Heti herätessä huomasin, että keli on hieno. Siispä melomaan. Eilen olin kantanut kanootin Matildanjärvelle. Kanootin nimi on osuvasti Kumo, se kun tarkoittaa pilveä japaniksi. Ei siis mitenkään liity kumollaan olemiseen. Joten rantaa kohti. Eväiden kanssa. Rouva on sellainen.
Sitten siis vesille. Hyvä on miehen istua kun Rouva meloo.
Tunne jo, kun märkäpuku on päällä. Lauta veteen, kuin ei olisi ollutkaan taukoa, kuin olisi ollut viimeksi juuri eilen. Niin tuttua, niin omaa. Ja samalla niin kaivattua. Tyyni vedenpinta, auringonsilta, veden äänet (ja välillä vähän jäänsärkemisääniäkin). Kausi on avattu.
Mathildedal 9.4.2016
Jos ei vielä pääse suppaamaan Matildanjärvelle, niin voihan sen ympäri kävellä. Keväisiä, mutta harmaita kuvia tämänpäiväisestä kävelyretkestä.
Lokakuussa mennään ja syksyn tunnelmaa ilmassa. Lauantai oli taas aurinkoinen päivä. Teiden varret ja pihapiiri loistaa ruskan väreissä; on se vaan ihanaa, kun on neljä vuodenaikaa, syksykään ei ole hullumpi, viikonloppu oli todella kaunis.
Lauantaina tein pienen suppauskierroksen Matildanjärvellä. Lämmintä oli +14 ja pieni tuuli, järvellä oli paljon soutajia ja muutama meloja, näkyipä pari uijaakin! Ihmiset nauttivat selvästi syksyn mahdollisesti viimeisistä aurinkoisista hetkistä. Alkavalle viikolle onkin jo luvattu pohjoiseen ensilumi ja etelässäkin saatetaan mennä pakkasen puollelle yöllä.
Nyt en pukenut märkäpukua, pitkähihaiset ja -lahkeiset varusteet olivat aivan riittävät (kunhan ei tipu veteen). Oli itseasiassa just sopiva, ei tullut kuuma, muttei ollut kylmäkään. Viime vuonna olin viimeistä kertaa laudalla juuri lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 4.-5.10. silloinkin sää oli aurinkoinen. Nyt ajatuksena mennä vielä jokunen kerta tänä vuonna. Pitäisi ehkä hankkia pitempivartiset neopreenitossut, nyt jää nilkoissa lyhyt kaistale paljaaksi märkäpuvun kanssa. Kuopiossa asuva SUP-kollega (suppaus.blogspot.fi) oli viime vuonna laudalla vielä itsenäisyyspäivänä (Kausi jatkuukin: SUP-lauta varustettuna Suomen lipulla), siinäpä oiva tavoite :).
Syksyn väriloistoa:
Tänään kiersimme rantoja Mathildedalissa jalkaisin: Teijon kansallispuisto ja Jeturkastin muinaisranta. Kohteet sopivat myös maakravuille. Muutama kuva:
Teijon kansallispuisto:
Jeturkasti:
After a holiday week in France (Nice) being back in Finland again. The temperature here is about 10 degrees less than in Southern France but +24 is not bad at all. Actually never been cold when SUPing, neither today. The Matildanjärvi lake was calm, waves were so nice. Going round the Isoholma island was a good evening exercise and the water in the lake was warm enough so I decided to some rescue training which I have wanted to do already for some time.
So get off the board and trying to get back on in deep water. From the side it was doable but a bit tricky. From an end it was easy, so good to remember that if needed in real situation. It was fun indeed to play in the water. After SUP it was so nice to go to sauna and just relax.
Rouvan Suppailu jäi sään takia vähemmälle Juhannuksena, mutta sunnuntaina tilanne parani. Joten kanootin kanssa Matildanjärvelle. Keli oli parasta mitä Suomen suvessa on tarjolla. Aurinkoinen, tyyni ja pientä poutapilveä. Kuvat kertonevat kaiken olennaisen.
