin kyydissä mukavasti, ja energiaa riitti ruoan jälkeen pienelle reippaalle iltakävelylle tutkimaan paikkoja. (Reippautta lisäsi seurastamme innostunut hyttyslauma). Lähdimme tutkimaan maitse suuntaa, jonnepäin oli ajatus lähteä aamulla melomaan. Kävelyretken maisemat olivat kauniit, varsinkin päätepiste Miikkulanpuron ja Lieksanjoen seutu. Kävimme myös ihastelemassa Neitikoskea ja siellä temppuilevia koskimelojia. Ja olihan rantasaunalla kokkokin toki. Illan kruunasi (no ei todellakaan) laudan pumppaus, joka piti tehdä tällä kertaa käsin (&%¤¤¤%&#), joo ei ole minun juttu.

2.päivä: Lauantai (juhannuspäivä)

Aamulla valmiiksi pumpattu lauta kainaloon ja kävely mäki alas rantaan. Reittisuunnitelma oli meloa pari tuntia ylävirtaan ja sitten sieltä takaisin mukavaa kyytiä. Kävimme hetken kuikuilemassa pääsisikö pienestä Ämmäkoskesta vastavirtaan ylös, kun jotkut koskimelojat näyttivät siitä itsensä kampeavan ylöspäinkin, mutta päätin sääliä sekä evää että melaa ja jätin kokeilematta. Joten seurasi pieni kantomatka kosken kuohujen toiselle puolelle, jossa taas laudan päälle je eteenpäin. Pienen tovin melottuamme huomasimme tulevamme voimakkaaseen virtapaikkaan, mutta ei mitään kuohua kuitenkaan, lisäksi oli kyllä varsin kohtuullinen vastatuuli (4 m/s). No tiukka ote melasta ja reipasta tehokasta melotaa sitten vaan. Tovin kuluttua huomasi, että vaikka mela käy ja energiaa kuluu, niin maisema ei vaan vaihdu :D. Paikallaanhan siinä meloi.

Okei kokeillaanpa ohittaa tämä kurvi tuosta metsikön poikki. Ja löytyihän siitä pöpelikön läpi reitti, ja siellähän takana oli ihan virallinen P-paikka ja venesatama. Tästäpä lähtevät muutkin järvelle & joelle. Siitä sitten uudelleen veteen. Nyt matka jatkuikin mukavissa merkeissä ja kauniissa maisemissa usean kilometrin matkan. Vastaan tulivat muuten backtrack-kanootilla Caj ja Katja Koskinen, jotka laskivat Neitikosken tuolla menopelillä.

Takaisinpäin tullessa hauskin kohta oli ehdottomasti tuo kovan virtauspaikan ylittäminen, siinä oli toisessa reunassa paljon kivikkoa ja toisessa reunassa olisi voinut ajatua itse koskeen, niin tulin siitä reippaasti läpi ja hyvinhän se meni, hymyilytti hyvin.

Iltalenkkinä teimme vielä kävelyretken toiseen suuntaan, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus tehdä pieni melonta siihen suuntaan ennen kotiinlähtöä. Siellä kohtasimme hauskan venelossin.

3.päivä: Sunnuntai

Reippaana ylös, majan siivous ja tyhjennys, auton pakkaus ja melomaan. Tiedossa oli ettei kilometrejä tulisi paljon, mutta ei ollut tiedossa miten hauskaa kosken alapuolen virrassa ja pienissä kuohuissa olikaan meloa. Joten leikiksi meni ja hauskaa oli. Nähtiin (ja kuultiin) myös kun lomailijoita ajettiin moottoriveneellä koskesta alas ja pörisytettiin myös ylöspäin, muttei ne siitä kyllä ylös päässet. Tuntui heilläkin olevan hauskaa.

Koskea päin!

Ehkä sivuun kuitenkin 🙂

Kiitokset Maijalle matka- ja SUP-seurasta, ja siskolleen Pauliinalle ja hänen perheelleen majapaikasta ja myös paljosta koskimelontatiedosta, oli hauskan lisäksi sekä opettava että innostava juhannus!

Sjundby-Siuntionjoki

Kaunis sunnuntaipäivä Siuntionjoella, suppiseurana Maija, jolla uusi tyylikäs Asenne-lauta (yllättäviä ongelmia kyllä ventiilin kanssa). Lähtöpaikkana koskipaikka ja komeat vanhat rakennukset. Varsinainen retki tehtiin yläjuoksun suuntaan Tjusträsket-järvelle. Pitihän sitä vähän kurkata myös alajuoksun puolelle, siellä ei nyt pitkälle päässyt ilman viidakkoveistä.

Esterata Lohjalla

Tänään menimme Päivin kanssa Lohjalle suppaamaan. Reitti oli suurinpiirtein (joki tuntuu vaihtavan nimeä aika tiheästi ja vaihtelee eri kartoissakin): Häntäjoki-Sitarlanjoki-Musterpyynjärvi-Nummenjoki-Härkäjoki-Koisjärvi, ja takaisin. Huolehdimme turvavälistä ja mukana oli myös käsidesiä evästaukoa varten.

Alkupätkä oli leveää rauhallista jokea, sitten tuli tuulinen järvi, jonka jälkeen oli hilpeä esterataosuus, jossa kaipasi sahaa ja kirvestä. Koisjärvi on umpeenkasvanut lintuparatiisi, jonne emme enempää edenneet vaan jätimme linnut rauhassa pesimään. Reitti oli siis hyvin monipuolinen ja hauska, nopeaksi etenemistä ei kyllä voi kutsua.

