Tag: Twentyknots

Hiekkarannalta SUP-laudalle (Långvik 6.6.2015)

Posted on by

Hiekkaranta, auringonpaiste, aaltoileva meri, tänään oli täysin kesäfiilis merelle suppailemaan lähdettäessä.  Aamu oli alkanut hyvin, aamiaisella aurinkoisella terassilla ja päivä vain parani aalloilla.  Uutuuskohde oli Långvik Kirkkonummella.

Lähtöpaikka oli hieno, pieni hiekkaranta, jossa sai upottaa varpaansa santaan. Matka lähti myötätuuleen ja sai nautiskella merituulesta, keinuttavista aalloista, joutsenista (joita oli useita pareja lahdella, eivätkä edes olleet mitenkään agressiivisia tunkeilijoita kohtaan).  Etenimme kohti lahdensuuta (Espoonlahtea/Kivenlahtea kohti), kunnes tuli mieleen, että matka takaisin taitaa ottaa enemmän aikaa ja on varmasti raskaampi, joten ei ehkä syytä liioitella etenemisen suhteen, joten käännyimme takaisinpäin puolen tunnin melonnan jälkeen.

Takaisinpäin tultiinkin eritunnelmissa: ilmassa oli urheilutunnelmaa ja kunnon käsityötä, sai meloa ihan reippasti, että aallokossa eteni.  Kunnon treeni siis :). Kokonaisuutena SUP-retki oli täydellinen: sekä nautiskelua että liikuntaa.

Tuuliharjoittelua (Aaltoja päin)

Posted on by

Töiden jälkeen tuntui sille, että pikkumereily olisi just se mitä perjantaina tarvitsisi. Märkäpuku päälle ja Kalastajatorpalle Twentyknotsilta lauta hakemaan.  Aaltoja oli juuri sopivasti tehdä aaltoja päin- harjoittelua. Olen pikkasen jännittänyt isompaa aallokkoa ja mennyt herkästi polvilleen, joten nyt päätin ottaa niitä reippaasti vastaan ja totutella keinumaan niissä.  Hetken päästä keinuminen tuntuikin oikein luontevalle, jonka jälkeen varsinainen melontakin aallokossa oli ok.  Vastatuulessa näkee kun aalto tulee, eikä se yllätä, myötätuulessa ei oikein huomaakkaan.  Sivutuuli on ikävää.

Kuulin samalla, että Twentyknotsilla on sunnuntaina teemapäivä: Windsurf & Sup taster sessions.  Ilmaiseksi voi kokeilla vaikka SUP joogaa, ehkä voisi käydä kajakkimelonnalla, purjelautailu näyttää hurjalle ja vaikealle.  Rähmällään vedessä suurin osa ajasta? Ehkä loppukesästä voisi kokeilla, kun vedet ovat lämpimiä. Tänään tuli supattua vain puolisen tuntia, mutta tuli tarpeeseen. Tällaisia pikaisia voisi hyvin tehdä töiden jälkeen useamminkin, varsinkin jos kevyempi ja helpompi asu kuin märkäpuku. Millekäs ensi viikon sääennuste näyttää?

Suurin odotuksin liikkeelle (Laajalahti 27.5.)

Posted on by

Tänään lähdettiin suppaamaan suurin odotuksin: aurinkoa oli luvattu koko päiväksi, eikä tuulenkaan pitänyt olla erityisen kova. Merituulesta on kyllä kuultu.  Joka tapauksessa aallokkoa oli yllin kyllin, ja ehkä typerän reittivalinnan ansiosta reipasta sivutuulta riitti suurin piirtein koko ajan.  Ja sen verran reipasta, että yli puolet ajasta tuli edettyä polvillaan, joka on pidemmän aikaa tehtynä ihan ‘tappavaa’ reisille ja polville. (Proothan veti tyylikkäästi seisaallaan, ja reittivalintansa oli vasta-& myötätuuleen).

Tuulessa ja polvillaan etenemisen saldona tunnissa vain 4,4 km; huomisen tuskasta ei vielä tiedä, mitähän reidet ja polvet silloin tuumaa.  Mutta kuitenkin: “Kannatti mennä!” Ulkoilu ja liikunta on vain niin…

Kuusisaaren ympäri 24.5.2015.

Posted on by

Tänään oli mukava keli supata. Meri oli varsin tyyni, vain Kuusisaaren eteläpuolella oli aallokkoa, mutta hyvä vaan niin on vaihtelevaa menoa. Kalastajatorpan vuokrauspisteeltä lähti samaan aikaan muitakin suppaajia eli kesä taitaa olla tulossa :). Puoliltapäivin lähti liikkeelle myös kurssi, jonka osallistujat harjoittelivat tyynessä kohdassa kääntymistä ja muita perustaitoja, sen jälkeen tekivät melontakierroksen. Tervetuloa uudet harrastajat!

