Tänään se tapahtui! Kauan odotettu! Alfredin ensimmäinen suplautailu. Ja meni hienosti. Alfred oli niin reipas ja emäntänsä Annie loistava koirankouluttaja (lue: herkkuja ja kehuja riittää). Lisäksi tukijoukkoina olivat myös Karl, Jasmin ja Akseli, niin eihän tämän porukan innolla ja kannustuksella voi kuin onnistua.
Menimme laudalle Otsolahden melontakeskuksen laiturista, koska Länsiväylän toisella puolella oli ihan vaahtopääkeli. Tästä oli hyvä mennä, kiitos laiturin lainasta!
Alfred meni ihan oma-aloitteisesti laudalle, olihan se tuttu parista olohuoneharjoittelukerrasta. Annie tarjosi koko ajan herkkuja ja me kaikki kehuimme miten hyvä ja reipas poika Alfred on. Sitten meloin pienen ympyrän laiturin vieressä. Alfred oli oikein nätisti paikoillaan. Väliin ihmiset tekivät myös pieniä melontoja, mutta Alfred oli päivän tähti.
Seuraavilla kierroksilla homma alkoi tuntua Alfredista jo niin tutulle, että alkoi liikkua laudalla sekä jahdata melaa. Kun pisti pikkasen vauhtia niin hän innostui enemmän katsomaan maisemia ja oli rauhallisesti paikoillaan.
Sitten tapahtui se. Alfred päätti lähteä kesken kaiken takaisin laiturille siellä olevien luokse. Humpsis vaan ja vedessä oli. Alfred ei tykkää vedestä eikä ole suostunut uimaan tähän mennessä (puolivuotta vanha) , niin vedessä olo oli järkytys, sekä Alfredille että muillekin läsnäoleville. Alfred hetken ihmeteltyään ja huomattuaan, että vesi kantaa (ja pelastusliivi!), pisti tassua toisen eteen ja ui laiturille, jossa hänet otettiin uimasankarina vastaan.
Ei uiminen onneksi sitten niin kauhea järkytys ollut, kun Alfred tuli senkin jälkeen mielellään laudalle. Eiköhän me joku pikku retki Alfredin kanssa vielä tänä kesänä heitetä. Eväät mukaan ja Ison Vasikkasaaren uimarannalle ne nauttimaan?