Kajakki ja SUP- lauta on kannettu yli maaosuuden ja valmiina lähtöön kohti Puolakkajärveä. Näkymä edessä ei ole kaikkein kannustavin, kaislikkoa, ruovikkoa ja jopa koivuja. Ensimmäiset yritykset kaislikon läpi tömpsähtävät läpipääsemättömään mättääseen, ei vesitietä. Löytyihän siitä reitti ‘ojaan’ joten päästiin matkaan. Aluksi etenen ihan seisten, mutta kun näkökenttään tulevat kannot ja karahkat, päätän jatkaa polvillaan jotta a) näen veteen paremmin ja b) jos tulee äkkipysähdys, en jatka itse matkaa veteen saakka.
Mies menee edeltä ja “kerää kaikki hämähäkinseitit ja punkit”, kuinka ritarillista :). Oja pienenee ja mutkittelee, loppuvaihessa siinä on pitkältä pätkältä kahdessa jonossa pystypöllejä vedenpinnan alapuolella, joita joutuu väistelemään ja pujottelemaan. Vanhat pitkospuun jäänteet vai mikä ihmeen rakennelma? Olimme siis saapuneet suoalueelle, ja pitkospuut kulkivat ojan vieressä. Suolla on somasti tupasvilloja. Eteneminen on hidasta, kun ei tiedä mitä vedessä on ja joutuu etenemään varovasti. Lopulta järvi alkaa siintää edessä oikella, kohta ollaan perillä.
Sitä ennen vaan on vielä yksi este; ojan yli menevä kävelysilta. Eikä todellakaan pääse alitse. Sillan eteen on rakennettu laudoista pieni ramppi, joka auttaa alusten maihin siirrossa. Mutta kyllä tässä joutuu nilkkoja myöten suohon uppoamaan joka tapauksessa. Tähän asti tultu, nyt vaan eteenpäin. Alukset maihin, kanto sillan toiselle puolelle, alukset veteen, mies kajakissa vesille. Sitten SUP-lauta lähtöasentoon ja…samassa mies pyörähtää veteen ja kajakki keluu väärinpäin.
Onneksi miehen pää tulee hetkessä pinnan yläpuolelle, joten siltä osin kaikki hyvin. Mies maalle tai siis suolle, varusteiden keräys suo-ojasta ja kajakin tyhjennys (siltä osin kuin onnistui) vedestä. Mies kyllä ylisuoritti kajakkikokeilun, mutta ei hän matalia tavoitteita yleensäkään aseta (tästä voi lukea kokemuksen miesnäkökulmasta: On aika lähteä vesille).
Aikansa tavaroita kuivateltuaan (lue: kaadetaan vettä pois esim. repusta) mies toteaa: “Eiköhän jatketa, tuonne järvelle mennään nyt”. Niin mentiin, ei kyllä pitkään kierrosta siellä tehty, mutta käytiin Puolakkajärvellä kuitenkin. Näytti mukavalle järvelle, lähellä rannassa retkeilyalueen levähdyspistekin. Siellä näytti olevan useampikin patikoija, heitä nähtiin muutenkin useampi seurue retken aikana.
Paluumatka ojaa pitkin sujui paljon mukavammin ja nopeammin, olihan reitti nyt tuttu. Taas kaksi kertaa maa-alueen ylitys alukset kantamalla. (Seuraavalla retkellä ei kantamista, eihän?). Sujui nekin paremmin nyt (harjoitus auttaa). Mutta yllätys, yllätys, asia, jonka luulin tapahtuvan ojassa eli laudan äkkipysähdys esim. juurakon takia, tapahtuikin sitten ihan Matildanjärvellä. Yks’kaks yllättäen kuului laudan lata ‘kriik’ (kivi), lauta pysähtyi ja itse jatkoin matkaani. Vain polvilleni laudan päälle, en veteen saakka, ja huomasin pitää melastakin kiinni, joten sekään ei lähtenyt omille teilleen.