Lähtöpaikka oli erinomainen, levennys sillankupeessa Häntäjoen vieressä.

Rauhallinen alku

Esterata

Umpeenkasvanut lintujärvi

Kiitokset Päivi Pälvimäki kahdesta alla olevasta kuvasta (kaksi ja kolme).

Hirvi!

Kesäinen elokuun lauantai, ajatus lähteä lähimerialueelle aalloille. Kunnes viesti Päiviltä: “Lähdetkö Hämeeseen suppaamaan?” No tottakai, ilmatäytteinen lauta autoon ja menoksi. Kohde tällä kertaa järvet Alajärvi/Iso-Munakas/Pikku-Munakas, ja niihin liittyvät kolme joenpätkää. Matkaa kertyi kahdeksan kilometriä, kertoo paljon järvien koosta :). Hieno retki oli; varsinkin joenpätkät, joista viimeisin päätyi patoon Katiskoskella.

Tällä kertaa emme kuitenkaan nähneet hirveä uimassa, se olikin lapsi uimapatjalla :D.

Alajärvi

Ensimmäinen jokipätkä (nimetön)

Iso-Munakas

Välijoki

Pikku-Munakas

Jokilanjoki

Katiskosken patoalue

Porvoo joelta

Hieno retki Porvooseen: Porvoonjokea Kokonniemeltä ylävirtaan Suomenkylään saakka ja takaisin. Maisemat vaihtuivat venelaitureista, ravintolaveneistä ja joenvarren terasseista Vanhaan Porvoon ihaniin aittoihin ja rakennuksiin ja lopulta vihreään maaseutuun. Kylläpä yhdellä retkellä voi nähdä paljon kaunista!

Lähtöpaikka: Kokonniemi

Porvooseen

Jokea eteenpäin

Reitti 11,75 km

Brunbergin tehtaanmyymälä

Pitihän sitä suukkoja käydä ostamassa, kun kerran Porvoossa ollaan.

Vappusuppi Paimionjoella

Suunnitelma oli viedä toinen auto alajuoksulle ja toisella autolla etsiä hyvä paikka mennä jokeen ylempänä, ja sitten meloa ensin ylävirtaan jonkin aikaa ja sitten lasketella autolle alajuoksulla. Samalla saada kasaan mukavasti kilometrejä, reippaasti yli kymmenen.

Tuo oli siis suunnitelma. Autoille löytyi kyllä hyvät paikat: ensimmäinen 110-tien viereen ja toinen Jokipuistoon Paimion keskustaan. Mainio lähtöpaikka muuten. Sitten kohti ylävirtaa. Muutama kymmenen metriä menikin kivasti, sitten huomattiin, että vettä on vain lavan verran. Pikapikaa polvilleen ja samassa olikin ensimmäinen lauta kiinni, ja samantien toinen. Oli sekä matalaa että kiviä, niihinhän evä sitten nappaa.

Eihän sitä nyt heti luovuteta. Jatkettiin ehkä reilu kilsa istualtaan, kunnes totesimme, että vaikka kivaahan tämäkin on, niin tekisi kuitenkin mieli seisaaltaan pystyä menemään. Joten käännös ja toiseen suuntaan. Lähtöpaikkamme jälkeen olikin mukavasti vettä, ja tuulta.

Tuulta oli niin reippaasti, että ei seisaaltaan oikeastaan päässyt eteenpäin. Aalto ei ollut paha, mutta tuulenvastus kyllä. Menimme aikamme ja sitten laskettelimme vauhdilla takaisin lähtöpaikkaan. Kilsoja koko reissussa kertyi 3,11 vaikka aikaa kului 1 tunti 20 min :D.

Mukava reissu oli kuitenkin, ja jotain kait tästäkin oppi.

RuskaSUP Siuntionjoella

TwentyKnots -suppaajat lähtivät lauantaiaamuna Siuntionjolle tarkoituksena ihastella ja kuvata ruskaa.  Ja löytyihän sitä! Sää oli pilvinen, mutta lämmin, märkäpuku varoiksi päälle.  Lähtöpaikka oli Siuntionkoski, ja suuntasimme ensin ylävirtaan.  Suunta oli kaikille uusi, vettä riitti niin laudan alla kuin sivuillakin, oli oikein hyvä meloa Tjusträsket -järvelle saakka.  Siellä söimme eväät ihastellen näkymiä.  Sitten palasimme koskelle ja kannoimme laudat sen toiselle puolelle ja jatkoimme nyt alajuoksulle päin.

Tällä suunnalla näkymät olivat aivan satumaiset! Värikkäitä puita, kultaisia lehtiä satoi ympärillä ja kellui vedessä, puiden rungot tavoittelivat vettä kehystäen joen.  Runkoja ja oksia oli vedessäkin paljon, joka teki hieman haasteelliseksi meloa, tämä suunta menikin näkymää ihastellessa ja kuvia napsiessa. Oli hieno retki! Mikä mahtava syksy meillä onkaan.  Toivottavasti hyviä SUP-kelejä riittää vielä pitkään.

Lähtöpaikka, Siuntionkoski

Joella, ylävirtaan

Tjusträsket, taukopaikka

Kolmas kuva: Sara Sundell.

Joella, alavirtaan