Hirvi!

Kesäinen elokuun lauantai, ajatus lähteä lähimerialueelle aalloille. Kunnes viesti Päiviltä: “Lähdetkö Hämeeseen suppaamaan?” No tottakai, ilmatäytteinen lauta autoon ja menoksi. Kohde tällä kertaa järvet Alajärvi/Iso-Munakas/Pikku-Munakas, ja niihin liittyvät kolme joenpätkää. Matkaa kertyi kahdeksan kilometriä, kertoo paljon järvien koosta :). Hieno retki oli; varsinkin joenpätkät, joista viimeisin päätyi patoon Katiskoskella.

Tällä kertaa emme kuitenkaan nähneet hirveä uimassa, se olikin lapsi uimapatjalla :D.

Alajärvi

Ensimmäinen jokipätkä (nimetön)

Iso-Munakas

Välijoki

Pikku-Munakas

Jokilanjoki

Katiskosken patoalue

Porvoo joelta

Hieno retki Porvooseen: Porvoonjokea Kokonniemeltä ylävirtaan Suomenkylään saakka ja takaisin. Maisemat vaihtuivat venelaitureista, ravintolaveneistä ja joenvarren terasseista Vanhaan Porvoon ihaniin aittoihin ja rakennuksiin ja lopulta vihreään maaseutuun. Kylläpä yhdellä retkellä voi nähdä paljon kaunista!

Lähtöpaikka: Kokonniemi

Porvooseen

Jokea eteenpäin

Reitti 11,75 km

Brunbergin tehtaanmyymälä

Pitihän sitä suukkoja käydä ostamassa, kun kerran Porvoossa ollaan.

Vappusuppi Paimionjoella

Suunnitelma oli viedä toinen auto alajuoksulle ja toisella autolla etsiä hyvä paikka mennä jokeen ylempänä, ja sitten meloa ensin ylävirtaan jonkin aikaa ja sitten lasketella autolle alajuoksulla. Samalla saada kasaan mukavasti kilometrejä, reippaasti yli kymmenen.

Tuo oli siis suunnitelma. Autoille löytyi kyllä hyvät paikat: ensimmäinen 110-tien viereen ja toinen Jokipuistoon Paimion keskustaan. Mainio lähtöpaikka muuten. Sitten kohti ylävirtaa. Muutama kymmenen metriä menikin kivasti, sitten huomattiin, että vettä on vain lavan verran. Pikapikaa polvilleen ja samassa olikin ensimmäinen lauta kiinni, ja samantien toinen. Oli sekä matalaa että kiviä, niihinhän evä sitten nappaa.

Eihän sitä nyt heti luovuteta. Jatkettiin ehkä reilu kilsa istualtaan, kunnes totesimme, että vaikka kivaahan tämäkin on, niin tekisi kuitenkin mieli seisaaltaan pystyä menemään. Joten käännös ja toiseen suuntaan. Lähtöpaikkamme jälkeen olikin mukavasti vettä, ja tuulta.

Tuulta oli niin reippaasti, että ei seisaaltaan oikeastaan päässyt eteenpäin. Aalto ei ollut paha, mutta tuulenvastus kyllä. Menimme aikamme ja sitten laskettelimme vauhdilla takaisin lähtöpaikkaan. Kilsoja koko reissussa kertyi 3,11 vaikka aikaa kului 1 tunti 20 min :D.

Mukava reissu oli kuitenkin, ja jotain kait tästäkin oppi.

RuskaSUP Siuntionjoella

TwentyKnots -suppaajat lähtivät lauantaiaamuna Siuntionjolle tarkoituksena ihastella ja kuvata ruskaa.  Ja löytyihän sitä! Sää oli pilvinen, mutta lämmin, märkäpuku varoiksi päälle.  Lähtöpaikka oli Siuntionkoski, ja suuntasimme ensin ylävirtaan.  Suunta oli kaikille uusi, vettä riitti niin laudan alla kuin sivuillakin, oli oikein hyvä meloa Tjusträsket -järvelle saakka.  Siellä söimme eväät ihastellen näkymiä.  Sitten palasimme koskelle ja kannoimme laudat sen toiselle puolelle ja jatkoimme nyt alajuoksulle päin.