Loppumatka alkupisteeseen sujui tavanomaisimmissa merkeissä: vastatuuleen töitä tehden, kajakkilla pääsi selvästi kevyemmin ja nopeammin, mutta sain varmasti enemmän treeniä SUP-laudalla seisten :). Tämä oli kyllä monella tapaa erilainen SUP- kokemus kuin aikaisempani. Tänään sunnuntaina on lepopäivä, jo säänkin takia, mutta toivottavasti taas maanantaina pääsee laudan päälle.
Lauantai oli täydellinen kesäpäivä, aamulla oli jo +15 lämmintä ja tuulta ei juurikaan. Maittavan aamiaisen jälkeen pakkasimme autonkatolle sekä uusimman hankinnan kajakin että mukavan SUP- laudan. Päätehtävä oli koekäyttää miehen kajakki, mutta toki lauta lähti mukaan, jos silläkin menisin. Matildanjärvi oli rauhallinen ja ihanan sininen, taivas oli pilvetön ja keltainen kajakkikaunotar lipui mukavasti veden pintaa pitkin (miehen kajakkikokemus kokonaisuudesaan täällä: On aika lähteä vesille). Valokuvasin rannalta miehen ensimmäiset koekierrokset, ja sujui niin mukavasti, että päätin hypätä laudan päälle ja niin lähdimme yhdessä kiertämään Isoholman saarta.
Etenimme Isoholman saaren pohjoispuolelta, järvi oli melko tyyni, vain pienet aallot, kajakki lähes äänetön, SUP-laudan ääntä mies kuvasi proomuksi :). Lokit innostuivat välillä huutamaan kovin, niillä oli saarien rannoilla katraat kaitsittavina. Saavuimme nopeasti Matildanjärven toiseen päähän, jonne päätimme hetkeksi rantautua. Kajakki ensin rantaan, SUP-laudalla perään ja hetkeksi jalottelemaan. Sitten tuuminta mitä tehdään.
Yritimme muutama kesä sitten jatkaa kanootilla samaisesta pisteestä väliojaa pitkin Puolakkajärvelle. Menopelit pitää kantaa maakaistaleen yli toiselle puolelle, koska veden yli kävelysilta on rakennettu ihan vedenrajaan eli sen alitse ei pääse. Seudulla on erittäin hyvät kävelyreitit, joita on ilo mennä. Joskus olisi iloa, jos vesien ylityssillat olisi nostettu ylemmäksi, että ali pääsisi vaikka nöyränä. Joskus siitä olisi jopa paljon iloa (lue Matildanjärveltä Puolakkajärvelle, osa 2: Karumpaa menoa). Silloinen yritys karahti juurakkokasaan, josta ei päässyt läpi. Nyt vesi näytti olevan korkeammalla. Halu oli suuri toteuttaa kesken jäänyt reissu.
Tovin itsemme kanssa keskusteltuamme päätimme kantaa alukset maakaistaleen yli ja jatkaa matkaa Puolakkajärvelle.
Joo. Jotenkin tämä rannalla keikkuminen alkoi käymään pitkästyttäväksi. Päädyin hankkimaan edullisen kajakin. Etsin ja lopulta se löytyi Merimelojien huutokaupasta. Halpa oli ja keltainen. Oikein merikajakki. Hyvä.
Tänään sitten muun urheilun seassa tuli ostos koepoljettua. Kelpo vesipeli. Melominen oli hilpeää ja sää oli aivan ällistyttävä. Kesän ensimmäinen kesäpäivä. Kesän tarkistuslistaa täytetty seuraavasti:
Joskus voisin kokeilla aluksi vähän matalammalla tavoitetasolla. Merikajakki kuitenkin toimii järvellä ja suolla. Ja sauna hoitaa kastuneen egon. Muutama kuva vesileikeistä.
Rouva varmaankin julkaisee vakavamielisemmän katsauksen huomenna.
