SUP ja instead of SUP

Tänään ei ollut suunnitelmissa mennä suppaamaan, kelin oli luvattu olevan sateista ja iltapäivälle oli jo ihan muuta aktiviteettia tiedossa.  Mutta, aamulla oli ihana syyssää, raikas ja aurinkoinen, niin muutinpa mieleni ja menin heti aamusta.  Ja säähän oli mitä mainioin.  Muita suppaajia ei näkynyt, kaikki ovat varmaan tänään Lauttasaaren ympäripurjehdus ja suppailu 2016 -tapahtumassa.  Niin olisin itsekin ellei todella olisi jotain ihan muuta ollut iltapäivän ohjelmassa.

Mitä tänään näkyi, oli yksi innokas uusi purjelautailija, joka sinnikkäästi lautaili ja nousi vedestä taas laudalle.  Nostan hattua!  Vain harjoittelemalla voi oppia. Itselläkin ollut vähän mielessä, että voisi tuota purjelautailua kokeilla.  Nyt on tullut vähän treenattua tuota tippumista ja laudalle nousua, ja silmälasitkin pysyvät kyydissä, joten ehkä purjelautailun aika on ensi kesänä. Toinen joka näkyi, oli harmaahaikara.  Se oikein poseerasi ylväänä, mutta ei tuolla minun pokkarillani siitä kuitenkaan kunnon kuvaa saanut.  Lähinnä näyttää pisteelle, joka voisi olla vaikka kärpäsen k****.

Joka tapauksessa aamuSUP oli aivan ihana.  Olen tässä kuitenkin jo hetken manannut kesäkauden loppua.  Ja se tarkoittaa myös sitä, että talvikauden liikuntaharrastukset on valittava ja aloitettava. Joten eilen hankin jäsenyyden EVO Fitness salille, joka on tuttu jo viime talvelta, ja meninkin saman tien tekemään kevyen jalkapäivän.  Olipa energinen olo sen jälkeen. Yes! Hyvä tästä tulee.

Jotain uutta ja outoakin pitää kokeilla, niin tämän iltapäivän ohjelmassa oli Aerialjoogan alkeet-kurssi (Merijooga).  Taas sitä löysi itsensä oudosta paikasta (kts. rouva).  Tässä joogassa olikin paljon, josta tykkäsin ja jotain, joka tuntui hyvin epämielyttävälle.  Epämielyttävää oli liinan painaminen jossain liikkeissä tosi kovaa ihoon.  Kaikki muu olikin mukavaa tai mukavan haastavaa. Aerialjoogaa pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa ainakin pari kertaa lisää, josko tuo epämielyttävä osuuskin lopulta istuisi.

Nyt onkin jo loppuiltapäivä, ja sataa.  On siis syytä miettiä mitä liikuntaa harrastaa talven yli, jaksaa paremmin odottaa taas SUP-kautta ja on entistä paremmassa iskussa ensi keväänä.

 

Jäänsärkijänä (Halikonjoki 10.10.2015)

Aamulla oli pakkasta kuutisen astetta ja pihamaa oli kuurasta valkeana.  Ei ollut mikään kiire lähteä vaan ihan rauhassa puuhasteli, ja samalla odotteli, että aurinko alkaisi lämmittää.  Pikkuhiljaa lämpötila kohosi nollan yläpuolelle ja aurinko paistoi kauniisti, joten lauta katolle ja menoksi.

Tänään oli päällä läpimämpi varustus, myös edellisenä päivänä hankitut töppöset ja pitkähihainen paita.  Molemmat ovatkin aivan ihanat, töppöset ovat sekä mukavat että lämpöiset, ja paita oli käytössä ihan uskomattoman miellyttävä. Lämpötila oli +5, kun saavuimme Halikonlahden lähtöpaikkaan, mutta tuuli tuntui todella viileälle.  Käsivarsia, jossa ei siis ollut neopreenivarustusta, paleli.  Mielessä kävi jo, että ei ole mitään järkeä lähteä tuonne viimaan itseään palelluttamaan, lahdella näkyi jopa muutamia vaahtopäitä.

Tarkistus kartasta, Halikonjoki lähtee ihan vierestä, ei tarvitse mennä merenpuolelle vaan rantaviivaa seuraten heti oikealle, siellä tuskin tuulee niin.  Ja pitäähän uutta videokameraakin kokeilla.  Myssy siis päähän ja menoksi.

Melominen oli taas kerran aivan ihanaa.  Vaatetus oli ihan täydellinen, ei kuuma, ei kylmä ja märkäpuku, uusi paita, töppöset ja tuulitakki olivat loistava kokonaisuus, oli kevyt ja helppo meloa.  Pipo oli kyllä ihan välttämätön. Maisemat olivat kauniin syksyisiä ja valoisia.  Joella näkyi ja rääkyi fasaaneja, muutamia vesilintuja ja uskomattoman hieno kartano, jonka ilmestymistä joenmutkan takaa ennusti erityinen silta.

Yllättävintä kuitenkin oli paikoittain jäässä oleva joenpinta, ja varsinkin sen ensimmäinen kohtaaminen aivan keskellä jokea.  Ei siis rannassa, ei virtaamattomassa paikassa, vaan ihan keskellä.  Siitä oli mukava mennä jää rutisten läpi, SUP-jäänmurtaja.

Videomateriaali tuli tallennettua noin 70 minuuttia.  Tuli hyvää kirkasta kuvaa, hyvällä loiskunta- ja paikoin jään murtumisäänellä, jos viitsisi siitä voisi pätkän editoida SUP-tunnelmaa veden rajassa. (Video tehty, kesto 6 min)

Meloin jokea kunnes selkeästi joki muuttui matalammaksi ja kivikkoiseksi, jolloin käännyin takaisin ja meloin myötätuulessa ja -virrassa lähtöpaikalle. Nyt olen samalla ‘lähtö merenpuolelta’- metodilla melonut kolmella Salonseudun joella (Perniönjoki, Uskelanjoki ja Halikonjoki).  Kevääksi, kun vedet ovat korkeammalla joissa, suunnitteilla on etsiä lähtöpaikat ylävirrasta ja tulla kunnon pätkät alas merelle saakka.