Kierros Kuusisaaren ympäri meni leppoisasti, ja vaihtelua riitti: aurinkoa, tyyntä, pientä aallokkoa, saderipsuja kahteenkin otteeseen (yhdessä valokuvassa muuten näkyy aika kivasti sade). Niin ja kalastajia, kajaakkimelojia, joutsenia, lokkeja, hanhia, ‘punanokkalintuja’ (pitäisiköhän alkaa opetella tunnistamaan lintuja? Joo, pitäisi). Kaikki tämä 6 km reitillä, johon kului aikaa 1h 15min.

Muuten, olisiko hyviä vinkkejä, miten suonenveto jalassa saadaan loppumaan laudalla seistessä? Sup-kaverin kanssa pohdimme, että kyllä tämä on märkäpukuvaihtovaivan väärti, kyllä, ehdottomasti. Mutta vielä ihanampaa tämä tulee olemaan, kun pääsee ihan vaan shortsissa ja t-paidassa suitsaitsukkelaan menemään. Jokohan ensiviikolla olisi lämpenevää luvassa, onhan koulujen vika viikkokin, eikö silloin ole aina hellettä?

 

Laajalahti 14.5.2015: Ei ihan tyyntä

Posted on by

Tänään suppasin toisen SUP-hullun kanssa.  Sup-hullun kanssa on kiva mennä, ei sää haittaa, tuulta päin vaan! Viime kesänä koettuja:

  • Ampiaishyökkäys Oittaalla: Oittaalla ei ole vihaisia ampiaisia vain ja ainostaan kahvilan terassilla vaan myös kanoottirannassa (terassilla riittääkin draamaa, viime kesänä eräältä rouvalta pääsi paha parku, kun ampiainen iski reiteen, kaikki sympatiani naiselle).  Rannassa selvisimme ilman vammoja, eivätkä ampiaiset seuranneet kovin kauaksi rannasta, onneksi.
  • Laajalahdessa törmättiin perhettään vartioivaan joutsen-isään (kaikki sympatia linnulle, hyvin hoidit hommasi) ja kerran sellaisiin aaltoihin, että päätimme kääntyä samoja jälkiä takaisin Kuusisaaren tyynempää puolta.
  • Laajalahdessa olin myös oikeasti törmätä kilpasoutajaan, tai siis tarkaan ottaen hän oli törmätä minuun.  Takaapäin saapui täysin äänettömästi.  Niitä saa varoa Kalastajatorpalta lähdettäessä, nopeasti ja äänettömästi lipuvat laajalahden selän yli, jos sattuvat treenaamaan samaan aikaan.

Tänään olimme sopineet, että lähdemme taas Laajalahdelle suppaamaan. Lähtöpiste on Kalastajantorppa, jossa on sup- ja purjelautavuokrauspiste (Twentyknots).  Sääennuste helatorstaille ei ollut kaksinen: tuulta ja ehkä sadetta, mutta aamupäivä näytti kohtuu aurinkoiselle, joten puoliltapäiviltä mentiin.  Autolla Lehtisaaren-Kuusisaaren yli ajaessa tuumattiin, että ei näytä pahalta, sinne vaan.  Kun saavuimme Kalastajatorpan rantaan, niin vaahtopääthän siellä merellä olivat.

Tässä vaihessa pessimistipuoleni hiipi  esiin: “Eihän tuosta laiturista edes pääse irti, nuo aallot pitävät meidät ihan paikallaan”.  Optimistipuoli kuittasi:”Aina voi kokeilla”. Toinen SUP-hullu yllytti: “Nyt kyllä mennään, kun kerran tultiin!” Eli märkäpuvut päälle ja aalloille.

Hyvin se meni.  Laiturista oli yllättävää kyllä helppo lähteä reippaaseen vastatuuleen.  Reittimme kulki läheisen pikkusaaren (Pikku Kuusisaari) ympäri, jonka kiersimme lopulta kolme kertaa.   Reittivalinta oli mainio, koska saaren itä- & eteläpuoli oli suojaisa ja jopa tyven,  ja auringossa tuli ihan kesäfiilis :).  Kovan aallokon puolella oli kuitenkin paras edetä polviseisonta/polvi-istunta-asennossa.  Sen huomasi, että SUP-lauta on turvallisenoloinen.  Siinä se keikkui aallolta toiselle, ja vettä löi laudan yli välillä reippaastikin, mutta matalassa asennossa ei tullut ollenkaan turvatonta tunnetta, ei tämä lauta hevillä kaadu (miten lauta oikein voisikaan?). Tosissaan sai kyllä töitä melalla tehdä, että haluttuun suuntaan pääsi, eikä ollut vain aaltojen vietävänä. Mutta hyvää treeniähän se oli!

Fiilis suppaamisen jälkeen tälläkin kertaa oli mahtava.  Hyvä, ettei jätetty menemättä lähtöpisteen vaahtopäiden takia, vaan rohkeasti päätettiin kokeilla.  Tuo vaihtelua ja uutta kokemusta erilaisissa säissä melominen.  Twentyknotsin henkilökunnalle täydet pisteet kannustuksesta ja neuvoista. Tullaan varmasti uudestaan!