AamuSUP

Klo 7 sunnuntaiaamuna, aurinko paistaa, lauta kainaloon ja rantaan. Kaunista ja hiljaista, vain lintuja paikalla. Kesä.

Kirkkonummella: Storträsk

Sääennusteen mukaan alkaa sataa klo 10. Alkoi varttia vaille, joten ehdimme kastua. Mutta ei se mitään märkäpuvulla tarkenee. Storträsk on hauskanmuotoinen järvi, tänään kiersimme sen toisen haaran. Mitään erikoisempaa nähtävää ei ollut, paitsi kolme komeaa harmaahaikaraa, jotka esittelivät lentoaan meille useaan otteseen.

Saarijärvellä saaren ympäri

Tai siis kaksi kertaa, sen verran pieni on sekä järvi että saari. Kartalta kun Saarijärveä katsoo, on helppo nähdä miksi nimi, keskellä järveä kököttää järven kokoon nähden suuri järvi. Muuta järvellä ei ollutkaan, ei muita saaria tai luotojakaan. Joku hassu lokki oli, muuten vesilinnut puuttuivat. Mökkejä oli, kiva paikka sellaiselle.

Mikä oli ilahduttavaa, oli parkkipaikka ja hyvä ranta lähteä. Ei ole aikaisemmin käynyt sitä, että kun tulee tuntemattomalle seudulle suppaamaan, niin samalla kun vesi tulee näkyviin niin eteen tulee myös parkkipaikkakyltti! Yleensä joutuu suhaamaan ja etsimään sopivaa paikkaa. Säähän oli tänään kuin unelma: sopivasti aurinkoa ja mukavaa tuulta.

Sumuisen järven suppaajat

Velskolan Pitkäjärvi lauantaiaamu klo 9.00, sumua. Yksi Espoon monista pitkäjärvistä Nuuksion kansallispuiston pohjoisosassa. Myös täältä, kuten Nuuksiosta yleensäkin, löytyy upeita jyrkkiä kallioita. Tänään lisäsäväyksen antoi sumu, sumukuvat ovat kuin unimaisemia.

Vappusuppi Paimionjoella

Suunnitelma oli viedä toinen auto alajuoksulle ja toisella autolla etsiä hyvä paikka mennä jokeen ylempänä, ja sitten meloa ensin ylävirtaan jonkin aikaa ja sitten lasketella autolle alajuoksulla. Samalla saada kasaan mukavasti kilometrejä, reippaasti yli kymmenen.

Tuo oli siis suunnitelma. Autoille löytyi kyllä hyvät paikat: ensimmäinen 110-tien viereen ja toinen Jokipuistoon Paimion keskustaan. Mainio lähtöpaikka muuten. Sitten kohti ylävirtaa. Muutama kymmenen metriä menikin kivasti, sitten huomattiin, että vettä on vain lavan verran. Pikapikaa polvilleen ja samassa olikin ensimmäinen lauta kiinni, ja samantien toinen. Oli sekä matalaa että kiviä, niihinhän evä sitten nappaa.

Eihän sitä nyt heti luovuteta. Jatkettiin ehkä reilu kilsa istualtaan, kunnes totesimme, että vaikka kivaahan tämäkin on, niin tekisi kuitenkin mieli seisaaltaan pystyä menemään. Joten käännös ja toiseen suuntaan. Lähtöpaikkamme jälkeen olikin mukavasti vettä, ja tuulta.

Tuulta oli niin reippaasti, että ei seisaaltaan oikeastaan päässyt eteenpäin. Aalto ei ollut paha, mutta tuulenvastus kyllä. Menimme aikamme ja sitten laskettelimme vauhdilla takaisin lähtöpaikkaan. Kilsoja koko reissussa kertyi 3,11 vaikka aikaa kului 1 tunti 20 min :D.

Mukava reissu oli kuitenkin, ja jotain kait tästäkin oppi.

Humaljärvi, Kirkkonummi

Sain jo viimesyksynä vinkin, että Kirkkonummen toiseksi suurin järvi voisi olla kiva paikka supata. Silloin jäi käymättä, mutta nyt tuli vinkki mieleen, joten suuntasin lämpimänä lauantaiaamuna kohti Kirkkonummea.

Autolla pääsi hyvin rannan viereen, tämänkin vinkkaaja osasi ottaa huomioon. Tämä on myös tiedossa kalastuksen harrastajilla, paikalla oli useampi henkilö lähdössä kalaan ja muutama auto oli jo valmiinakin rannassa. Hyvin mahduimme kaikki valmistelut tekemään ja pääsimme vesille.

Humaljärvi ei ole suuren suuri. Puolessatoista tunnissa meni mukavasti päästä päähän ja takaisin. Saaria näytti olevan kaksi ja lisäksi oli kolme hauskaa luotoa. Tänään oli jo kesän makua, ehkä jo ensi kerralla pääsisi lyhytlahkeisella märkkärillä?