Tällä suunnalla näkymät olivat aivan satumaiset! Värikkäitä puita, kultaisia lehtiä satoi ympärillä ja kellui vedessä, puiden rungot tavoittelivat vettä kehystäen joen.  Runkoja ja oksia oli vedessäkin paljon, joka teki hieman haasteelliseksi meloa, tämä suunta menikin näkymää ihastellessa ja kuvia napsiessa. Oli hieno retki! Mikä mahtava syksy meillä onkaan.  Toivottavasti hyviä SUP-kelejä riittää vielä pitkään.

Lähtöpaikka, Siuntionkoski

Joella, ylävirtaan

Tjusträsket, taukopaikka

Kolmas kuva: Sara Sundell.

Joella, alavirtaan

 

 

 

Strömforsin ruukki

Lauantaiaamuna starttasi viisi TwentyKnots -SUPretkeilijää kohti Ruotsinpyhtäätä ja Strömforsin ruukkialuetta. Toiveena oli nähdä ruukki ja sitä ympäröivät vedet loistavissa ruskaväreissä. Oli ihastuttava syyssää, aurinko paistoi ja lämpöä oli sellaiset kymmenkunta astetta.

Ruukkialueella oli hiljaista, palvelut olivat kiinni, paitsi lounaspaikka ja ihmisiä liikkui hyvin harvakseltaan. Muutama koirankouluttaja kysyi tietä sisähallille, neuvoin minkä pystyin. Hiljaisuus ei estänyt näkemästä paikan kauneutta, todella viehättävä ruukkikylä!

Kuivapuvut ja märkkärit päälle ja laudoille. Tarkeni, oli jopa aluksi hieman kuuma. Siinä vaiheessa, kun oli kunnon vastatuuli niin asustus oli just sopiva. Ruska oli vasta aluillaan, jonkun päivän päästä voisi nähdä vielä loistavammat värit, mutta kaunista oli jo nyt.  Matkaa kertyi 13,81 km, ja oli supermukava retki!

 

Aurinkoa ja tuulta Porkkalanniemellä (Sperrings Sund -joki)

Tänään järjestettiin TwentyKnotsin kauden ensimmäinen SUP -retki.  Auli ja Petri ja melkein kymmenen muuta reipasta suppaajaa kokoontui sunnuntaiaamuna Kirkkonummen Maatilapuodille, jossa jaettiin toimintaohjeet autojen ja lautojen suhteen niin, että saimme kaiken tarvittavan niin retken alku- kuin loppupäähän.  Kaikki olikin suunniteltu oikein mainiosti, koska retki sujui vaivattomasti.  Kaukaisin suppaaja saapui peräti Tampereelta asti.  Olikin tosi kiva tavata Katja taas pitkän talven jälkeen.  Katjan kanssa tuli tehtyä viime kesänä yksi mainio jokiretki Tervakoskelta Hämeenlinnaan (Hiidenjoki).

Aurinko suorastaan helli meitä tänään koko matkan ajan, nyt oli kesäistä. Alkumatka oli leppoisaa fiilistelyä mutkittelevassa joessa.  Sitten saavuimme laajalle peltoaukeamalle, jossa oli sekä lintuja että lintubongaajia, ainakin yksi kurki nähtiin. Muita matkalla nähtyjä otuksia oli jänöjussi ja pari peuraa.

Sitten retken luonne muuttui.  Loppumatkan saimme tehdä kunnolla töitä napakkaa tuulta vasten.  Aaltoa se ei juuri nostanut, joten oli oikein mukavaa treeniä, ilman tasapainohaastetta. Olihan tämä ihan täydellinen SUP -retki.  Kiitos TwentyKnots taas kerran hyvästä retkestä! Ihanaa, kun on taas kesä.

Lähtö

Alkumatka

Peltoaukea

 

Tauko

Loppumatka

 

SUP -kausi 2018 avattu!

