Tänään suppasin toisen SUP-hullun kanssa. Sup-hullun kanssa on kiva mennä, ei sää haittaa, tuulta päin vaan! Viime kesänä koettuja:
- Ampiaishyökkäys Oittaalla: Oittaalla ei ole vihaisia ampiaisia vain ja ainostaan kahvilan terassilla vaan myös kanoottirannassa (terassilla riittääkin draamaa, viime kesänä eräältä rouvalta pääsi paha parku, kun ampiainen iski reiteen, kaikki sympatiani naiselle). Rannassa selvisimme ilman vammoja, eivätkä ampiaiset seuranneet kovin kauaksi rannasta, onneksi.
- Laajalahdessa törmättiin perhettään vartioivaan joutsen-isään (kaikki sympatia linnulle, hyvin hoidit hommasi) ja kerran sellaisiin aaltoihin, että päätimme kääntyä samoja jälkiä takaisin Kuusisaaren tyynempää puolta.
- Laajalahdessa olin myös oikeasti törmätä kilpasoutajaan, tai siis tarkaan ottaen hän oli törmätä minuun. Takaapäin saapui täysin äänettömästi. Niitä saa varoa Kalastajatorpalta lähdettäessä, nopeasti ja äänettömästi lipuvat laajalahden selän yli, jos sattuvat treenaamaan samaan aikaan.
Tänään olimme sopineet, että lähdemme taas Laajalahdelle suppaamaan. Lähtöpiste on Kalastajantorppa, jossa on sup- ja purjelautavuokrauspiste (Twentyknots). Sääennuste helatorstaille ei ollut kaksinen: tuulta ja ehkä sadetta, mutta aamupäivä näytti kohtuu aurinkoiselle, joten puoliltapäiviltä mentiin. Autolla Lehtisaaren-Kuusisaaren yli ajaessa tuumattiin, että ei näytä pahalta, sinne vaan. Kun saavuimme Kalastajatorpan rantaan, niin vaahtopääthän siellä merellä olivat.
Tässä vaihessa pessimistipuoleni hiipi esiin: “Eihän tuosta laiturista edes pääse irti, nuo aallot pitävät meidät ihan paikallaan”. Optimistipuoli kuittasi:”Aina voi kokeilla”. Toinen SUP-hullu yllytti: “Nyt kyllä mennään, kun kerran tultiin!” Eli märkäpuvut päälle ja aalloille.
Hyvin se meni. Laiturista oli yllättävää kyllä helppo lähteä reippaaseen vastatuuleen. Reittimme kulki läheisen pikkusaaren (Pikku Kuusisaari) ympäri, jonka kiersimme lopulta kolme kertaa. Reittivalinta oli mainio, koska saaren itä- & eteläpuoli oli suojaisa ja jopa tyven, ja auringossa tuli ihan kesäfiilis :). Kovan aallokon puolella oli kuitenkin paras edetä polviseisonta/polvi-istunta-asennossa. Sen huomasi, että SUP-lauta on turvallisenoloinen. Siinä se keikkui aallolta toiselle, ja vettä löi laudan yli välillä reippaastikin, mutta matalassa asennossa ei tullut ollenkaan turvatonta tunnetta, ei tämä lauta hevillä kaadu (miten lauta oikein voisikaan?). Tosissaan sai kyllä töitä melalla tehdä, että haluttuun suuntaan pääsi, eikä ollut vain aaltojen vietävänä. Mutta hyvää treeniähän se oli!
Fiilis suppaamisen jälkeen tälläkin kertaa oli mahtava. Hyvä, ettei jätetty menemättä lähtöpisteen vaahtopäiden takia, vaan rohkeasti päätettiin kokeilla. Tuo vaihtelua ja uutta kokemusta erilaisissa säissä melominen. Twentyknotsin henkilökunnalle täydet pisteet kannustuksesta ja neuvoista. Tullaan varmasti uudestaan!
