VappuSuppi, osa 2

Suppaus ei koskaan tunnu tylsälle, tänään oli actioniä ihan yli oman tarpeen :D. Retkikuvauksen mukaan Parlammilta Nerosjärvelle virtaava Suomenjoki tarjoaa pieniä koskia, mutkittelevaa jokea, kaatuneita puunrunkoja ja majavia. Majavia ei nähty.

Lähtö vesille tapahtui Lomakeskus Telarannasta, jonka laituria saimme lainata ja autollekin löytyi parkkipaikka. Lisäksi ystävällinen väki vilkutti hyvästit ja jakoi viimehetken vihjeet, mainiten parit sillat, joiden jälkeen paikalliset vasta lähtevät joelle. Muutaman hetken jälkeen ymmärsin syynkin :).

Ensin reippaasti Parlammin yli. Sitten alkoi nätti hyvin virtaava joki ja pian olikin ensimmäinen koskipaikka. Siitä sujuteltiin iloisesti. Kaikki koskipaikat mentiin hyvästä syystä polviltaan. Vettä on tähän aikaan runsaasti ja virtaus varsin kova. Myöhemmin kesällä taitaa olla monin paikoin liian kivistä ainakin evän kanssa mennä.

Sitten tuli näkyviin silta. Ja se on nyt veden ollessa korkealla matala, todella matala ja virtaus on kova. Nyt on kiire. Joko nopeasti pitkälleen tai sivuun ja kävellen kierto. Ei nähnyt mitä sillan ja kaarteen jälkeen niin nopea päätös meloa sivuun. Sekin oli haastavaa, perä yritti koko ajan kääntyä eteen virranvietäväksi, onneksi oli jotain siltarakenteita, joista pitää kiinni ja nousta varovasti maihin. Tässä sai esimakua tulevasta: 1) virta oli voimakas, 2) jos yhtään jarrutteli niin perä kääntyi eteen ja matka jatkui poikittain, 3) joki mutkitteli niin, ettei nähnyt mitä koskipaikan jälkeen oli tulossa.

Seuraavaksi alkoi tulla kaatuneita puunrunkoja. Niitä alitettiin makuultaan, hypittiin yli tai sitten kannettiin pitempikin matka lautaa pöpelikössä. Onneksi harvempi sattui isomman virtauksen kohtaan, eikä ollenkaan kohisevan kosken kohdalle tai heti niiden jälkeen. Mutta eihän sitä voinut edeltä käsin tietää, jos koskikohdassa joki kääntyi. Tosi varovainen sai olla.

Sitten kovassa virtapaikassa varoin liikaa ja väärällä tavalla. Aika kokenut virtaavan veden kävijä olen ja silti tein käyttäjävirheen. Kovaa vauhtia meni niin ihan pikkasen yritin jarrutella ja huopaamalla ohjata ja välittömästi perä kääntyi eteen ja kylkimyyryä mentiin päin kiveä. Ja sitten uitiin. Onneksi olin polvillani niin nätisti liuin veteen enkä kaatunut kivikkoon tms. Toinen juttu olikin päästä virrassa takaisin laudan päälle :D. Tätä pitää jotenkin treenata! Ja muistaa, että ihan vaan melomalla/soutamalla ohjataan kuohusta/virrasta läpi.

Matka jatkui nyt sitten märkänä. Päivikin kastui minua laudalle auttaessaan, niin selkeä yhteinen päätös oli meloa reippaasti ilman turhia taukoja, että pysytään lämpimänä. Muutama oppi ja huomio itselle tästäkin: märkkäri ja neopreenipaita ja kevyt tuulitakki kuivuvat nopeasti ja asukokonaisuus toimii uimisen jälkeen kylmillä keleilläkin, neopreenikäsineet oli litimärät ja kylmät, kassiin tarvitaan mukaan vaihtokäsineet ja -myssy. Onneksi pää ei kastunut, olisi ollut todella kylmää kyytiä loppumatka märillä hiuksilla ja pipolla! Meinaan sää oli tänään aika kylmä, alkumatkasta satoi luntakin (vappu :D).

Retkelle tuli mittaa 18 km ja aikaa kului viitisen tuntia, kaikkine kantamisineen ja uimisineen. Tämä reitti tähän aikaan vain heille, joilla kokemusta laudan käsittelystä voimakkaassa virrassa. Ja siltikin kannattaa varautua kastumiseen. Ja kaveri mukaan!

Kaikesta koetusta huolimatta, tai jopa juuri niiden johdosta, retki oli kokemus, isolla Koolla. Pari koskikohtaa oli todella ilo ja nautinto lasketella, erityisesti pitkä koskipätkä juuri ennen Nerosjärvelle saapumista :).

Alkumatka

Siltoja, virtaa ja puunrunkoja

Reitti 18 km

Leave a Reply