Eilen oli kevään lämpimin päivä, oli luvattu jopa 15 astetta lämmintä, onhan se SUP -kausi avattava. Joki on sopiva paikka, niistä lähtee jäät ensin. Piti löytää kuitenkin joki, josta jäät lähteneet, mutta ei saa olla liikaa virtausta, jotta pystyy melomaan sinne minne tahtoo eikä ole virran vietävänä.  Perniön/Kiskonjoki vaikutti sopivalle kohteelle, tuttu joki, jossa jäät lähtee aikaisin ja tulvatilanne vaikutti sopivalle.  Ja toden totta, jäät olivat lähtöpaikalla täysin poissa ja virtaus vaikutti hyvälle, sitä oli, muttei liikaa.

Ja aurinkoa piisasi! Ja myös virtausta aivan ihanasti. Lähdimme vastavirtaan meren suunnalta ja haaraumassa menimme ensin Kiskonjoen suuntaan.  Se reitti loppui nopeaan, kun tuttu koskikohta oli todella vuolas, ei siitä melottu ylös.  Mutta kyllä näytti ja kuulosti hyvälle, söimme vähän evästä kuunnellen samalla kuohujen laulua.

Sitten kävimme Perniönjoen haarassa.  Haaraumassa oli silmiinpistävää, että Perniönjoen haarasta tuli harmaata savista vettä ja Kiskonjoen puolelta tummaa, mutta kirkasta vettä.  Raja näkyy selvästi myös valokuvassa.

Virtausta oli niin paljon Perniönjoen haarassa, että oli paikoin työlästä edetä, ja lopulta tulimme sielläkin kohtaan, jossa oli niin vuolas virta, joki jopa tulvi pellolle, ettei siitä päässyt eteenpäin, joten sieltäkin oli käännyttävä.  Sinäänsä ihan sopivasti.  Nytkin melontaa tuli melkein neljä tuntia ja matkaa kertyi yhdeksän ja puoli kilometriä.  Virta oli niin voimakas, että tulimme takaisinpäin alle puolessa ajassa menoon verrattuna.  Ja melonta oli löysää läpsyttelyä, kun mennessä piti tehdä kovasti töitä.

Olipa ihanaa olla taas laudalla.  Kesä on alkanut.

 

Kävin ennen melontaa brunssilla Matildan Marinassa Mathildedalissa. Oli hyvää ja raikasta ruokaa, erityismaininnat paahdetuille perunoille je mustaviinimarjapuurolle vaniljavaahdon kera, sitä piti ihan santsata. Meri oli aika auki, venepaikat olivat vielä ihan jääkenttänä.

Suunnitteletko ensimmäistä pidempää SUP -retkeä?

Tekeekö mielesi tehdä omatoiminen vähän pidempi SUP -retki? Tässäpä oiva kohde: Hiidenjoki Tervakoskelta Hämeenlinnaan.  Meloimme joen tänään Katjan kanssa, noin 20 km ja melonta-aika viitisen tuntia.  Kaksi jaloittelutaukoa ja yksi eväshetki laudoilla, muuten leppoisaa melontaa, retken kokonaisaika 6,5 tuntia.

Mikä tekee Hiidenjoesta hyvän SUP -kohteen?