Kausi 2019 avattu

Pääsiäisen vapaapäivät menossa ja meri ollut auki jo hetken. Aika lähteä laudalle. Kaudenaloitus tällä kertaa kotikaupungissa Espoossa, lähtö Matinkylän rannasta ja ajatuksena kiertää Iso Vasikkasaari. Lintuja oli saarien suojissa todella paljon, veneitä vielä vähän. Aikaa vierähti tunti, matkaa kertyi vähän päälle neljä kilometriä, ja lisäksi sai auringolta punaisen naaman.

RuskaSUP Pikku-Punelialla

Sunnuntaiaamuna starttasin auton kohti Hämettä ja Pilpalaa.  Lauantain ruskaretki oli niin koukuttava, että lisäannos ruskaa oli saatava. Jo automatka Tampereen tiellä hiveli silmiä, teiden reunukset olivat milloin kullankeltaiset, milloin verenpunaiset, joten ruskaa riitti ihasteltavaksi.

Puolenpäivän aikoihin saavuin Pikku-Punelialle, jossa on JaloSUPin kotipesä. Meitä olikin iso seurue lähdössä järvelle, reilusti yli kymmenen henkeä.  Mutta ei ihme säähän oli uskomattoman hieno! Pikku-Punelian puolella oli tuuletonta ja melominen oli leppoisaa, kun saavuimme isommalle järvelle (Punelia) meitä odotti reipas vastatuuli.  Siitä sitten taistelimme yli taukopaikkaan läheiseen saareen.

Mikä meitä odottikaan saaressa: laavu ja kunnon nuotio.  Ja mitä herkkuja Tiina ja Paavo olivat meille loihtineet: karjalanpiirakoita ja munavoita, erilaisia makkaroita paistettavaksi (varsinkin yksi oli aivan jam-jam), ihanaa maustekakkua ja nokipannukahvit! JaloSUP onkin tunnettu loistavista retkieväistä ja/tai taukopaikoista, muistelenpa vaikka Turpoonjoen retkeä. Olihan saarelta kuitenkin pois lähdettävä, ja nyt ison järven osuus meni mukavassa myötäisessä tuulessa, joten paluu meni reippaasti. Tälläkin retkellä ihasteltiin ruskaa, joka tosin oli jo hiipumaan päin, koska suuri osa lehdistä oli jo tippunut puista, mutta kyllä oli silti kaunista, ja kokonaisuudessan aivan nappiretki!

Järvellä

Tauolla

 

RuskaSUP Siuntionjoella

TwentyKnots -suppaajat lähtivät lauantaiaamuna Siuntionjolle tarkoituksena ihastella ja kuvata ruskaa.  Ja löytyihän sitä! Sää oli pilvinen, mutta lämmin, märkäpuku varoiksi päälle.  Lähtöpaikka oli Siuntionkoski, ja suuntasimme ensin ylävirtaan.  Suunta oli kaikille uusi, vettä riitti niin laudan alla kuin sivuillakin, oli oikein hyvä meloa Tjusträsket -järvelle saakka.  Siellä söimme eväät ihastellen näkymiä.  Sitten palasimme koskelle ja kannoimme laudat sen toiselle puolelle ja jatkoimme nyt alajuoksulle päin.

Tällä suunnalla näkymät olivat aivan satumaiset! Värikkäitä puita, kultaisia lehtiä satoi ympärillä ja kellui vedessä, puiden rungot tavoittelivat vettä kehystäen joen.  Runkoja ja oksia oli vedessäkin paljon, joka teki hieman haasteelliseksi meloa, tämä suunta menikin näkymää ihastellessa ja kuvia napsiessa. Oli hieno retki! Mikä mahtava syksy meillä onkaan.  Toivottavasti hyviä SUP-kelejä riittää vielä pitkään.

Lähtöpaikka, Siuntionkoski

Joella, ylävirtaan

Tjusträsket, taukopaikka

Kolmas kuva: Sara Sundell.

Joella, alavirtaan

 

 

 

Strömforsin ruukki

Lauantaiaamuna starttasi viisi TwentyKnots -SUPretkeilijää kohti Ruotsinpyhtäätä ja Strömforsin ruukkialuetta. Toiveena oli nähdä ruukki ja sitä ympäröivät vedet loistavissa ruskaväreissä. Oli ihastuttava syyssää, aurinko paistoi ja lämpöä oli sellaiset kymmenkunta astetta.

Ruukkialueella oli hiljaista, palvelut olivat kiinni, paitsi lounaspaikka ja ihmisiä liikkui hyvin harvakseltaan. Muutama koirankouluttaja kysyi tietä sisähallille, neuvoin minkä pystyin. Hiljaisuus ei estänyt näkemästä paikan kauneutta, todella viehättävä ruukkikylä!

Kuivapuvut ja märkkärit päälle ja laudoille. Tarkeni, oli jopa aluksi hieman kuuma. Siinä vaiheessa, kun oli kunnon vastatuuli niin asustus oli just sopiva. Ruska oli vasta aluillaan, jonkun päivän päästä voisi nähdä vielä loistavammat värit, mutta kaunista oli jo nyt.  Matkaa kertyi 13,81 km, ja oli supermukava retki!