Olen jo pari vuotta miettinyt kokeilla purjelautailua, ja kerännyt rohkeutta. Keskiviikkoisen SUP -viikkotreenin jälkeen ajattelin, että nyt tai ei koskaan, ja ilmoittauduin perjantain alkeiskurssille. Odotukseni kurssin suhteen olivat, että siinä ollaan kokojan rähmällään vedessä eikä purjetta edes jaksa nostaa ylös. Odotukset täyttyivät 50 -prosenttisesti.
Kolmen tunnin kurssi alkoi teorialla ja kuivaharjoittelulla maissa. Jo siinä selitys miten purjeella ohjataan lautaa tuntui kovin monimutkaiselle ja itse asiassa ihan päinvastaiselle kuin itse ajatteli. Mutta en nyt ollut siitä kovinkaan huolissaan, kai sen parhaiten sitten käytännössä oppii vedessä. Kohta jo menimmekin veteen.
Ja ensimmäinen odotukseni täyttyi, enhän minä saanut purjetta ylös. Ei se ehkä ollut oikeasti liian painava, mutta kun jännitti tasapainon pitämistä, niin ei siinä samalla saanut purjetta ylös. Joten sainkin sitten kevyemmän purjeen. Ja koska siitä ei ollut vastapainoksi, piti ensin ottaa kunnon tasapaino laudalla seisten, ja se olikin hyvä niin, niinhän se olisi pitänyt tehdä alunpitäinkin eikä roikkua purjeessa, niinkuin taisin aluksi yrittää.
Nyt kun oli seisomassa ja purjekin ylhäällä niin olisi pitänyt päästä jonnekin ja mielellään toivottuun suuntaan. Aivot olivat täysin narikassa ja kaikki fokus oli pystyssä pysymisessä, joten ohjailusta ei olisi tullut omatoimisesti yhtään mitään. Onneksi sain tukihenkilön, joka antoi selkeitä ohjeita SUP-laudalta käsin. “Oikea käsi punaiseen kahvaan, vasen sitten harmaaseen, sitten käännät purjetta nokkaa kohti ja…” ja sitä rataa. Sama käännösessä “nyt siirrät vasenta jalkaa vähäsen, ja painat purjetta vasemmalle, sitten siirrät oikeaa jalkaa ihan vähäsen vasemmalle” ja niin edelleen. Tuli lähinnä vanha blondivitsi mieleen: mitä blondi kuntelee korvalappustereoista (mikä se on?) “hengitä sisään, ulos, sisään ,ulos…”
Mutta ei siitä olisi yksin mitään tullut. Kiitos Petri avusta! Yllättävää kyllä tasapainoa löytyi välillä ihan hyvin. Ja vaikka olikin paljon vedessä, ei päällimmäisenä fiiliksenä ollut rähmällään vedessä olo. Oli rankkaa ja vaikeaa, mutta positiivisessa mielessä haastavaa, todellakin itsensä ylittämistä. Ja mikä parasta, tuli tehtyä se mitä oli miettinyt jo aika kauan.