  1. Leveä ja syvä joki.  Helppo seurata reittiä, ei huolta eksymisestä. Ei huolta myöskään kivikoista tai matalikoista. Tilaa sivuuttaa veneitä. Koko matka melottavissa, ei ‘kanna lauta ja kävele’ -osuuksia.
  2. Joella on elämää. Veneitä kulkee, mutta kuitenkin maltillisesti, myös mökkejä ja taloja rannoilla. Hyvin hoidettuja ja kauniita.
  3. Venekuskit kohteliaita ja huomaavaisia, vähensivät nätisti nopeutta sivuuttaessaan tai ohittaessaan meitä.
  4. Osalla reittiä nopeusrajoitus 9 km/h ja jopa aallontekokieltoalueita, rauhoittaa veneliikennettä ja tekee suppauksen miellyttäväksi.
  5. Kauniit maisemat.
  6. Sopiva pituus pidemmäksi retkeksi. (n.20 km)
  7. Erinomaiset nousu- ja laskupaikat. Jätimme yhden auton päätepisteeseen Käikälän uimarantaan/venerantaan. Osoitteen kerrotaan olevan Lepistöntie, mutta sitä ei navigaattorit tunnistaneet.  Laita navigaattoriin Rautaruukintie 1, Hämeenlinna ja sitten jatkat tien toiseen päähän ja vielä suoraan eteenpäin ja vähän vasempaan ja rautatien ali kunnes tulet rantaan.  Siellä hyvin autopaikkoja, ja hyvä ranta saapua SUP- laudalla.  Huomaa masto lähellä rantaa, sen avulla löydät helposti takaisin autolle järveltä käsin. Sen jälkeen siirryimme yhdellä autolla Kernaalan rantatien venerantaan. Laita navigaattoriin Kernaalan rantatie 1, Tervakoski ja aja sitten tien loppuun eli rantaan. Hyvin autopaikkoja ja hyvä ranta lähteä.
  8. Voi meloa kumpaan suuntaan tahansa. Valitse suunta tuulen mukaan.
  9. Lopussa ja alussa mukavat järviosuudet: Kernaalanjärvi ja Miemalanselkä.
  10. Järvien yli reitin löytäminen helppoa: lähtiessä Kernaalan rantatien venerannasta etsi etuoikealta vihreät ja punaiset väylämerkit, ne ohjaavat joelle. Miemalanselällä suuntaa kohti Miemalansaarta vastapäätä olevaa mastoa kohti (jonka huomioit autoa tuodessa).
  11. Muutamia sopivia jaloittelu/taukopaikkoja, puolessa välissä jopa veski (Janakkalan venekerhon satama).  Mutta joen varrella ei varsinaisia palveluja.  Vielä viime syksynä ollut yksi kahvila/terassi, mutta toiminta lopetettu.  (Ollut varmaan kiva taukopaikka, katso kuva.)
  12. Kernaalan rantatien läheisyydessä huoltoasema (Neste Linnatuuli), jossa näppärä ennen retkeä käydä veskissä ja tarvittaessa tehdä hankintoja esim. vesipullo tai pari.

Valmistaudu pidempään, omatoimiseen retkeen:

  1. Varusteet kuntoon ja käyttöön: karkuremmi ja kelluntaliivi. Ota myös puhelin mukaan, karttasovelluksesta voi tarvittaessa tarkistaa, että olet oikealla reitillä.
  2. Tutki reitti ja suunnittele autojen viennit.
  3. Tutki sääennuste ja valitse hyväkelinen päivä ja tuuleen sopiva melontasuunta.
  4. Mene kaverin kanssa.
  5. Eväät ja juomat mukaan.  Vaikka ei tuntuisi jano tai nälkä, syö ja juo sitten kellon mukaan, esim 1.5 tunnin välein. Nestehukka vaanii helposti ja vie voimat, juo ainakin 1.5 litraa tällä retkellä.
  6. Olethan ennen tämänmittaista retkeä tehnyt muutaman parin tunnin retken, että luotat itseesi laudalla ja siihen, että tiedät nauttivasi retkien tekemisestä ja sinnikkäästä melomisesta.

Joki oli mukava melottava, maisemat kauniita ja mukavasti vaihtelevia. Tämä on oikein suositeltava kohde ensimmäiseksi omatoimiseksi pidemmäksi retkeksi.

Leppoisissa myötätuulissa Kiskonjoelta Särkisaloon

Tänään tuulet olivat myötäiset ja aurinkokin paistoi.  Eipä juuri meloa tarvinnut, kun virta vei ja tuulet kuljettivat Kiskonjokea pitkin kohti Särkisaloa.  Merellä myötäinen meno jatkui ja sai nauttia kauniista maisemista ja kesätuulista pienen meren ylityksen ajan. Suistoalueella törmäsimme parikin kertaan ylvääseen harmaahaikarapariskuntaan (katso ohilento videolta).  Itseasiassa olimme jättäneet auton Aisbölenkarin puolelle, joten jos tarkkoja ollaan niin itseasiassa emme Särkisaloon saakka menneet.  Mielellään olisi retkeä jatkanut pienen pyöreäaukkoisen sillan jälkeenkin.  Kävin maisemaa hieman kurkkaamassa. Jokea pitkin olisi päässyt Finnarinselälle ja siitä sitten sillan ali Särkisaloon. Ensi kerralla sinne sitten.

Videolla harmaahaikarat:

Joella (n. 4 km):

Merellä, ja päätepiste (n. 2km):

 

Reitti:

 

 

Parhaita palveluita Turpoonjoella

Eilisen Turpoonjoen retken järjesti Jalo-SUP. Oli selvästi panostettu laadukkaisiin taukopaikkoihin, ne olivatkin aivan ihanat. Turpoonjoki oli kaunis ja vaihteleva, retkessäkin riitti vaihtelua ja elämyksiä.

  1. Joen alkupäähän, ensimmäiseen neljään kilometriin, meni aikaa 2 tuntia 40 minuttia. Joet tuppaavat olemaan vähävetisiä keskikesällä, joten yläjuoksu oli kivistä ja hidasta menoa. Osa porukasta otti evän pois, jolloin eivät jääneet evästä kiinni, mutta ei se auttanut pohjasta kiinnijäämiseen. Virtapaikat ovat ihania, ja maisemat tälläkin osuudella kauniit, parempi ajankohta joen tälle osuudelle varmaankin huhti-toukokuussa, silloin pääsisi melomaankin?
  2. Lounaan söimme eksoottisessa Kievarin Kirnussa.  Rosvoleipä oli todella suussasulavaa! Ja hilloplätyt kruunasivat aterian. Nam!
  3. Retken keskiosuus oli kaunista vehreää maalaismaisemaa sekä pujottelevaa, leppoisaa ja niin kaunista jokimaisemaa.
  4. Kahvit nautimme Nahkurinverstaalla. Todella kaunis ja viehättävä kylämiljöö joenrannalla. Rakennus ja rakennukset ympärillä kuin suoraan postikortista. Ruokasali ja kahvitkupit kuin korut.  Tänne pitää tulla uudestaan, ja vierailla myös museon puolella. Ihastuttava kohde!
  5. Kahvitauon jälkeen jatkui kaunista jokimaisemaa vielä jonkin aikaa.  Joen varsilla oli monia mökkejä, erilaisia omia unelmia toteutettu.
  6. Lopulta saavuimme Kuivajärven rantaan, ja ylitimme järven vastatuuleen kamppaillen. Saimme siis urheilusuorituksenkin retkellämme. Rantaan päästyämme alkoi kunnon rankkasade, joka kasteli osallistujat kääriessämme lautojamme kasaan. Olipa taas retki! Kononaisuudessaan retkeen meni aikaa kahdeksan ja puoli tuntia (mukana autojen järjestely molempiin päihin), josta melottiin 5 tuntia 20 minuuttia.  Melontamatkaa tuli n. 15 km.

Tämä oli SUP -retkistäni ensimmäinen, jolla pysähdyspaikat olivat laadukkaita, muutenkin tarjolla olevia palveluita.  En ole niitä osannut kaivata, tottunut ottamaan eväät mukaan, ja nautimaan ne laudalla.  Mutta olihan tämä kieltämättä mukavaa luksusta.  Ja jos niitä tarjolla,  niin kannattaahan niistä nauttia. Tällä retkellä oli mukana parikin henkilöä, jotka työskentelevät matkailun ja ulkoilun kehittämisen parissa, joten juttelimme myös palveluista melojan kannalta. Tarvitaan varsinkin ei-paikallisille ulkoilu- ja melontareitit sekä palvelut helposti löydettäväksi verkosta.  Yhteistyöllä paikallisten, yrittäjien ja ulkoilijoiden kanssa saa aikaan mahtavia elämyksiä.  Suomi on upea ulkoilumaa.

Alkuosuus, Kievarin Kirnulle

Loppuosuus

Reitti